Valtion tukemalle asuntotuotannolle on Suomessa edelleen tarve ja perusteet

RSS
5.12.2018 Tommi Laanti
Tommi Laanti

Vuokranantajat julkaisi hiljattain kirjoituksen Alankomaiden sosiaalista asuntotuotantoa koskevasta EU:n yleisen tuomioistuimen päätöksestä. Asia on herättänyt huomiota myös Suomessa. Somen puolella kirjoituksen tulkinta on ollut jopa raflaavan yleistävää ja tarkoitushakuista. Todellisuudessa kyseessä on varsin monisyinen asia, jonka taustoja yritän tässä avata.

Ensinnäkin tuomio koski vain Alankomaita, eikä siitä voi vetää suoria johtopäätöksiä Suomen tukijärjestelmään, joka poikkeaa Alankomaista. Toiseksi tuomiossa oli ennen kaikkea kyse Alankomaiden viranomaisten ja Euroopan komission välisistä, oikeaa menettelyä koskevista kysymyksistä. Tuomion ainoa sisällöllinen kannanotto on oikeastaan se, että valtion tukemat sosiaalisen asuntotuotannon asunnot on osoitettava sosiaalisin perustein valittaville asukkaille. Tässä ei ole mitään uutta – se on todettu komission päätöksessä jo vuonna 2005.

Suomessa tämä vaatimus on toteutettu selkeästi lain ja asetusten avulla niin, että sosiaalisesti tuettu asuntotuotanto on tarkoitettu heikommassa asemassa oleville henkilöille. Suomen tukijärjestelmä on myös raportoitu EU:lle useamman kerran vuodesta 2008 lähtien, eikä komissiolla ole ollut siitä huomautettavaa.

Alankomaiden sosiaalisissa vuokra-asunnoissa käyttöön otetut tulorajat perustuvat Alankomaiden omaan ehdotukseen. Tuoreessa tuomiossa todetaan, ettei komissio ole missään vaiheessa edellyttänyt tulorajojen käyttöönottoa, vaan hyväksynyt ne Alankomaiden ehdotuksen pohjalta. Tuomioistuin huomauttaa, että komissio olisi mahdollisesti voinut hyväksyä tulorajojen sijaan myös muunlaisen asuntojen kohderyhmää koskevan rajauksen, jos sellaista olisi esitetty.

Mielenkiintoista. Ja kaiken tämän päälle täytyy vielä täsmentää, että Alankomaissa 10 % sosiaalisen asuntokannan asukkaista on tulorajojen soveltamisen ulkopuolella.

Suomessa suurimmilla kaupunkiseuduilla asuntojen hinnat ja vuokrat ovat paikoin korkeita. Asumistukimenot ovat ennätyksellisen korkealla tasolla. Uusien vapaarahoitteisten vuokrasuhteiden vuokrat ovat jatkaneet nousuaan ja ovat jopa hävyttömän korkeita etenkin pääkaupunkiseudun yksiöissä. Asumis- ja rakennuskustannusten alentamispuheista huolimatta vuokrat määräytyvät lopulta aina markkinoilla. Tilanteen ratkaisemiseksi asuntotarjontaa tarvitaan yksinkertaisesti lisää. Asuntotarjonta on kuitenkin varsin jäykkää. Yksin markkinavetoisesti tätä ongelmaa ei ole onnistuttu ratkaisemaan.

Kohtuuhintaisille asunnoille, ja ennen kaikkea valtion tukemalle vuokra-asuntotuotannolle, on edelleen kova tarve. Valtion tukemassa asuntokannassa vuokria säännellään. Ne määräytyvät omakustannusperusteisesti, jolloin mekanismi on eri kuin vapailla markkinoilla. Asukkaat näihin asuntoihin valitaan pienituloisuuden ja vähävaraisuuden perusteella. Asunnoissa asuu todellisuudessakin pääsääntöisesti varsin pienituoloisia kotitalouksia.

Siltä osin kuin asukkaiden joukossa on parempituloisia kotitalouksia, asiaa voidaan perustella segregaation eli eriytymisen ehkäisyllä, sillä tuettu asuntotuotanto on väline myös sosiaalisesti kestävien asuinalueiden toteuttamiseen. Sosiaalinen sekoittuminen on yksi keskeinen segregaation ehkäisyyn liittyvä periaate. Tätä on toistaiseksi käytetty meillä varsin menestyksekkäästi. Yksin se ei riitä, mutta se luo pohjan. Sen lisäksi tarvitaan suoraan ihmisten arkeensa kohdistuvia, eriytymistä ehkäiseviä toimia.

Olen viime aikoina kuullut eri yhteyksissä asuntojen tuotantotukiin kohdistuvaa kritiikkiä. Lyhyesti tiivistettynä kriitikot ovat olleet sitä mieltä, ettei asuntojen tuotantoon tarkoitettuja tukia tarvittaisi vaan pelkkä suoraan kotitalouksille maksettava asumistuki riittäisi. Olen asiasta toista mieltä: molempia tarvitaan. Näin tuntuu ajattelevan myös moni muu, koska en ole vielä törmännyt sellaiseen tuotantotuen puolestapuhujaan, joka ei kannattaisi myös asukkaille maksettavia asumistukia.

Kyse on tietenkin arvoista, valinnoista ja motiiveista. Kritiikkiä kuunnellessa on aina hyvä pitää mielessä, kuka sitä esittää ja mitä tahoa ääni kulloinkin edustaa.

Kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle on edelleen tarvetta.

Kirjoittaja on Lähiympäristö ja asuminen -yksikön päällikkö ympäristöministeriössä

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.