Luonnonsuojelukäräjät koolla

RSS
21.9.2017 Ilkka Heikkinen
Ilkka Heikkinen
© Kuva: Ilkka Heikkinen

Luonnonsuojelukäräjät pidettiin 18.-19.9. Sevettijärvellä. Käynti Sevettijärvellä ja keskustelut kolttien kanssa palauttavat mieliin ankaran lähihistorian; rajan muutokset, sodan ja väestön siirrot sekä  sopeutumisen uusiin oloihin. Pienen kansansirpaleen kulttuurin ja elinvoiman säilyminen vaikuttaa ihmeeltä. Näimme hyvin läheltä, että vastuullamme olevat asiat, kuten Vätsärin erämaa-alueen hoidon ja käytön suunnittelu, koskevat läheisesti kolttien arvoja ja elämän ehtoja.

Luonnonsuojelun virkamiehet ympäristöministeriöstä, Metsähallituksesta ja Lapin alueellisesta ympäristökeskuksesta, sittemmin Lapin elinkeino- ja ympäristökeskuksesta ovat yli kymmenen vuoden ajan tavanneet Saamelaiskäräjien edustajia Saamelaisten kotiseutualueella. Tapaamisia alettiin kutsua Luonnonsuojelukäräjiksi. Tarkoituksena on luoda ja ylläpitää yhteyksiä ja perehtyä asioihin paikan päällä. Luonnonsuojelukäräjiä on pidetty hyödyllisinä puolin ja toisin.

Olemme perehtyneet paikan päällä ongelmiin, joissa tarvitaan yhteistyötä ympäristöhallinnon ja Saamelaiskäräjien kanssa. Tällaisia asioita ovat olleet esimerkiksi maastoliikenteen ja koiravaljakoiden vaikutukset poronhoitoon, luonnonpuiston porolaidunnuksen luontovaikutukset, koneellinen kullankaivuu, luontomatkailu, saamelaisen rakennetun kulttuurin edistäminen sekä valtionmaiden rantojen käyttö.

Kaukaa pieneltä näyttävät asiat ovat paikallisesti usein suuria. Monella tavalla puristuksissa olevan alkuperäiskansan kannalta paikallinen ristiriitainen asia on harvoin pieni. Lapissa työskentelevien hallintomme virkamiesten vastuu on painava, ja sen he myös kunnialla kantavat.

Saamelaisten kotiseutualueen etäisyydet ja luonnon ominaisuudet saattavat ulkopaikkakuntalaisen hämmennykseen. Vielä paljon vaativampaa on perehtyminen saamelaisen kulttuurin moninaisuuteen, jonka pohjan muodostaa kolme erilaista kieltä ja kulttuuria. Kiireetön kokouspäivä kaupungin valojen ulkopuolella, joskus ilman nykytekniikan apua, on ihmeen tehokas työskentelytapa. Paperinmakuisiinkin asioihin tulee elävä sisältö.

Perinteiset elinkeinot ovat kulttuurin ja kielen säilymiselle ja kehittymiselle perusedellytys. Kaikkea tätä turvaa lainsäädäntö aina perustuslaista lähtien. Saamelaisten kulttuurista itsehallintoa on tarpeen tutkia läheltä, jotta ymmärtää, mitä sen kunnioittaminen valtionhallinnolta edellyttää. Tässä on vielä todella paljon tekemistä.

Kulttuuri ei elä katsomalla taaksepäin, vaikka perinteistä ponnistetaan. Olen monesti ajatellut, että saamelaisyhteisöillä on hämmästyttävä kyky omaksua ja sulattaa uusimmat tekniikat ja elämäntavat, jotka taivutetaan ennakkoluulottomasti omiin tarpeisiin sopiviksi. Näin syntyy kiinnostavia yhdistelmiä, oli sitten kyse hallinnon toiminnasta, perinteisten elinkeinojen arkipäivästä tai populaarikulttuurista.

Luonnonsuojelun ja saamelaisten yhteisöjen rinnakkainelo on enimmäkseen ongelmatonta. Erämaa-alueet, kansallispuistot ja muut luonnonsuojelualueet turvaavat saamelaisen kulttuurin säilymiselle kaikkein tärkeimmän: vakaat olot suhteessa muuhun maankäyttöön.

Myös ristiriitaisia ja ratkaisua vaativia käytännöllisiä ongelmia on. Olemme edenneet varsin sopuisasti - lainkaan vähättelemättä muutamia jatkuvasti huomiota vaativia asioita. Monet suuret toimintaympäristön muutokset tulevat väistämättä esiin keskusteluissamme, vaikka ne eivät olisikaan aina vain oman hallinnonalamme asioita. Tämän vuoden aiheisiin kuului maakuntauudistus. Sen toimeenpano saamelaisten kotiseutualueella vaatii erityistä huomiota.

Luonnonsuojeluvalvoja Ilkka Heikkinen työskentelee ympäristöministeriön luontoympäristöosastolla kaikenlaisissa tehtävissä. Luonnon monimuotoisuus on elämän ehto.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.