Onko hyvä kaavoitus hidasta vai nopeaa – vai sekä että?

RSS
19.9.2017 Jaana Junnila

Ihmisten odotukset omasta ympäristöstään, palveluistaan, liikkumisesta ja asumisesta muuttuvat nopeammin kuin ennen. Nopeus ja maailman kiihtyvä syke kävivät aika ajoin mielessä seuratessani seminaaria alueidenkäytön ohjausjärjestelmän muutostarpeista elokuussa ympäristöministeriössä.

Jaana Junnila
Kuva: Katja Huumo

Yksi pullonkaula ihmisten muuttuvien tarpeiden toteutusketjussa tuntuu olevan kaavoitus. Tarpeet muuttuvat niin nopeasti, että ympäristön muokkaajat, kuten erilaisten palveluiden tarjoajat ja rakentajat, eivät ehdi toteuttamaan haluamiamme asioita oikeassa tahdissa.

Lisää kaupunkia Helsinkiin -liikkeen perustaja Mikko Särelä kertoi seminaarissa nopeasta muutoksesta ihmisten asumistarpeissa: samaan aikaan kun Helsingissä tehtiin edellistä yleiskaavaa 30 vuoden tarpeisiin Nurmijärvi-ilmiön hengessä, ihmisten arvostuksissa tapahtui iso trendimuutos: kaupunkiasumisesta haaveilevien joukko kasvoi neljässä vuodessa 300 000 ihmisellä. Kului kuitenkin lähes 20 vuotta, ennen kuin näiden tarpeiden mukainen täydennysrakentaminen lähti toteutumaan uuden yleiskaavan myötä.

Hidasrytmisen kaavoituksen haastajaksi on noussut myös hankekaavoitus. Hankekaavoituksessa kaava tehdään oikealle rakentamishankkeelle ja kaavan valmistelu etenee usein yhtäaikaisesti rakennussuunnittelun kanssa. Arviolta jo puolet suurten kaupunkien kaavoista on hankekaavoja. Hankemaailma onkin haastanut kaavahierarkian toimivuuden, totesi erityisasiantuntija Kristiina Rinkinen johtopäätöksissään järjestelmän kehittämistarpeista.

Nykyajan ja tulevaisuuden niukin luonnonvara ei ole öljy vaan aika, väittää saksalainen sosiologi Hartmut Rosa. Moderniin aikaan kuuluu liike ja kiihtyvä tahti.

Kaikki asiat eivät kuitenkaan voi kiihtyä. Yksi näistä on demokraattinen dialogi. Aito keskustelu, jossa eri asemasta asioita tarkastelevat ihmiset keskustelevat ja pyrkivät yhteisymmärrykseen, on aikaa vievää. Tämä prosessi ei Rosan mukaan ole juuri kiihdytettävissä.

Kaavoitustakin voi ajatella demokraattisena dialogina, jonka aikana selvitetään ihmisten tarpeita, ajan kanssa. Siinä luodaan yhteinen kuva mahdollisimman hyvästä elinympäristöstä mahdollisimman monelle ihmiselle. Kuitenkin kaava on vain suunnitelma, joka ei itsessään muuta maailmaa. Ihmisten tarpeet on tyydytetty vasta, kun kaavan nojalla rakennetaan rakennuksia, katuja ja puistoja ja niitä aletaan käyttää.

Mietin, millaista kaavoituksen on oltava ajassa, jonka tahti kiihtyy. Miten annetaan tarpeeksi aikaa ja tilaa vuoropuhelulle mutta samalla ymmärretään, että viiden vuoden päästä tarpeet ja dialogin lopputulos voi olla jo toinen? Pitääkö meidän ymmärtää paremmin tarpeiden erilaisia tahteja, pysyvämpiä ja nopeampia? Voisiko kaavoitusta muuttaa niin, että hitaasti muuttuvia asioita lyödään lukkoon erilaisissa prosesseissa kuin nopeasti muuttuvia?

Vastauksia näihin kysymyksiin etsitään nyt, kun maankäyttö- ja rakennuslakia uudistetaan - ei vain nykyisyyteen, vaan vielä nopeatahtisempaan tulevaisuuteen asti. Toivotan sinut, hyvä lukija, tervetulleeksi keskusteluun, ihmetellen ja pohdiskellen, dialogin hengessä.

Suunnittelun arjesta sujuvaa ja ennakoitavaa -hankkeen tulosseminaari 22.8.2017 oli yksi panos maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukseen, joka on käynnissä ympäristöministeriössä. Seuraava iso, yhteiseen pohdintaan nouseva teema on tulevaisuuden digitaalinen kaavoitus. Avoin seminaari aiheesta on 10.10.2017, kutsu seminaariin löytyy lakiuudistuksen nettisivuilta www.ym.fi/mrluudistus.

Lainsäädäntöneuvos Jaana Junnila valmistelee maankäytön säädöksiä ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolla periaatteenaan: keep it simple - aina kun mahdollista.

Kommentit (3 kommenttia)
Tapani Veistola
19.9.2017
klo 15.01
Myös vapaan tilan valmistus on lopetettu - tai se on ainakin hyvin kallista (maantäytöt). Rakentaminen vaikuttaa kohteeseen usein vuosisatoja - joskus vuosituhansia. Siksi kiire on uusi ympäristöohgelma, kuten Jari Lyytimäki SYKE on asian ilmaissut.
Esko Salmela
19.9.2017
klo 19.52
Yhdyskunnan suunnittelu on mielestäni aina lähdettävä siitä, että se tapahtuu asukkaiden tarpeita ja viihtyvyyttä korostaen. Siksi asukkaiden kuuleminen ja heidän toiveittensa ja ehdotustensa huomioon ottaminen on oltava ohjeena kaikelle sille, miten ympäristöämme
muokataan. Voiko joku kuvitella kaupunkia ilman siellä viihtyviä asukkaita?
FT Mikko Punkari
15.11.2017
klo 12.45
Meillä Kirkkonummen veklahtelaisilla oli onni kun valtio omisti rantaa 160 m (4 ha) ja saimme lähivirkistysalueen (VL/sl) yleiskaavaan ongelmitta siihen. Mutta Senaatti-kiinteistöt myikin tilan valtion johtotason viranhaltijalle ja kaavamerkinnän yli käveltiin.
Tila on muuttumassa loma-asuntotontiksi ja ikimetsät jo tuhottiinkin rantaan asti. Nyt alueelle on pääsy kielletty. Eli kaavoituksella ei ollutkaan mitään merkitystä - turhaa rahan haaskausta. Kunta ja valtion viranomaiset eivät ole kiinnostuneita ratkaisemaan
asiaa - antaa mennä vaan. Lähiasukkaat yrittävät taistella mutta oikeusapu ja konsulttien työ tulee kohtuuttoman kalliiksi heille. Pelleilyä koko kaavoitus.