Tarvitseeko virkamies oman tuolin ja pöydän?

RSS
16.5.2017 Nunu Pesu

Ympäristöministeriössä työskentelemme monitilatoimistossa, tuttavallisemmin avokonttorissa, jossa jokaisella on oma nimetty työpiste. Keskittymistä vaativia työtehtäviä voi tarvittaessa tehdä rauhallisissa vetäytymistiloissa. Puhelut hoidetaan myös pääosin vetäytymistiloissa ja avokonttorin puolella yritetään olla hissukseen. Aina se ei onnistu, mutta en minä siitä hermostu.

Kannettavat tietokoneet toimivat langattomassa verkossa kaikkialla työtiloissa. Useimmissa kokoushuoneissa sekä osassa vetäytymistiloja koneen voi liittää myös suurempaan näyttöön. Kokouksiin mennään kannettava kainalossa, välillä myös kuulokkeet korvilla. Paperitonta täällä ei ole, mutta selvästi vähemmän paperista kuin muutama vuosi sitten. Sähköiset työn tekemisen tavat edistyvät.

Viime viikolla vietin työpaikalla työpöytäni ääressä alle kymmenen tuntia. Yhden päivän olin kotona etätyössä. Kaksi päivistä kului kiirehtien palaverista toiseen ja tilaisuudesta kolmanteen, kone kainalossa. Kahtena aamuna ehdin istua rauhassa paikallani ja keskittyä kirjoittamiseen. Nämä reilun kahden tunnin keskittyneet rutistukset olisin toki voinut viettää myös vetäytymistilassa. Siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta, koska avotila oli rauhallinen.

Uusia ajatuksia vyöhykkeistä

Tulin siihen tulokseen, etten oikeastaan tarvitse ikiomaa tuolia ja pöytää ja pärjään, vaikka vieressä ei aina istuisikaan sama henkilö. Suurimman osan työajasta vietän kuitenkin muualla kuin omalla työpisteelläni ja tietokone tai vähintäänkin älypuhelin kulkee mukana koko ajan. Onhan se vähän tuhlausta, että nykyinen työpöytäni toimii lähinnä kahvikupin alusena silloin, kun itse olen muualla.

Ei siis ihme, että ilmoittauduin mukaan ympäristöministeriön uuteen työtilakokeiluun välittömästi, kun sellaisesta kuulin.

Vapaaehtoiset kokeilijat testaavat ensi syksystä alkaen uudenlaista vyöhykkeistettyä työtilaa, jossa kellään ei ole omaa nimettyä työpistettä. Oman kiinnostavan lisänsä kokeiluun tekee se, että mukana on sekalainen joukko virkamiehiä ministeriön eri osastoilta, eikä esimerkiksi yksi kokonainen yksikkö tai osasto. Tiedossa on siis uusia tuttavuuksia, ja väistämättä uusia ajatuksia!

Se kyllä vähän mietityttää, mihin kaikki paperini laitan. Missä tietokoneeni asuu öisin? Ja mikä tärkeintä, missä ikioma kahvikuppini odottaa seuraavan päivän kahvituntia?

Nunu Pesu työskentelee ympäristöministeriön luontoympäristöosastolla ja on kiinnostunut uusista työn tekemisen tavoista ja paikoista.

Kommentit (2 kommenttia)
Tuomas Aarnio
17.5.2017
klo 11.06
Lainvalmistelijana vietän työpöytäni ääressä nykyisin 95 % työajastani. Pitkästä työurastani johtuen käytän jonkin verran myös keräämääni kirjallista materiaalia. Paperin määrä ei enää tosin juuri kerry, paitsi meneillään olevissa projekteissa. Joka-aamuinen
ja iltapäiväinen työpöydän vaihtaminen vain hankaloittaisi työtäni. Vapaaehtoinen ajoittainen paikan vaihto voisi olla hedelmällistä.
Satu Sundberg
19.5.2017
klo 8.57
Nunun hyvä kirjoitus herätti minussa samansuuntaisia ajatuksia kuin Tuomaksella. Esimerkiksi lainvalmistelu on pitkäjänteistä työtä, jossa aikaisempi valmistelumateriaali ja lainsäädännön esityöt ovat keskeistä työskentelyaineistoa. Vanhoja hallituksen
esityksiä on todella haastavaa lukea vain ruudulta, joten tarpeellisia paperiaineistoja kertyy väistämättä. Ja työskentely tapahtuu suurelta osin oman koneen ääressä. Eli näitä uusia työskentelymahdollisuuksiapitäisi tarjota työtehtävien mukaan.