YK:n ympäristö- ja asuinyhdyskuntaohjelma

YK:n ympäristöohjelma

YK:n ympäristöohjelma (UN Environment Programme, UNEP) perustettiin vuonna 1972. Se on johtava kansainvälinen ympäristöala toimija. Ympäristöohjelman tehtävänä on edistää ympäristöllisesti kestävää kehitystä YK-järjestelmässä sekä toimia ympäristön tilan puolestapuhujana, globaalin ympäristöagendan asettajana ja koordinoida ympäristöasioita YK-järjestelmässä.

Korkein ympäristöasioissa kokoontuva elin on YK:n ympäristökokous (UN Environment Assembly, UNEA), jonka jäseniä ovat kaikki YK-jäsenmaat. UNEAssa tehdyt kansainväliseen ympäristölainsäädäntöön ja ympäristöpoliittisiin prosesseihin liittyvät aloitteet heijastuvat usein ajan myötä EU- sekä kansalliselle tasolle. UNEA kokoontuu UNEPin päämajakaupungissa Nairobissa, Keniassa parittomina vuosina.

Suomi on näkyvä vaikuttaja UNEPissa ja UNEAssa. Suomi vaikuttaa vahvan asiantuntijuuteen pohjautuvan virkamiestyön kautta sekä poliittisella tasolla muun muassa asunto-, energia- ja ympäristöministeri Tiilikaisen UNEA-johtokuntajäsenyyden kautta (2017-2019).  UNEPin pysyvien edustajien komitea kokoontuu Nairobissa neljä kertaa vuodessa. Lähes kaikki UNEPia koskevat kannat valmistellaan EU:n kanssa yhteisesti Brysselissä kokoontuvassa kansainvälisten ympäristöasioiden työryhmässä (WPIEI Global). Tärkeä vaikuttamisfoorumi ovat myös vuosittaiset UNEPin johdon kanssa käytävät yhteispohjoismaiset konsultaatiot.

UNEPilla on merkittävä rooli YK:n kestävän kehityksen globaalin toimintaohjelman eli Agenda2030:n ympäristöulottuvuuden toimeenpanossa ja seurannassa. Vuonna 2015 hyväksytyn Agenda2030:n tavoitteena on kääntää globaali kehitys uralle, jossa ihmisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet, taloudellinen vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvataan ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja poistetaan äärimmäinen köyhyys maailmasta. Kestävän kehityksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman ympäristökysymysten kattavaa huomioimista. UNEP:n arvion mukaan ympäristöllä tai luonnonvarojen kestävyydellä on erityinen painoarvo yli puolessa kestävän kehityksen tavoitteista. Ympäristön kestävyys on myös huomioitu yli 86 alatavoitteessa.

UNEPin haasteena on kansainvälisen ympäristöhallinnon pirstaloituminen. YK-järjestelmän sisällä ympäristöasiat ovat jakaantuneet usean järjestön hoitovastuulle. Samalla ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden resursointi YK-järjestelmässä on arvioitu alhaiseksi maiden tarpeisiin ja tavoitteisiin nähden. YK:n kehitysjärjestelmän reformi, Agenda2030 toimeenpano sekä Ranskan aloite uudesta ympäristöoikeuden ja kestävän kehityksen periaatteet yhteen kokoavasta globaalisopimuksesta (Global Pact for the Environment) tarjoavat mahdollisuuksia vahvistaa ympäristöulottuvuuden toimeenpanoa. UNEPin ja UNEAn roolin vahvistaminen tukee Agenda 2030 toimeenpanoa ympäristöulottuvuuden osalta.

UNEPin keskipitkän aikavälin strategia (2018─2021) pohjautuu Rio+20-konferenssin loppuasiakirjaan The future we want sekä Agenda2030:een. Strategia asettaa ihmiset kestävän kehityksen keskiöön ja pyrkii täyttämään nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeet heikentämättä ympäristön tilaa ja ylittämättä maapallon kantokykyä. Strategia korostaa tieteen roolia ja tiedepolitiikkavuoropuhelun vahvistamista ratkaisujen löytämisessä kestävän kehityksen haasteisiin. Strategiaa toimeenpannaan seitsemän alaohjelman kautta. Nämä ovat: ilmastonmuutos, katastrofit ja konfliktit, ekosysteemien hallinta, ympäristöhallinto, haitalliset aineet ja vaarallinen jäte, resurssitehokkuus ja kestävä kulutus ja tuotanto sekä ympäristön tilan säännöllinen seuranta.

UNEPilla on tärkeä normatiivinen rooli kansainvälisessä ympäristöyhteistyössä, mikä pohjautuu sen puitteissa sovittuihin kansainvälisoikeudellisiin instrumentteihin ja UNEPin tuottamaan tieteelliseen työhön.  UNEP tarjoaa sopimussihteeristöpalveluja useille ympäristösopimuksille ja tieteellisille paneeleille sekä antaa tukea sopimusten täytäntöönpanossa. UNEPilla on myös keskeinen rooli neuvoteltaessa uusia kansainvälisiä ympäristösopimuksia ja toimenpideohjelmia. Tieteen, politiikan ja päätöksenteon välisten yhteyksien kehittäminen on yksi merkittävä UNEPin tehtävä.

Suomi on ollut UNEPin perustamisesta saakka sen vankka tukija. Suomen yleisrahoitus UNEPille oli korkeimmillaan 6 miljoonaan euroon vuonna 2015, minkä jälkeen rahoitusta on laskettu kehitysyhteistyömäärärajojen leikkausten seurauksena. Tuki vuonna 2018 on 1,5 miljoonaa euroa. 

YK:n asuinyhdyskuntaohjelma

YKn asuinyhdyskuntaohjelma (UN-Habitat) edistää sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää kaupungistumista sekä vähätuloisten asuinolojen parantamista. UN-Habitat lisää tietämystä kaupungistumisen ja köyhyyden välisistä suhteista ja vaikuttaa yhdyskuntien kestävään kehitykseen, kelvolliseen asumiseen ja hyvään hallintoon liittyvien poliittisten toimintalinjojen muotoiluun. Suuri osa sen työstä on maiden kanssa toteutettavia käytännön yhteistyöhankkeita. UN-Habitatilla on myös merkittävä rooli kaupungistumiseen liittyvän tiedon tuottamisessa ja lisäämisessä sekä asiantuntija-avun antamisessa. YK:n asuinyhdyskuntaohjelma perustettiin vuonna 1976 Vancouverissa pidetyn ensimmäisen Habitat-konferenssin tuloksena. Vuonna 2002 YK:n yleiskokous vahvisti UN-Habitatin mandaattia ja antoi sille YK:n alaisen ohjelman statuksen. Kolmannessa Habitat-konferenssissa vuonna 2016 hyväksyttiin Uusi Kaupunkikehitysohjelma (NUA). Kyseessä oli kaikkien aikojen suurin YK-kokous.

UN-Habitatilla on keskeinen rooli uuden kaupunkikehitysohjelman toimeenpanossa, seurannassa, neuvonnassa sekä teknisessä tietotaidossa. Kaupunkikehitysohjelma on toimintaan suuntautuva dokumentti, joka asettaa globaaleja tavoitteita kestävän kaupunkikehityksen saavuttamiseksi. Ohjelman toimeenpaneminen kuuluu yhdessä jäsenmaiden ja YKn kanssa myös yksityiselle sektorille sekä paikallisille hallinnoille. Ohjelman toimeenpaneminen yhdistyy läheisesti myös kestävän kehityksen tavoitteen (SDG) 11 kanssa, joka pyrkii tekemään kaupungeista inklusiivisia, turvallisia ja kestävän kehityksen mukaisia.

Jäsenmaat ovat vuoden 2018 aikana päättämässä järjestön hallintoreformista. YK:n yleiskokoukselle (UN General Assembly, UNGA) esitettävän reformiluonnoksen mukaan päättävänä elimenä toimii jatkossa UN-Habitat -kokous (UNHA), joka kokoontuu kahden vuoden välein päättämään poliittisista ja strategisista linjauksista. Hallintoneuvosto (Executive Board) on kaksi tai kolme kertaa vuodessa tapaava 36 jäsenen hallintoelin, joka valvoo ja toimeenpanee UN-Habitat -kokouksen tekemiä linjauksia. Pysyvien edustajien komitea edustaa jäsenmaita UN-Habitatin päämajakaupungissa Nairobissa ja seuraa, että sihteeristö toimeenpanee UNHAn päätöksiä. Pysyvien edustajien komitea tapaa kahden vuoden välein UN-pääkaupunkiedustajille avoimessa muodossa. Pysyvien edustajien komitea ja hallintoneuvosto vastaavat toiminnastaan UN-Habitat -kokoukselle, ja tämä puolestaan YKn yleiskokoukselle ja talous- ja sosiaalineuvostolle.

Järjestön poliittiset painopisteet, toimikenttä ja sisältö ovat Suomelle tärkeät. Suomi on omaksunut YKn uuden kaupunkikehitysohjelman mukaan myös oman kestävän kaupunkikehityksen ohjelman (2017–2022), jonka painopisteet toteuttavat myös YKn kestävän kehityksen tavoitteita – erityisesti tavoite 11:sta joka pyrkii takaamaan turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat. Suomen oman kestävän kaupunkikehityksen ohjelman painopistealueita ovat erityisesti vähähiilisyys, resurssitehokkuus, älypalvelut, eriarvoisuuden torjunta ja terveys.

Suomi rahoitti YK:n asuinyhdyskuntaohjelmaa vuodesta 1976 vuoteen 2015. 2000-luvulla Suomen korvamerkkaamaton perustuki on ollut noin 500,000 euroa vuodessa. Tämä rahoitus UN-Habitatille lakkautettiin vuonna 2015 osana suurempia kehitysyhteistyöleikkauksia.

Lisätietoja

Marjaana Kokkonen
neuvotteleva virkamies
+358 295 250 025
etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 30.1.2019 klo 14.21, päivitetty 31.1.2019 klo 10.43