Lainvalmistelu on tasapainoilun taidetta

RSS
5.4.2018 Ville Koponen
Virkamies tasapainottelee vapaa-ajallaan Kanarian taivaan alla. © Kuva: Ville Koponen
Virkamies tasapainottelee vapaa-ajallaan Kanarian taivaan alla. © Kuva: Ville Koponen

 

Suomen yliopistoista valmistuu joka vuosi satoja juristeja. Tästä porukasta valtaosa työllistyy asianajotoimistoihin ja oikeuslaitoksen palvelukseen, pienempi osa menee töihin esimerkiksi järjestöihin, pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin, kuntiin ja valtion virastoihin. Yhteistä näille kaikille juristin hommille on kuitenkin se, että niissä sovelletaan lainsäädäntöä: tulkitaan, mihin olemassa olevat lakipykälät kussakin yksittäistapauksessa johtavat. Tähän myös opetus oikeustieteellisissä tiedekunnissa keskittyy.

Ministeriöiden lainvalmistelijat kuuluvat siihen harvalukuiseen joukkoon, joka laatii uusia säädöksiä toisten juristien (ja muiden ammattikuntien edustajien) tulkittavaksi. Lainkirjoittajan näkökulma on monella tapaa hyvin erilainen kuin lain soveltajan. Soveltaja katsoo nykyhetkeen (millaisia oikeudellisia seuraamuksia tietyllä toiminnalla on) tai menneisyyteen (tulkittiinko lakia tässä tapauksessa oikein).

Me lainvalmistelijat katsomme sen sijaan tulevaisuuteen: me näemme yhteiskunnallisen ongelman ja mietimme, miten se voitaisiin ratkaista lainsäädännön keinoin – esimerkiksi luomalla tietylle toiminnalle reunaehdot ja ”pelisäännöt”, myöntämällä siihen tukea, säätämällä se luvanvaraiseksi tai kieltämällä se kokonaan.

Lainsäädäntö lienee kaikkein tehokkain yhteiskunnallisen ohjauksen väline ja keskeinen osa oikeusvaltion toimintaa. Lainvalmistelun laatu on kestoaihe: onko se riittävällä tasolla, miksi Suomessa säännellään ihmisten ja yritysten toimintaa niin paljon, säännelläänkö kuitenkaan riittävästi, onko poliittista ohjausta liikaa vai liian vähän, kenen etua erilaiset säännöt palvelevat ja niin edelleen.

Itse ajattelen, että lainvalmistelussa on usein kyse tasapainoilusta. Aluksi pitää totta kai kysyä, tarvitaanko lainsäädäntöä lainkaan vai hoituvatko asiat esimerkiksi tiedonkulkua parantamalla. Kukaan ei halua turhaa sääntelyä, ja norminpurku on päivän sana. Jos ja kun väärinkäytöksiä kuitenkin tapahtuu, helposti huudetaan, miksi tätä ei ollut kielletty tai valvottu riittävästi.

Sama tasapainoilu näkyy myös sääntelyn sisällössä. Eri ryhmillä on hyvin erilaisia näkemyksiä ja tavoitteita siitä, miten yhteiskunnalliset asiat tulisi järjestää. Kukin etujärjestö katsoo asioita luonnollisesti omasta näkökulmastaan.

Meidän lainvalmistelijoiden pitäisi sen sijaan nähdä iso kuva ja huolehtia siitä, että lainsäädäntö edistää parhaalla mahdollisella tavalla koko yhteiskunnan etua. Yleisestä edusta huolehtiminen lienee virkamiesten tärkeimpiä tehtäviä. Aina tämä ei ole helppoa, ja useimmiten lopputuloksena on kompromissi eri suuntaan vievien näkökantojen välissä.

Lainvalmistelu onkin työtä, josta saa harvoin kiitosta: joko on säännelty liikaa tai liian vähän, tai sitten on säännelty väärin, suosittu liikaa vastapuolta tai liian vähän omaa puolta. Kaikeksi onneksi lakien kirjoittaminen on työnä äärimmäisen mielenkiintoista ja tärkeää: siinä saa olla keskeisellä paikalla ohjaamassa suomalaista yhteiskuntaa sinne, minne demokraattisesti valitut päätöksentekijät sitä haluavat viedä.

Työskentelen ympäristöministeriössä lainvalmistelijana ja juristiesittelijänä. Vastuulleni kuuluu valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa ja erityisryhmien asumisen tukemista koskeva lainsäädäntö sekä asumisen tukijärjestelmiin liittyvät EU-oikeuden kysymykset.

Kommentit (2 kommenttia)
Pulsatilla
6.4.2018
klo 20.47
Kyllä ympäristöhallinnon toimeenpanevat virkamiehekin pohtivat tulevaisuutta ja sitä miten lainsäädäntöä tulisi kehittää. Uskoisin, että lakia tulkitsevien joukossa on enemmistö muita kuin lakimiehiä. Ympäristöalan substanssiosaajia tulisi hyödyntää nykyistä
enemmän lainvalmistelussa.
Ville Koponen
10.4.2018
klo 9.46
Aivan totta; tarkoitukseni oli vain pointata, että ministeriön lakimiesten pääasiallisena tehtävänä on uusien säännösten laatiminen, kun se useimmilla muilla lakimiehillä on säännösten soveltaminen. Ainakin omissa lakihankkeissani otamme aina uusien säännösten
suunnitteluun mukaan lakeja soveltavat virkamiehet: heillä on paras tuntemus käytännön soveltamistoiminnasta ja heidän mukanaolonsa lainvalmisteluprosessissa varmistaa, että uudet säännökset toimivat myös käytännössä.