Vähähiilisessä rakentamisessa on potentiaalia merkittäviin päästövähennyksiin

RSS
21.11.2018 Eeva Huttunen

Äskettäin ilmestynyt IPCC:n raportti oli karua luettavaa. Vaikka ilmastonmuutoksesta on tiedetty vuosikymmeniä, siihen ollaan havahtumassa vasta nyt. Raportti toi varsin konkreettisesti esiin, millaisia seurauksia olisi 1,5 asteen tai 2 asteen lämpenemisellä – jälkimmäisessä esimerkiksi kaikki korallit käytännössä tuhoutuisivat. Meidän on pystyttävä parempaan.

Positiivista tilanteessa on se, että asiasta puhutaan enemmän kuin koskaan ja maaperä on otollinen puheista tekoihin siirtymiselle. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä ja tätäkin tavoitetta on IPCC:n raportin valossa toivottu kiristettävän. Jokaisen yhteiskunnan sektorin on ravisteltava omia toimintatapojaan ja vähennettävä päästöjä. Rakennettu ympäristö on tässä merkittävässä roolissa, sillä rakentaminen ja rakennukset tuottavat noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Maailmanlaajuisesti rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 30 % kasvihuonekaasupäästöistä, 40 % primäärienergiankulutuksesta ja 50 % raaka-aineiden kulutuksesta.

Mihin voimme vaikuttaa?

Mitä merkitystä pienellä Suomella, saati sen yhdellä sektorilla, on näin valtavan globaalin ongelman edessä? Olennaista on tunnistaa nykyhetken valintoihin liittyvien mitattavien päästövähennysten lisäksi myös oman toiminnan laajempi vaikuttavuus. Monissa Euroopan maissa kehitetään menetelmiä ja lainsäädäntöä rakennusten ympäristövaikutusten huomioimiseen vaikuttavalla tavalla. Kun yksi maa ottaa uuden ohjauskeinon käyttöön, muut seuraavat tarkasti – ja parhaassa tapauksessa nostavat rimaa omalta osaltaan. EU:n yhteinen Level(s)-järjestelmä on yksi ympäristövaikutusten arvioinnin menetelmistä, ja siitä on tällä hetkellä käynnissä Euroopan laajuinen pilotointi, johon Suomikin osallistuu. Myös Pohjoismaisessa yhteistyössä vähähiilinen rakentaminen on nostettu keskeiseksi aiheeksi.

Katse kohti koko rakennuksen elinkaaren päästöjä

Rakennusmateriaalien osuus koko rakennuksen elinkaaren aikaisista päästöistä on tällä hetkellä noin kolmasosa. Valtaosa päästöistä syntyy käytönaikaisesta energiankulutuksesta, mutta myös rakennusmateriaaleilla on merkitystä.

Päästövähennyksiä tarvitaan kiireellisesti. Kun rakennetaan energiatehokkaasti, käytönaikaisen energiankulutuksen päästövähennykset jakaantuvat vuosikymmenien ajalle. Materiaalien päästöt taas aiheuttavat hiilipiikin heti alkuun, juuri kun päästöjä pitäisi kiireellisesti saada alas. Materiaalivalinnoilla, kuten puuta käyttämällä, voidaan vaikuttaa päästöihin. Kestävää ei kuitenkaan ole sekään, että materiaalien päästöjen vähentämiseksi rakennettaisiin energiatehottomia tai lyhyen elinkaaren rakennuksia. Meidän on huomioitava rakennuksen koko elinkaari.

Menetelmiä kehittämällä kohti päästöjen raja-arvoja

Ympäristöministeriö luo parhaillaan ohjausjärjestelmää rakennusten hiilijalanjäljen huomioimiseksi ja julkaisi 2017 vähähiilisen rakentamisen tiekartan, joka tähtää velvoittavaan säädösohjaukseen. Meneillään on tiekartan ensimmäinen vaihe, jossa kehitetään arviointimenetelmä rakennuksen hiilijalanjäljen laskentaan. Menetelmä perustuu kansainvälisen standardin mukaiseen elinkaariarviointiin ja sitä kehitettäessä on selvitetty monien muiden maiden vastaavia menetelmiä. Hiilijalanjälkilaskennan avulla saadaan tietoa koko rakennuksen elinkaaren päästöistä aina materiaalien valmistuksesta rakennuksen purkamiseen ja materiaalien uudelleenkäyttöön asti.

Tavoitteena menetelmää laadittaessa on ollut, että laskenta olisi riittävän yksinkertaista, jotta pääsuunnittelija voi toteuttaa sen ilman ulkopuolista konsulttia. Nyt lausuntokierrokselle lähtevässä menetelmässä näkökulma on rajattu tonttitasolle: mukaan lasketaan runko, tontin täytöt ja rakenteet sekä osa talotekniikasta. Tarvittavat tiedot saadaan määräluettelosta, tätä varten laadituista päästötaulukoista ja tuotteiden ympäristöselosteista. Tämänhetkinen arvio tähän kuluvasta työajasta on noin kaksi työpäivää, riippuen esimerkiksi siitä, käytetäänkö tietomallipohjaisia työkaluja. Tieto rakennuksen hiilijalanjäljestä kytkettäisiin myös rakennuslupaan siinä vaiheessa, kun hiilijalanjäljen raja-arvoon perustuva velvoittava lainsäädäntö astuisi voimaan vuoden 2025 paikkeilla. Parhaillaan uudistettavassa maankäyttö- ja rakennuslaissa keskeisenä tavoitteena on luoda pohja tulevalle rakennuksen elinkaaren ympäristövaikutusten ohjaukselle.

Kestävyys vaatii kokonaisvaltaista tarkastelua

Ilmastonäkökulman tarkastelu ei saa tarkoittaa sitä, että tingitään esimerkiksi terveellisyyden, turvallisuuden tai esteettömyyden vaatimuksista. Rakentamisen julkisen ohjauksen tavoitteena on laajasti rakennuksen kestävyys, jossa hiilijalanjälki on vain yksi olennainen näkökulma. Arviointimenetelmää, kuten tulevaa säädösohjaustakin, voidaan myöhemmin laajentaa kattamaan myös muita ympäristövaikutuksia.

Tulevaa hiilijalanjälkiohjausta suunnitellaan sekä uudis- että korjausrakentaminen mielessä. Kun rakennusmateriaalien päästöihin kiinnitetään huomiota, voi vanhojen rakennusten kohdalla korjaaminen olla ilmastonäkökulmasta parempi vaihtoehto verrattuna koko rakennuksen purkamiseen ja uuden rakentamiseen. Haasteena on, että tilojen sijainti ei välttämättä kohtaa tarvetta. Uudis- ja korjaushankkeissa muuntojoustavuuteen on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota. Uusia rakennuksia voidaan myös suunnitella muuttuvia tarpeita ajatellen – jopa siirrettäviksi sinne, missä käyttäjät ovat.

Suunnittelija voi vaikuttaa myös hiilikädenjälkeen

Hiilijalanjäljen huomioiminen asettaa suunnittelijan uusien haasteiden ja toisaalta mahdollisuuksien eteen. Uusi arviointimenetelmä auttaa tunnistamaan, miten rakennuksen suunnittelussa voitaisiin sekä pienentää sen hiilijalanjälkeä että lisätä hiilikädenjälkeä eli ilmaston kannalta myönteisiä vaikutuksia, kuten hiilivarastoja ja kierrätyshyötyjä. Suunnittelijalla on suuri vaikutusmahdollisuus, mutta tarvitaan myös saumatonta yhteistyötä niin tilaajan, urakoitsijan kuin viranomaistenkin kanssa.

Kokeilua ja yhteistyötä tarvitaan

Selvää on, että kukaan ei yksin ratkaise ilmastokriisiä, tuskin edes rakentaa yhtä ilmastoneutraalia taloa. Tarvitaan yhteistyötä ja vanhojen aitojen purkamista. Tiedämme rakennuksen päästöistä jo paljon, mutta tarvitsemme myös yhä lisää edelläkävijöitä, jotka lähtevät testaamaan uusia menetelmiä ja siten tuottamaan erittäin arvokasta tietoa tulevan sääntelyn pohjaksi. Tarvitsemme uuteen heittäytymistä, kokeilua ja toisilta oppimista. Joillekin on jaettu enemmän kortteja pelata yhteisen hyvän puolesta – kannetaan vastuumme ja käytetään niitä.

Eeva Huttunen työskentelee ympäristöministeriössä kestävän rakentamisen asiantuntijana ja osallistuu rakentamisen ohjauksen kehittämiseen rakennuksen elinkaariasioiden ja ympäristövaikutusten sekä uudis- ja korjausrakentamisen resurssitehokkuuden osalta. Hän työskentelee myös ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelmassa.

Lisää aiheesta

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.