YMra 9/2013 Vesien kunnostusstrategia

Sini Olin (toim.), 2013

Ympäristöministeriön raportteja 9/2013, Ympäristönsuojelu, s. 54. URN: ISBN: 978-952-11-4155-3. ISBN: 978-952-11-4155-3 (PDF). Julkaisu on saatavana vain sähköisessä muodossa.

Tiivistelmä

Suomessa on vesiin kohdistuvaa kuormitusta alennettu 1970-luvulta lähtien merkittävästi ja vesiensuojelua on tehostettu myös kunnostustoimenpitein. Monien, varsinkin pistekuormittajien vaikutuspiirissä olevien vesien tila on parantunut vesiensuojelutoimien seurauksena. Vesiensuojelussa tarvitaan lisätoimenpiteitä, koska vesienhoidon suunnittelun kohteena olleesta Suomen järvipinta-alasta noin 10 %, jokien kokonaispituudesta noin 40 % ja rannikkoalueesta noin 60 % arvioidaan edelleen olevan hyvää heikommassa tilassa. Lisäksi on huolehdittava siitä, ettei hyvässä tilassa olevien vesien tila heikkenisi.

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on pintavesien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä sekä vesien erinomaisen ja hyvän tilan ylläpito ja heikkenemisen estäminen. Kunnostustoimenpiteillä voidaan edistää osaltaan vesien hyvän tilan saavuttamista. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi kunnostukseen tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja ja mukaan uusia toimijoita. Kunnostusten rahoituspohjaa ja toteuttajatahoja on siten laajennettava. Valtion ja kuntien resurssien vähentyessä yksityisen sektorin ja kansalaisten omaehtoisen kunnostuksen merkitys kasvaa.

Ympäristöministeriö asetti 26.4.2010 vesien kunnostustyöryhmän vesienhoidon toteutuksen tueksi. Työryhmän tehtävänä oli pohtia keinoja, joilla vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavaa vesistöjen kunnostustoimintaa voidaan edistää, tukea ja saattaa nykyistä tehokkaammin käytäntöön.

Vesien kunnostusstrategia koostuu kahdesta osasta. Osassa 1 on yhteenveto kunnostusstrategian linjauksista. Strategiassa esitetään toimenpiteitä ja keinoja vesien kunnostusten edistämiseksi seuraavilla tavoitealueilla:

- Vesien ekologinen ja kemiallinen tila sekä vesiympäristö paranevat ja luonnon monimuotoisuudesta
huolehditaan.
- Yhteistyöverkostot ja kumppanuudet vahvistuvat sekä omaehtoisen kunnostuksen edellytykset paranevat.
- Valtionhallinto pystyy edistämään kunnostustoimintaa, tukemaan muita toimijoita ja arvioimaan niiden toimintaa.
- Kunnostushankkeiden rahoituspohja laajenee.
- Kunnostustoimien vaikuttavuus arvioidaan ja siitä kerätään systemaattisesti lisää tietoa.
- Kunnostushankkeita tuetaan yhtenäisellä tavalla.
- Vesien kunnostamisesta kehittyy osaamisalue, jolle on myös vientimarkkinoita.

Osassa 2 esitellään strategian lähtökohdat, perustelut strategiassa määritellyille tavoitteille ja käsitellään strategian toimeenpanoa. Työryhmä pyrkii raportissa esittämään konkreettisia toimenpiteitä ja toimintamalleja vesien kunnostustoiminnan edistämiseksi. Raportti tarjoaa työkaluja mm. kunnostushankkeiden priorisointiin ja valtion osallistumisen arvioimiseen. Se pyrkii selkeyttämään eri toimijoiden rooleja ja esittää keinoja kunnostusten rahoituspohjan laajentamiseksi. Lisäksi esitellään esimerkkejä hyvistä vesistöjen kunnostushankkeista ja -käytännöistä Suomessa.

Lisätietoja

Ympäristöneuvos Hannele Nyroos, ympäristöministeriö,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 9.4.2013 klo 9.38, päivitetty 24.4.2013 klo 13.15