Vesi

Kuntoa, kiertoa ja kasvipeitteisyyttä rantalohkoille

Luken ja Livian toteuttamassa hankkeessa lisättiin viljelijöiden tietoisuutta nurmikasvien siementuotannosta, myyntiheinän tuotannosta ja kuminan viljelystä vaihtoehtona viljan viljelylle. Ne lisäisivät talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja sitä kautta ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Nurmikasvien ja kuminan lisääminen viljelykiertoon parantaa maan rakennetta. Positiivinen jälkivaikutus jatkuu lohkojen viljelyyn seuraavien vuosien aikana. Hankkeessa demonstroitiin myös lannan ja biokaasulaitoksen kuivajakeen ja rejektiveden käyttämistä kuminan ja nurmikasvien lannoitteena. Lisäksi kuminalla demonstroitiin rikkakasvien torjuntaa suojaviljaa käyttämällä.

Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön

Hämeen ammattikorkeakoululla selvitettiin eri toimenpiteiden mahdollisuuksia ravinteiden pidätyksessä pellolla ja muullakin tavoin hyödyntäen. Kerääjäkasvien kyky pidättää ravinteita tuki aiempia tuloksia, mutta lisäksi niiden  biomassa on mahdollista korjata syksyllä ja hyödyntää rehuna tai biokaasun raaka-aineena. Olkibiosuotimessa on potentiaalia ravinteiden pidättämisessä, mutta sen teknisessä toteutuksessa on kuitenkin vielä kehitettävää. Jatkuvatoimisilla mittalaitteilla saadaan arvokasta tietoa ravinnevalumista ja niiden vaihteluista kasvukauden eri aikoina ja erilaisissa olosuhteissa. Tietoa voidaan käyttää apuna esimerkiksi suunniteltaessa tilakohtaisia ravinteiden kierrätykseen liittyviä toimenpiteitä.Tuloksia käytettiin hyväksi tiedotuksessa ja opetuksessa.

Fosforin saostaminen virtavedestä – pilottihanke Paattistenjoella

Turun kaupungin koordinoimassa hankkeessa selvitettiin kemiallisen fosforin saostuksen toimivuutta jokimittakaavassa. Saostus toteutettiin jokiveden suorasaostuksena ferrisulfaatin vesiliuoksella kahdeksan kertaa joulu-toukokuun aikana. Koeajoissa menetelmä toimi tehokkaasti pidättäen keskimäärin noin 75 prosenttia jokiveden liukoisesta fosforista ei leville käyttökelpoiseen muotoon. Veden kokonaisravinteiden määrään menetelmä ei juurikaan vaikuttanut. Pohjaeläin-, kalasto-, sedimentti- ja simpukkakartoitusten perusteella toimenpide ei aiheuttanut  haitallisia eliöstövaikutuksia. Pilotoinnin lyhyestä kestosta johtuen ei menetelmän pitkäaikaiskäytön mahdollisia vaikutuksia ja kustannustehokkuutta voida kuitenkaan luotettavasti arvioida.

Ravinnehaavi testasi suodatinratkaisuja

Turun AMKn Ravinnehaavi-hanke testasi mekaanisia virtavesien puhdistamiseen tarkoitettuja uomiin asennettavia suodatinratkaisuja. Tulokset osoittautuivat hyvinkin vaatimattomiksi, mutta kokeilusta saatiin käytännöntuloksia, joita on tähän mennessä vain arvailtu. Menetelmäkehityksen jatkossa tämän tyyppisiin ratkaisuihin ei tarvitse resursseja suunnata, mikä on arvokas tieto muillekin alan toimijoille. Yksityiskohdat löytyvät oheisesta loppuraportista.

Ravinnekaappari tuotti tietoa ja tekniikkaa

Natural Resource Managementin Ravinnekaappari-hankkeessa kokeiltiin pelloilta huuhtoutuvan fosforin pidättämismenetelmää, jossa valumavesi suodatettiin mineraalihiekkakerroksen läpi ja saatiin varsin hyvin sitoutumaan siihen. Haasteiksi muodostuivat veden virtauksen säätely hiekkapatjassa, patjan tukkeutuminen ja perustamiskustannukset. Jos menetelmä saadaan jatkossa helppokäyttöiseksi ja kustannustehokkaammaksi, tekniikalla on mahdollisesti käyttöä kuormittavissa erikoiskohteissa.

Hankkeessa kehitettiin myös veden laadun mittausmenetelmää, joka perustui lähinnä liukoisen fosforin määrään ja sähkökemiallisiin reaktioihin. Menetelmä on käyttökelpoinen muutosten seurannassa ja kuormituspiikkien havainnoinnissa, jos tarkempaa tietoa pitoisuuksista ei tarvita. Menetelmä sopii myös monenlaisiin olosuhteisiin ja sitä voidaan ylläpitää suhteellisen vähällä huollolla.

Näitä uusia menetelmiä kehitetään edelleen. Loppuraportista löytyy lisätietoa.

Maatalouden saostuspilotti Saaristomeren valuma-alueella

Saloy Oy:n maatalouden saostuspilotti Saaristomeren valuma-alueella -tutkimushankkeen tavoitteena oli vähentää Saaristomeren ulkoista kuormitusta hankekohteena olevien maatalousojien osalta. Hankkeessa osoitettiin, että vesistön ulkoista kuormitusta eli maatalouden tilakohtaista fosforikuormitusta on mahdollista tehokkaasti ja edullisesti vähentää saostamalla, jos katsotaan poistetun fosforin kilohintaa. Toisaalta taas maanomistajalle useisiin hintaviin laitteisiin investointi voi olla kynnyskysymys ja laiteiden toimivuus suurilla virtaamilla vaatii paljon seurantaa huoltoa. Erityisen kuormittavissa rajatuissa kohteissa varmasti käyttökelpoinen menetelmä erityisesti jos saostetulle materiaalille on taloudellisesti järkevää käyttöä. Tutkimuksen yksityiskohtaisempiin tuloksiin voi tutustua hankkeen oheisessa loppuraportissa.

Julkaistu 20.7.2015 klo 14.18, päivitetty 3.4.2018 klo 16.58