Pientalon ekologisuus puntarissa

toimittaja
Eija Järvinen
Ympäristö-lehti 5/2014

Ekologisesti kestävään pientaloasumiseen on monta tietä. Ratkaisun avaimet ovat niin talossa kuin sen asukkaissakin.

 

Oma tupa, oma lupa. Vanhaan sanontaan tiivistyy monen suomalaisen asumisunelma, oma pientalo, joka edelleen pitää hyvin pintansa kaupungistumisen ja kerrostaloasumisen yleistymisestä huolimatta.

Nykyään Suomessa on noin 1,1 miljoonaa pientaloa. Niissä on puolet maamme asunnoista, ja niissä asuu 40 prosenttia suomalaisista.

Tuore ympäristöministeriön julkaisema selvitys kartoittaa omakotiunelman ekologista kestävyyttä. Mikä lopulta tekee pientaloasumisesta ekologisesti kestävää? Energiatehokkuus, energian tuotantomuoto vai rakennusmateriaalit? Onko kestävyyden ratkaisu itse talossa vai sen asukkaissa?

Selvityksen tulosten toivotaan kantautuvan pientalojen suunnittelijoiden ja rakentamisen ohjausta kehittävien asiantuntijoiden korviin.

Asukkaiden valinnoilla on merkitystä

Selvityksen tekijän Pekka Hännisen mukaan pientaloasumisen ekologinen kestävyys on monen tekijän summa. Keskeisiä ovat neljä asiaa: päärakenteiden hiilijalanjälki, energiatehokkuus, tilatehokkuus ja uusiutuvien energialähteiden käyttö.

”Kun kolme neljästä hoidetaan hyvin, ollaan aika varmalla pohjalla. Yhtä tekijää voi kompensoida muilla”, Pekka Hänninen sanoo.

Hänninen vertasi 13 erilaisen pientalon ekologista kestävyyttä. Taloista 10 on rakennettu erityisesti eko- tai energiatehokkuutta silmällä pitäen, ja 3 kohdetta edustaa tavanomaisempia pientaloja. Kooltaan ja iältään talot ovat hyvin erilaisia. Vanhin taloista on rakennettu vuonna 1940. Tutkimuksen pääpaino oli kasvihuonekaasupäästöjen vertailussa.

Asukkaiden valintojen, elämäntavan ja tottumusten merkitys näkyy tutkimuksessa: ”Kaikkien talojen asukkaat pyrkivät säästämään energiaa, mikä myös näkyy tuloksissa. Ero keskivertoenergiankulutukseen on iso.”

Nykynormit ohjaavat energiatehokkuutta

Energiatehokkuus on keskeinen kestävyyden osatekijä. Normiohjaus onkin vienyt rakentamista jo merkittävästi energiatehokkaampaan suuntaan. Uusissa omakotitaloissa tilojen ja veden lämmitykseen sekä sähköön kuluu vuosittain energiaa keskimäärin 139 kilowattituntia neliömetriä kohti. Se on iso parannus verrattuna vanhempaan talokantaan, jossa energiankulutuksen vuosikeskiarvo on 364 kilowattituntia.

Parempaankin voidaan päästä. Kaikki Hännisen tutkimuskohteet kuluttivat vähemmän energiaa kuin vastaavat pientalot keskimäärin. Alhaisimmillaan energiankulutus jäi 60 kilowattituntiin neliömetriä kohden.

Asumistehokkuus huomioon

Nykyisin rakennusten energiankulutusta ja ilmastopäästöjä tarkastellaan useimmiten pinta-alaperusteisesti. Pekka Hännisen mukaan sen rinnalla olisi tarvetta käyttäjä- ja asukasperusteiselle tarkastelulle.

Omassa selvityksessään hän käytti molempia laskentatapoja. Asukasperusteinen tarkastelu nosti esiin asumistehokkuuden suuren merkityksen. Sitä ei Hännisen mielestä huomioida riittävästi rakentamisen ohjauksessa.

”Energiatehokkuuden parantamisen ilmastohyöty menetetään, jos taloista rakennetaan aina vain isompia”, hän sanoo.

Vielä 1970-luvulla yhdellä suomalaisella oli käytössään keskimäärin 20 neliömetriä asuintilaa, mutta vuonna 2013 henkilökohtainen tilamme on kasvanut 40 neliöön. Pientaloissa asutaan vielä tätäkin väljemmin, siellä yhdellä asukkaalla on käytössään 43 neliömetriä. Pientalojen koko ja asumisväljyys ovat kasvaneet jatkuvasti, eikä tänä päivänä ole harvinaista törmätä yli 200 neliön nelihenkisen perheen taloon.

Ekologisuus ei ole ikäkysymys

Asumistehokkuuden merkitys tulee tutkimuksessa esille konkreettisesti 1940-luvulla rakennetun omakotitalon kohdalla. Nelihenkisen perheen asuttama 90-neliöinen talo on lähes alkuperäisessä asussaan. Merkittävimmät taloon tehdyt muutokset ovat siihen asennettu ilma-vesilämpöpumppu ja uusi lämmönvaraaja.

Talon sisälämpötila pidetään 21,5 asteessa, joten asukkaat eivät energiansäästötavoitteistaan huolimatta ole tinkineet asumismukavuudesta. Silti tämä vanha puutalo pärjää ekologisuudessa väljästi asutulle passiivitalolle, ja sen asukaskohtainen ostoenergiankulutus oli koko tutkimuksen kolmanneksi pienin.

Lisää muunneltavuutta

Pientaloasumisen ekologisuutta voisi lisätä muunneltavuus. Pekka Hänninen toivoo, että se otettaisiin suunnittelussa paremmin huomioon.

”Nykyään tilanne on usein se, että kun oma talo on vihdoin saatu, lapset muuttavat pian pois ja perheelle tarkoitettua tilaa jää asumaan kaksi henkeä.”

Tutkimuksessa mukana olevissa taloissa muunneltavuudesta on parikin toimivaa esimerkkiä. Yhdessä kohteessa asunnot on alun perin suunniteltu niin, että ne voidaan tarpeen tullen jakaa pienemmiksi asunnoiksi. Yhdessä talossa osan tiloista voi jättää lämmittämättä ilman, että talo kärsii siitä.

Monelle kynnys muuttaa pois omasta kotitalosta on iso, vaikka talo olisi selvästi käynytkin liian suureksi. Jos tila olisi helpommin muunneltavissa, osan talosta voisi vaikka vuokrata, tai ainakin energiankulutusta voisi leikata jättämällä osan taloa vähemmälle lämmitykselle.

Mallia tällaisiin ratkaisuihin löytyy suomalaisesta rakentamisperinteestä yllin kyllin. Entisaikojen talot olivat muunneltavissa ja niin myös tehtiin.

”Hirsitaloja suurennettiin ja pienennettiin tarpeen mukaan. Omaa kotia perustava lapsi saattoi jopa saada mukaansa palan kotitaloaan. Talvella asuttiin pienemmissä tiloissa, kesän kynnyksellä otettiin asuinkäyttöön aitat ja ullakoitten kesähuoneet”, muistuttaa Pekka Hänninen.

Aika panostaa aurinkoon

Uusiutuvan energian tuotanto tarjoaa pientaloasukkaille hyviä mahdollisuuksia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja ekologisuuden parantamiseen. Puun käyttö lämmittämisessä on pientaloasujille vanhastaan tuttua. Viime vuosina ovat yleistyneet erilaiset lämpöpumput ja uusien pientalojen lämmitysmuotona maalämpö on jo noussut suoraa sähkölämmitystä suositummaksi.

Pekka Hännisen mielestä nyt olisi aika panostaa aurinkoenergiaan. Sille olisi pientalojen katolla paljon hyvää tilaa.

Aurinkoenergian hyödyntäminen kannattaa. Siitä kertovat Hännisen tutkimuksen esimerkkitalot, joissa käytettiin aurinkokeräimiä lämmitykseen. Esimerkkitalojen tekniikka oli yli 20 vuotta vanhaa, mutta silti aurinkokeräimillä pystyttiin tuottamaan 10–30 prosenttia talon tarvitsemasta kokonaisenergiasta. Nykytekniikalla omavaraisuusaste nousisi jo paljon korkeammaksi.

Hänninen ottaisi aurinkoenergian hyödyntämisen osaksi pientalojen lupaprosessia. Aurinkoenergian käyttöön olisi hyvä kannustaa niin uudisrakentajia kuin omakotitalon korjaajiakin.

Aurinkoenergia kannattaisi ottaa huomioon jo kaavoituksessa ja talon suunnittelussa.

”Se pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi kattokulmassa ja katon suuntauksessa. Aurinkopaneelien ja -keräimien paikat kannattaa miettiä valmiiksi, vaikka niitä ei heti rakennettaisikaan.”

”Minun mielestäni aurinkolämpökeräimen pitäisi nykyään olla pientalon vakiovaruste, se säästää niin paljon”, Pekka Hänninen toteaa.

Julkaistu 21.10.2014 klo 17.22, päivitetty 21.10.2014 klo 17.21