Vähähiilistä huomista rakentamaan!

RSS
5.6.2017 Matti Kuittinen
Matti Kuittinen

Rakennettu ympäristö on suurimpia kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajia. Pitkään olemme keskittäneet voimia rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Tämä on tärkeää jatkossakin, mutta ilmastotavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan myös uusia eväitä. Nimittäin elinkaariajattelua.

Rakennetun ympäristön päästöt syntyvät rakennusmateriaalien valmistuksesta, rakennustöistä, energian käytöstä, huolloista, korjauksista sekä lopulta myös erinäisistä purkutöistä ja purkujätteiden käsittelystä. Rakennusten kohdalla noin 60 prosenttia elinkaaren hiilidioksidipäästöistä syntyy talojen käytön aikaisen energian tuottamisesta. Tämä osuus pienenee sen myötä, mitä vähemmän energiaa talomme tarvitsevat. Seuraavaksi suurin yksittäinen päästölähde on rakennusmateriaalien valmistus. Se tuottaa noin neljänneksen tavanomaisen kerrostalon ilmastopäästöistä.

Vähähiiliseen rakennettuun ympäristöön johtaa monta polkua. Energiatehokkuus on niistä yksi. Jatkossa myös vähähiilisten ja kestävien rakennusmateriaalien käyttö tulee olemaan tärkeää. Oleellista on, minkälaiseksi rakennuksen koko elinkaaren päästöt muodostuvat. Myös päästöjen ajoituksella on merkitystä. Jos haluamme pysyä ilmastonmuutoksen hillitsemisen kaidalla tiellä, pitää päästöjä saada alas jo lyhyellä aikavälillä. Tähän voidaan tehokkaasti vaikuttaa rakennuksen suunnittelulla ja harkituilla materiaalivalinnoilla.

Mutta onko vähähiilisyys enää mielekästä? USA:n vetäytyminen ilmastonmuutoksen torjuntarintamasta herättää hämmennystä. Juuri tässä tilanteessa on erityisen tärkeää lisätä toimia globaalien ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien ehkäisemiseksi.

Suuri osa maailman rakennuksista, infrastruktuurista ja energiajärjestelmistä rakennetaan tai uusitaan seuraavan 15 vuoden aikana. Sillä, miten tämä tehdään, on kauaskantoiset vaikutukset. Jos esimerkiksi rakennusten energiatehokkuus jää puolitiehen, suljetaan pois yksi mahdollisuus hillitä ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Jollei rakennuksia ja infraa toteuteta vähähiilisistä materiaaleista, siirretään vastuuta päästöjen vähentämisestä muille talouden sektoreille. Ja jollei uusiutuvaan energiaan satsata, olemme pian pulmissa maailman kasvavan energiankulutuksen ja energian tasa-arvoisen jakamisen kanssa.

Seuraavien vuosikymmenten aikana tapahtuva valtava maailmanlaajuinen rakennusbuumi tulisi hyödyntää. Tärkein mahdollisuus on siinä, että rakennamme puitteet vähähiiliselle tulevaisuudelle. Mutta samalla suomalaiset voisivat profiloitua vähähiilisen rakentamisen osaajina. Kun kerran pystymme tekemään vähähiilisiä nollaenergiataloja arktisissa oloissamme, eikö näillä taidoilla olisi kysyntää myös maailmalla?

Erityisasiantuntija, arkkitehti, TkT Matti Kuittinen työskentelee ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolla.

Jos asia kiinnostaa enemmän, lue vaikka nämä:

  • Ibn Mohamed ym., 2013. Operational vs. embodied emissions in buildings – A review of current trends. Energy and Buildings, 66(2013): 232-245.
  • Heinonen, Säynäjoki, Kuronen & Junnila, 2011. ”Are the greenhouse gas implications of new residential developments understood wrongly?” Energies, 12.
  • Säynäjoki, Heinonen & Junnila, 2012. ”A scenario analysis of the life cycle greenhouse gas emissions of a new residential area”. Environmental Research Letters, 7(3).
  •  Ruuska & Häkkinen, 2015. “The significance of various factors for GHG emissions of buildings”. International Journal of Sustainable Engineering, 8(4-5): 317-330.
  • Crawford & Stephan, 2013. “The significance of embodied energy in certified passive houses”. International Journal of Civil, Environmental, Structural, Construction and Architectural Engineering, 7(6).
  • Takano ym., 2015: ”The effect of material selection on life cycle energy balance: A case study on a hypothetical building model in Finland”. Building and Environment, 89(2015): 192-202.
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.