YMra13/2013 Ympäristön kannalta haitalliset tuet

Matti Hyyrynen, 2013

Ympäristöministeriön raportteja 13/2013, s. 132. URN: ISBN: 978-952-11-4164-5. ISBN: 978-952-11-4164-5 (PDF). Julkaisu on saatavana vain sähköisenä.

Tiivistelmä

Selvityksessä on tarkasteltu laajasti Suomen tukijärjestelmiä ympäristönäkökulmasta. Tuki määritellään toimeksi, joka vähentää kuluttajien tai tuottajien kustannuksia. Ympäristön kannalta haitalliseksi tuki luokitellaan OECD:n (2005) määritelmän mukaan mikäli ”kaikkien muiden tekijöiden pysyessä ennallaan, tuki kohottaa tuotannon tasoa tai luonnonvarojen käyttöä ja siten kohottaa jätteen, saasteen ja luonnon hyväksikäytön tasoa”. Tämän kaltaisia tukia on Suomessa lähinnä energia-, liikenne ja maataloussektorilla. Tarkasteltujen potentiaalisesti ympäristön kannalta haitallisten tukien yhteenlaskettu summa on välillä 3-4 mrd. euroa. Suurin osa näistä on verotukia.

Vuonna 2011 energiateollisuuden, teollisuuden ja rakentamisen sekä teollisuusprosessien yhteenlaskettujen kasvihuonekaasupäästöjen osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä oli noin 59 %. Tarkastellut energiasektorin ympäristörasitusta lisäävät tuet ovat verotukia. Näistä suurimmat ovat teollisuuden ja kasvihuoneiden alempi sähköverokanta (400 milj. euroa), turpeen alempi verokanta (129 milj. euroa) ja energiaintensiivisen teollisuuden veroleikkuri (120 milj. euroa). Potentiaalisesti ympäristön kannalta haitallisten energiasektorin tukien yhteissumma on noin 717 milj. euroa.

Liikenteen osuus on yli puolet direktiiveillä säännellyistä ilmapäästöistä ja noin viidennes kasvihuonekaasupäästöistä. Liikennesektorin tuista merkittävimmät ovat dieselpolttoaineen normia alempi verokanta (505 milj. euroa),työkoneissa käytetyn kevyen polttoaineen normia alempi verokanta (409 milj. euroa), kilometrikorvaus (ylikompensoiva osuus) (170 milj. euroa) ja työmatkakuluvähennys (630 milj. euroa). Tarkasteltujen potentiaalisesti ympäristön kannalta haitallisten tukien kokonaisarvo on noin 1,8 mrd euroa. Lisäksi autoetu ja pysäköintietu ovat merkittäviä yksityisautoilun kannustimia (hallinnollisia tukia). Autoedun on arvioitu olevan jopa 500-1600 milj. euroa.

Suomessa maatalous on suurin yksittäinen vesistöjen ravinnekuormittaja. Noin 55 % vesistöjen typpikuormituksesta ja 65 % fosforikuormituksesta on maataloudesta peräisin. Lisäksi maataloudella on vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Maataloussektorilla ympäristörasitusta lisäävien tukien suuruus on yli 1,1 mrd. euroa. Näistä merkittävimmät ovat maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki (559 milj. euroa), luonnonhaittakorvaus (LFA-tuki) (422 milj. euroa) ja maatalouden rakennetuet (96 milj. euroa). Metsätalouden tuet eivät osoittautuneet merkittävästi ympäristövaikutuksia lisääviksi.

Lisäksi arvioitiin laaja joukko yritystukia, joista suurinta osaa ei ole sisällytetty raporttiin. Vain muutamalla yritystuella vaikuttaisi olevan suoria ympäristövaikutuksia. Tarkasteltujen potentiaalisesti ympäristön kannalta haitallisten yritystukien suuruus on yhteensä 133 milj. euroa.

Haitallisten ympäristövaikutusten ohella myös tuen sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt tulee ottaa huomioon muutosvaihtoehtoja pohdittaessa. Mikäli tuen poistamisesta aiheutuvat haitat ovat suuremmat kuin saavutettavat ympäristöhyödyt, ei tukea kannata poistaa. Mikäli tuen poistamisesta seuraavat hyödyt ylittävät siitä aiheutuvat haitat, on muutos perusteltu. Vaikka hyödyt ja haitat tunnettaisiin, on niiden yhteismitallistaminen vaikeaa.

Useiden, erityisesti energiasektorin, tukien karsimisessa olisi tehokkainta edetä myös EU:n ja globaalilla tasolla ympäristöhyötyjen varmistamiseksi. Liikennesektorilla, jonka toiminta on kotimaahan sidottua, tukien kansalliseen leikkaamiseen on enemmän mahdollisuuksia. Maataloustuet puolestaan perustuvat pitkälti EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tukien uudelleensuuntaaminen asteittain sekä kompensaatiot tulonmenetyksistä alentaisivat talouden ja sen toimijoiden sopeutumiskustannuksia.

Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmassa ympäristölle haitallisten tukien uudelleen suuntaaminen tukee osaltaan laajempaa tavoitetta edistää ekologisesti kestävää kasvua ja työllisyyttä. Haitallisten tukien karsiminen kannustaa investoimaan vähäpäästöisiin, resurssitehokkaisiin tuotantomenetelmiin ja liikkumismuotoihin sekä edistää yhteiskunnan rakennemuutosta.

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Merja Saarnilehto, ympäristöministeriö,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 30.5.2013 klo 11.30, päivitetty 10.6.2013 klo 11.50