Lainvalmistelijan työ: järki vai tunteet?

RSS
10.10.2018 Ville Koponen
Ville Koponen
© Katja Huumo

Ihminen tekee valtaosan päätöksistään nopeasti ja tunteella, ja perustelee ne itselleen jälkikäteen järkisyillä. Näin minulle kerrottiin vaikuttavaa esiintymistä koskevalla luennolla. Väite pitää varmasti paikkansa: luennoitsija perusteli asiaa Nobel-palkitun psykologin tekemillä havainnoilla, ja sitä tukevat myös monet omakohtaiset kokemukset.

Käytännössä järki ja tunteet eivät tietenkään ole aina vastakkaisia, vaan ne sekoittuvat ihmisen päätöksenteossa monin eri tavoin. Kuitenkin jos esiintyjä haluaa vaikuttaa yleisöönsä, hänen kannattaa panostaa myönteiseen ensivaikutelmaan ja vedota kuulijoidensa tunteisiin. Esiintyjä voi saada kuulijat asiansa taakse kertomalla esimerkiksi tarinan omakohtaisista kokemuksistaan tai kytkemällä asian jollain muulla tavoin kuulijoiden omaan arkeen.

Luennoitsijan neuvoista on varmasti suurta hyötyä, kun halutaan pitää vaikuttava puhe. Jäin kuitenkin miettimään, miten tämä kaikki sopii yhteen virkamiehen, omalla kohdallani nimenomaan ministeriön lainvalmistelijan, työn kanssa.

Virkamiehen vastuu faktoista

Meillä virkamiehillä on korostettu velvollisuus pysytellä faktoissa. Esimerkiksi hallituksen esityksessä on kerrottava paitsi uuden lain tavoitteet myös se, millaisia vaikutuksia ehdotetulla lailla olisi. Vaikutuksista on kerrottava sekä positiiviset että negatiiviset, jopa se, voidaanko hallituksen esityksen tavoite todella saavuttaa ehdotetulla lailla.

Voidaan siis ajatella niin, että meidän ministeriön lainvalmistelijoiden ja muiden virkamiesten tehtävänä on esitellä kuulijoillemme asiaa koskevat tosiasiat ja jättää heidän harkittavakseen ja ratkaistavakseen se, mitä mieltä he niistä ovat. Tämä koskee esiintymisiä niin tavallisille kansalaisille kuin yritysjohtajillekin, niin ministereille kuin kansanedustajillekin.

Tilanne on erilainen esimerkiksi etujärjestöjen edustajilla. Heidän tehtävänään on saada kuulijat vakuuttumaan oman näkökantansa oikeellisuudesta. Sen sijaan meidän virkamiesten rooliin istuu mielestäni huonosti se, että yrittäisimme härkäpäisesti ajaa jotakin tiettyä ratkaisua johonkin asiaan.

Virran mukana vai sitä vastaan?

Maailman menoa katsellessa näyttää joskus siltä, että liiallinen tunteiden käyttö on yksi syy poliittisen päätöksenteon ja sen uskottavuuden ongelmiin. On pulmallista, jos maailman johtajat tekevät merkittäviä päätöksiä ja suuria linjanvetoja ainoastaan (senhetkisiin) tunteisiinsa perustuen. Yhtä ongelmallista on, jos poliittisen päätöksenteon tavoitteena on vain vedota äänestäjien tunteisiin välittämättä kummemmin siitä, millaisia vaikutuksia päätöksillä on pitkällä aikavälillä.

Pitäisikö meidän virkamiesten siis aina edistää tutkittuun tietoon perustuvaa ja eri näkökohdat huomioon ottavaa päätöksentekoa? Tulisiko meidän vedota järkisyihin silloinkin, kun muut eivät sitä tee? Luonnollisesti tehtävänämme on aina puolustaa valmistelemiamme hallituksen esityksiä. Toisaalta velvollisuutenamme on esitellä kattavasti ja tarkasti myös esitykseen liittyvät kielteiset puolet – silloinkin, kun se voi jopa kaataa valmistelemamme lakiesityksen. Tällöinkin virkamies tarvitsee tunteidenhallintaa: harmitustaan voi purkaa tehokkaasti vaikka menemällä kuntosalille nostelemaan painoja!

Työskentelen ympäristöministeriössä lainvalmistelijana ja juristiesittelijänä. Vastuulleni kuuluu valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa ja erityisryhmien asumisen tukemista koskeva lainsäädäntö sekä asumisen tukijärjestelmiin liittyvät EU-oikeuden kysymykset.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.