Luontodirektiiviin liittyvät EU-tuomioistuimen oikeustapaukset

Tälle sivulle on koottu luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettuun neuvoston direktiiviin 92/43/ETY (luontodirektiivi) liittyviä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden tiivistelmiä. Tapausluettelo ei ole kattava, mutta se antaa kuvan EY-tuomioistuimen tulkinnoista. Tekstissä lintudirektiivillä tarkoitetaan luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettua Neuvoston direktiiviä 79/409/ETY.

Tapauksen otsikossa on ensin tapauksen numero, seuraavaksi tapauksen asianosaiset ja viittaus tapauksen sijaintiin EY-tuomioistuimen kokoelmassa.

Kun otsikossa on maininta 'Komissio vastaan jokin maa', on kyse Euroopan komission nostamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamista koskevasta kanteesta, jossa vaaditaan EY-tuomioistuinta toteamaan, että jäsenmaa ei ole riittävällä tavalla saattanut voimaan jonkin direktiivin säännöksiä.

Jos taas tapauksen otsikossa on esimerkiksi maininta 'WWF Italia', on kyseessä jonkin maan kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntö, jolla EY-tuomioistuinta pyydetään antamaan oikea tulkinta direktiivin sisällöstä.

Tapaukset on ryhmitelty sen mukaan, minkä artiklan täytäntöönpanosta tai tulkinnasta on ollut kysymys. Useimmissa tapauksissa asia liittyy useampaan luontodirektiivin artiklaan.

Otsikko on linkki EUR-LEXissa olevaan tuomioistuimen päätökseen. Ennen vuotta 1994 annetuista tapauksista linkki on englanninkieliseen versioon, koska suomenkielistä ei ole saatavilla.

Täytäntöönpano

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin 1 artiklan, 4 artiklan 5 kohdan, 5 artiklan 4 kohdan, 6, 7, 12-15 artiklan, 16 artiklan 1 kohdan, 22 artiklan b ja c kohdan ja 23 artiklan 2 kohdan, yhdessä sen liitteen II, IV, V ja VI kanssa, täydellisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen perusteella jäsenvaltiolle asetetun velvollisuuden ilmoittaa komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet toteutettaessa hanketta, joka voi aiheuttaa vahinkoa ympäristölle, tarkoituksena on, että komissio voi tutkia, ovatko mainitut toimenpiteet sellaisia, että niillä voidaan taata, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä, ja tehdä tästä tarvittaessa asianmukaiset päätelmät. Kun kansallisessa lainsäädännössä ei ole säännöstä, jossa säädetään korvaavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisesta ilmoittamistavasta, direktiivin 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen täyttä vaikutusta ja sen tavoitteen toteuttamista ei voida varmistaa. Kansallisella tasolla vallitseva epävarmuus siitä, mitä menettelyä kyseisen tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi on noudatettava, on luonteeltaan sellainen, että se estää tämän velvoitteen noudattamisen ja näin ollen sen, että sen tavoite saavutetaan.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin täydellisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, kyseisen direktiivin 1 artiklan, 4 artiklan 5 kohdan, 5 artiklan 4 kohdan, 6 ja 7 artiklan, 12 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan, 2 ja 4 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 14 ja 15 artiklan, 16 artiklan 1 kohdan, 22 artiklan b alakohdan sekä 23 artiklan 2 kohdan osalta.

Kansallisessa lainsäädännössä säädettiin, että siinä kielletään tietyntyyppisten biotooppien pienentäminen, tuhoaminen tai muuttaminen, jollei ministeriön yleisen edun perusteella myöntämistä poikkeuksista muuta johdu. Tällä ei voida taata direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla, että kaikkia tiettyyn erityisten suojelutoimien alueeseen kuuluvia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä suojellaan toimilta, jotka voivat huonontaa niitä.

  1. Kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä ei kielletty kyseisten lajien tahallista häiritsemistä muuttoaikana.

  1. Kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä ei mainittu nimenomaisesti munien ottamista luonnosta, joka kuuluu 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisalaan.

  1. Kansallisessa lainsäädännössä annetun "eläimen" käsitteellä ei voida katsoa oleva yhtä laajaa merkitystä kuin direktiivissä tarkoitetulla "yksilön" käsitteellä, sellaisena kuin se esiintyy erityisesti tämän direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa, määrittelevässä direktiivin 1 artiklan m alakohdassa säädetään.

  1. Kansallisessa lainsäädännössä ei ollut myöskään ollut otettu käyttöön perustellussa lausunnossa asetetussa määräajassa luontodirektiivin 12 artiklan 4 kohdan mukaista tarkkailujärjestelmää.

  1. Jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä ei kielletty kyseisen direktiivin nojalla suojeltujen kasvilajien yksilöiden hallussapitoa, vaihtamista ja tarjoamista myytäväksi tai vaihdettavaksi eikä toisaalta taattu, että tässä säännöksessä säädettyjä kieltoja sovelletaan siinä suojeltaviin epäluontaisiin lajeihin, mikä katsottiin 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheelliseksi täytäntöönpanoksi.

  1. Jäsenvaltiolla on luontodirektiivin 14 artiklan nojalla velvollisuus toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä kyseisten lajien suotuisan suojelun tason säilyttämisen varmistamiseksi, jos tämä on niiden suojelun tason perusteella perusteltua.

  1. Jäsenvaltio oli virheellisesti pannut täytäntöön direktiivin 15 artiklan, koska kansallisessa lainsäädännössä sallittiin direktiivin liitteessä V olevassa a kohdassa olevien lajien, joita ovat esimerkiksi näätä ja hilleri, hävittäminen savustamalla niiden pesiä tai käyttämällä loukkuja, joiden osalta ei ollut täsmennetty, että niiden on oltava valikoivia.

  1. Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan nojalla ei voida sallia sellaisten poikkeusten myöntämistä, jotka perustuvat mm. tieteellisiin tarkoituksiin tai yleistä etua koskeviin syihin.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut EY:n perustamissopimuksesta johtuvaa velvollisuuttaan toimeenpanna osana kansallista oikeusjärjestystä kaikkia direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Se ei ollut saattanut oikeusjärjestyksensä osaksi luontodirektiivin 3 artiklan 3 kohtaa, 10 ja 11 artiklaa sekä 12 artiklan 4 kohtaa eikä lintudirektiivin 7 ja 8 artiklaa. Se ei ollut myöskään asianmukaisesti pannut täytäntöön luontodirektiivin 1 artiklaa, 6 artiklan 1-4 kohtaa ja 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä lintudirektiivin 2 artiklaa, 4 artiklan 1 ja 4 kohtaa sekä 6 artiklaa.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 5, 6 ja 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se oli direktiivin saman direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteissä sulkenut ympäristövaikutusten arviointia koskevien säännösten ulkopuolelle muita hankkeita, joilla saattaa olla merkittäviä vaikutuksia SCI- alueisiin, kuin ympäristövaikutusten arvioinnista annettujen direktiivien täytäntöönpanoon liittyvissä italialaisissa säännöksissä luetellut hankkeet. Lisäksi se oli jättänyt säätämättä toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta toteuttaa asianmukaiset toimet erityisten suojelutoimien alueilla luontotyyppien ja luonnonvaraisten elinympäristöjen huonontumisen ja niiden lajien häiriintymisen estämiseksi. Italia oli myös jättänyt säätämättä luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista suojelutoimista direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alueiden osalta.

Monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä rajat ylittävien vaikutusten varalta sisältävän luontodirektiivin riittävää toimeenpanoa ei ollut tiettyjen erityisvaltuuksien antaminen luonnonsuojeluelimille sekä velvoittaminen yleisesti varmistamaan direktiivin vaatimusten noudattaminen. Jäsenvaltiolla ei ollut velvoitetta liittää jo hyväksyttyihin hankkeisiin direktiivin 6 artiklan mukaista arviointimenettelyä.

Direktiivin toimeenpano oli laiminlyöty, kun

  1. kansallisessa lainsäädännössä ei 6 artiklan 2 kohdan velvoitteiden vastaisesti nimenomaisesti velvoitettu viranomaisia estämään luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentyminen
  2. vedenoton lupaharkinnassa 6 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävät hankkeet katsottiin ennalta kyseessä olevalle alueelle mahdollisesti haitallisiksi, mutta mikään säännös ei velvoittanut sanotun kohdan mukaiseen arviointiin
  3. konkreettisiin hankkeisiin vaikuttavia yleisiä maankäyttösuunnitelmia ei arvioitu direktiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan edellytykset täyttävällä tavalla
  4. mitään viranomaista ei ollut lain nojalla velvoitettu suorittamaan 11 artiklan ja 14 artiklan 2 kohdan mukaista seurantaa ja valvontaa
  5. lainsäädännössä kiellettiin lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen ainoastaan tahallisesti 12 artiklan 1 kohdan d-alakohdan vaatimuksista huolimatta
  6. kansallisessa lainsäädännössä voimassa olevat poikkeukset olivat laajempia kuin direktiivin 12 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan asettamat vaatimukset sallivat
  7. jäsenvaltio ei ollut luonut 12 artiklan 4 kohdan mukaista tarkkailujärjestelmää
  8. suojeltujen eläinten pyydystys- ja tappamiskeinot oli kielletty lainsäädännössä luetteloilla 15 artiklan valikoimattomien keinojen käyttöä koskevan yleisen kiellon sijaan
  9. 12 ja 13 artiklojen noudattamatta jättäminen oli säädetty rangaistavaksi, mutta teko ilman rikollista tarkoitusta ei johtanut sanktioihin, mikä johti laajempiin poikkeuksiin kuin 16 artikla salli
  10. toimeenpanevia säädöksiä ei sovellettu jäsenvaltion talousvyöhykkeellä tai mannerjalustalla vaan yksin maa-alueilla ja aluevesillä.

Tapauksessa oli kyse luonto- ja lintudirektiivien suhteesta kansalliseen lainsäädäntöön ja erityisesti siitä, voiko lintudirektiivi tai luontodirektiivi toimia esteenä kansallisessa lainsäädännössä pääasiassa kyseessä olleen tuulivoimageneraattorien kieltämiselle. Oikeus totesi, etteivät luontodirektiivi ja lintudirektiivi ole esteenä tiukemmille kansallisille suojelutoimenpiteille, tässä tapauksessa lainsäädännölle, jossa kielletään sellaisten tuulivoimageneraattoreiden, joita ei ole tarkoitettu omaan käyttöön, sijoittaminen eurooppalaiseen ekologiseen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle suorittamatta ensin hankkeesta kyseessä olevalle alueelle aiheutuvien ympäristövaikutusten arviointia, mikäli syrjintäkiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta noudatetaan.

Luontodirektiivin 4 artikla

Jäsenvaltio ei saa ottaa huomioon luontodirektiivin 2 artiklan 3 kohdassa mainittuja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä vaatimuksia eikä alueellisia ja paikallisia erityispiirteitä, kun se valitsee ja rajaa alueita, joita se esittää komissiolle yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi.

Jäsenvaltio ei ollut täyttänyt luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua velvoitettaan, kun se ei ollut toimittanut komissiolle asetetussa määräajassa luetteloa alueista. Jäsenyysvelvoitteen laiminlyönniksi katsottiin myös se, että luetteloa ei toimitettu komissiolle asetetussa määräajassa direktiivin 4 artiklan 2 alakohdan mukaisella lomakkeella. Lomakkeen myöhäisellä julkaisuajankohdalla ei ollut merkitystä luettelon toimittamisen kannalta, sillä jäsenmaat ovat olleet tietoisia tarpeellisista tiedoista luontodirektiivin tiedoksiannosta 10.6.1992 lähtien.

Jäsenvaltio ei ollut täyttänyt luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua velvoitettaan, kun se ei ollut toimittanut komissiolle asetetussa määräajassa luetteloa alueista. Jäsenyysvelvoitteen laiminlyönniksi katsottiin myös se, että luetteloa ei toimitettu komissiolle asetetussa määräajassa direktiivin 4 artiklan 2 alakohdan mukaisella lomakkeella.

Suojeltavien alueiden määrän riittämättömyydestä ja alueiden mainitsematta jättämisestä kanteessa ensimmäistä kertaa esitetyt väitteet olivat sallittuja. Jäsenvaltio ei ollut täyttänyt luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua velvoitettaan, kun se ei ollut toimittanut komissiolle asetetussa määräajassa luetteloa alueista. Jäsenyysvelvoitteen laiminlyönniksi katsottiin myös se, että luetteloa ei toimitettu komissiolle asetetussa määräajassa direktiivin 4 artiklan 2 alakohdan mukaisella lomakkeella.

Jäsenvaltion on estettävä luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan luetteloon kuuluviin alueisiin kohdistuva puuttuminen, joka voi vakavasti vaarantaa alueen ekologiset ominaispiirteet. Kiellettyä puuttumista voi olla alueen pinta-alan merkittävä vähentyminen, alueella esiintyvien lajien häviäminen tai alueen tai sen ominaispiirteiden tuhoutuminen. Konkreettiset suojelutoimet ovat jäsenvaltion harkintavallassa, mutta niiden on oltava riittäviä ekologisten ominaispiirteiden säilyttämiseksi.

Luontodirektiivin 6 artiklan 2-4 kohdan suojelutoimenpiteitä sovelletaan yksinomaan alueisiin, jotka on merkitty 4 artiklan 2 kohdan 3 alakohdan mukaiseen komission hyväksymään luetteloon yhteisön tärkeinä pitämistä alueista.

4 artiklan 1 kohdan mukaisessa kansallisessa luettelossa mainittuja alueita on direktiivin perusteella suojeltava sellaisilla toimenpiteillä, joilla voidaan turvata näiden alueiden ekologinen merkitys kansallisella tasolla.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut vahvistanut 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti suojelun painopisteitä alueellaan sijaitsevilla erityisten suojelutoimien alueilla, jotka vastaavat Makaronesian luonnonmaantieteellisellä alueella olevia SCI-alueita. Jäsenvaltio ei myöskään ollut hyväksynyt/soveltanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tarvittavia suojelutoimenpiteitä tai suojelusäännöstöä luontotyyppien heikentymisen sekä lajeja koskevien merkittävien häiriöiden estämiseksi, jotta taataan kyseessä olleiden erityisten suojelutoimien alueiden oikeudellinen suoja.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut sisällyttänyt aluetta ehdotettujen SCI-alueita koskevaan kansalliseen luetteloon ennen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymistä.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se oli sallinut pääasiassa kyseessä olevan alueen ekologisia ominaispiirteitä vakavasti vaarantavat toiminnot, mm. rakennustoiminnan, vedenoton, motocross- radan käytön sekä kaivaustyöt eikä ollut ryhtynyt tarpeellisiin suojelutoimenpiteisiin alueen ekologian kannalta merkityksellisen Natrix natrix cypriaca -lajin (Kyproksen rantakäärme) kannan säilymiseksi. Se ei ollut myöskään toteuttanut kyseisen lajin tiukan suojelujärjestelmän käyttöön ottamista eikä soveltamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

Luontodirektiivin 6 artikla

Erityissuojelualueella sijaitsevien elinympäristöjen suojelemiseksi ei ollut toteutettu riittäviä toimenpiteitä. Erityisesti Irlannin riekon sekä tundrahanhen ja kapustarinnan kantojen ylläpitäminen ja kasvattaminen vaarantui lampaiden liiallisen laiduntamisen vuoksi. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan sijaan sovellettiin luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohtaa.

Riittäväksi näytöksi jäsenvelvoitteiden laiminlyönnistä katsottiin aluetta koskevat irlantilaiset asiakirjat sekä Irlannin hallituksen ja Euroopan komission käymä kirjeenvaihto.

Kanteen muuttaminen oikeudenkäynnin kuluessa ei ollut mahdollista.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan arviointivelvollisuudesta ei voida kansallisessa lainsäädännössä luopua hankkeen suunniteltujen kustannusten tai toiminnan erityisen luonteen johdosta.

  1. Määräajoin uusittava lupa-asia kuuluu luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.
  2. Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdalla on perustettu yleinen suojeluvelvoite; artiklan 3 kohta mahdollistaa yksittäisen hankkeen toteuttamisen tietyin edellytyksin. 2 kohtaa ei sovelleta samanaikaisesti 3 kohdan kanssa.
  3. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukainen arvio on tehtävä, kun on mahdollista, että hanke vaikuttaa merkittävästi alueen suojelutavoitteisiin. Hankeen vaikutukset arvioidaan suojeltavan alueen ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa.
  4. Hanke tai suunnitelma voidaan hyväksyä 3 kohdan perusteella, kun tieteellisen arvioinnin perusteella ei jää järkevää epäilyä hankkeen haitattomuudesta.
  5. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulee soveltaa lupaharkinnassa, kun direktiiviä ei ole implementoitu määräajassa.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se oli hyväksynyt golfkentän laajennushankkeen kyseisessä kunnassa sijaitsevalla lintudirektiivin 4 artiklassa tarkoitetulla erityissuojelualueella olevalle ruisrääkän (crex crex) elinympäristölle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta. Esitettyjen korjaavien toimenpiteiden mahdollisten häiriöiden korjaamiseksi ei todettu olevan riittäviä/tehokkaita ruisrääkkäpopulaatioon kohdistuvien kielteisten vaikutusten estämiseksi.

Jäsenvaltio ei ollut toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä lintudirektiivin täytäntöön panemiseksi, nimenomaan 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen lintulajien elinympäristöjen suojelua koskevan velvoitteen täyttämiseksi. Jäsenvaltio ei myöskään ollut noudattanut luontodirektiivin mukaisia velvoitteitaan, sillä se ei ollut saattanut säädetyssä määräajassa voimaan direktiivin tarkoittamia noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja koska se on pitänyt voimassa kansallista lainsäädäntöä, joka on ristiriidassa luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan kanssa.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa on tulkittava niin, koskien vaikutusten arvioinnin suorittamisvelvollisuuden ulottuvuutta, että kyseisessä artiklassa vahvistettuun suojelujärjestelmään kuuluu useita osatekijöitä, joiden tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi valvoa tällaisen suunnitelman tai hankkeen vaikutuksia sekä eri arviointivaiheita siinä tapauksessa, että kyseisellä suunnitelmalla tai hankkeella voi olla merkittäviä vaikutuksia suojellulle alueelle. Kyse ei ole pelkästä muodollisesta tutkintamenettelystä vaan sen on mahdollistettava perusteellinen selvitys, joka toteutetaan kyseessä olevan alueen suojelun tavoitteiden vaatimalla tasolla, erityisesti siltä osin kuin on kyse ensisijaisesti suojeltavista luontotyypeistä ja lajeista.

Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa mainitut eri vaatimukset eivät voi olla sellaisia seikkoja, jotka toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on otettava huomioon mainitun artiklan 3 kohdan mukaisessa asianmukaisessa arvioinnissa. 6 artiklan 4 kohdan mukainen arviointi on tehtävä vain silloin, kun direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisen arvioinnin tulos on kielteinen ja vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole ja suunnitelma tai hanke on kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä.

  1. Lintudirektiivin erityissuojelualueiden määrittämisessä ei voida ottaa huomioon taloudellisia yleisiä etuja. Velvoite määrittää lintutieteellisin perustein erityissuojelualueita ei päättynyt direktiivin täytäntöönpanoon.
  2. Velvoitetta suorittaa ympäristöarviointi ei luontodirektiivin mukaan ole, jos hanke on saatettu vireille ennen ympäristöarviointiin velvoittavan direktiivin täytäntöönpanon määräajan päättymistä.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan sekä 12, 13 ja 16 artiklan mukaisia velvoitteitaan kansallisen lainsäädäntönsä osalta seuraavissa tapauksissa:

Jäsenvaltio ei ollut säätänyt, että luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityisten suojelutoimien alueiden ulkopuolella toteutettujen tiettyjen hankkeiden vaikutukset alueeseen on arvioitava direktiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti riippumatta siitä, ovatko nämä hankkeet sellaisia, että niillä saattaa olla merkittävä vaikutus erityisten suojelutoimien alueeseen. Toisin sanoen, lupajärjestelmän tulee koskea myös sellaisia hankkeita ja suunnitelmia, joilla saattaa olla vaikutuksia näiden toiminta-alueen ulkopuolella sijaitseviin suojeltuihin alueisiin.

Jäsenvaltio oli myös sallinut päästöt SAC -alueille riippumatta siitä, ovatko nämä päästöt sellaisia, että niillä saattaa olla merkittävä vaikutus kyseiseen alueeseen.

Se oli lisäksi jättänyt lajien suojelua koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle tiettyjä suojeltuihin eläimiin kohdistuvia tahattomia vahinkoja.

Jäsenvaltio ei ollut taannut 16 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten myöntämisedellytysten noudattamista alueiden suojelun kanssa yhteensoveltuvina pidettyjen tiettyjen toimenpiteiden osalta. Se ei myöskään ollut varmistanut, että kalastusta koskevat säännökset sisältävät riittävät kalastusta koskevat kiellot.

Lisäksi se oli antanut kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevia säännöksiä, joilla ei riittävästi oteta huomioon lajien suojelua.

Tapaus koski tielinjahankkeen toteuttamista erään erityissuojelualueen läpi huolimatta vaikutusten arvioinnin kielteisistä tuloksista ja vaihtoehtoisten ratkaisujen olemassa olosta. Jäsenvaltio ei ollut näin ollen noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se oli toteuttanut hankkeen, vaikka ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset olivat kielteisiä. Lisäksi jäsenvaltio ei ollut osoittanut, että vaihtoehtoisia ratkaisuja kyseiselle hankkeelle ei ollut.

Suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, voidaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyä vain siltä osin kuin se ei vaikuta alueen koskemattomuuteen, minkä osalta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta velvoittaa hankkeesta vastaavan suorittamaan asianmukaisen vaikutusten arvioinnin. Se seikka, että hankkeella ei sen toteuttamisen jälkeen ole ollut tällaisia vaikutuksia, on merkityksetön tämän arvioinnin kannalta.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin mukaisia velvoitteitaan jättämällä toteuttamatta toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi eräällä erityissuojelualueeksi osoitetulla alueella sekä hyväksymällä toimenpiteitä, jotka saattavat vaikuttaa merkittävästi erityissuojelualueeseen ilman asianmukaista vaikutusten arviointia. Lisäksi, jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan poikkeussäännöstä hyväksymällä säännöksen vastaisia toimenpiteitä.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, hyväksytään vain, jos se ei vaikuta alueen koskemattomuuteen. Asianmukaisella arvioinnilla tarkoitetaan sitä, kun arviointi on suoritettu, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla varmoja siitä, ettei suunnitelmalla tai hankkeella ole haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Tätä arvioitaessa on huomioitava, että tulee olla poissuljettavissa se, että hankkeella olisi tieteelliseltä kannalta olemassa perusteltuja epäilyjä sen aiheuttamista vaikutuksista. Lisäksi kyseisten viranomaisten on tukeuduttava alan parhaaseen tieteelliseen tietämykseen arvioidessaan tätä.

Asianmukaiseen arviointiin tulee kuulua ”aukottomia” kertomuksia ja tutkimuksia sekä täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, jotta voitaisiin hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys suunniteltujen töiden vaikutuksista asianomaiseen erityissuojelualueeseen.

Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohtaa tulee soveltaa vasta, kun suunnitelman tai hankkeen vaikutukset on tutkittu tämän saman artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa yhdessä saman artiklan kohdan 2 kanssa voidaan rikkoa samanaikaisesti toimilla, jotka kohdistuvat erityissuojelualueeseen, jos elinympäristön heikentyminen tai niiden lajien häirintä, joita varten asianomainen alue on osoitettu, on näytetty toteen. Näin ollen siis myös 6 artiklan 2 kohdan tarkoittamia suojelutoimenpiteitä on rikottu antamalla lupa 6 artiklan 3-4 kohdan vastaisesti.

Komissiolla on todistustaakka osoittaa, että kansallisten säädösten oikeussäännöt eivät voi antaa asianomaiselle erityissuojelualueeksi luokitellulle alueelle asianmukaista suojeluasemaa. Pelkkä viittaus siihen, että hallintoviranomainen on tehnyt lupapäätöksen, joka on luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohdan kanssa, ei voi riittää osoittamaan kyseisten oikeussääntöjen ristiriitaisuutta lintudirektiivin 4 artiklan kanssa.

Kyseisen tapauksen kanne hylättiin, koska komissio ei täyttänyt väitettyyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen liittyvää todistustaakkaa koskevaa velvollisuuttaan. Oikeus kuitenkin linjasi seuraavat ohjeet:

  1. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan suunnitelmien tai hankkeiden vaikutukset suojeltuun alueeseen on arvioitava asianmukaisesti, mikäli sanotut suunnitelmat tai hankkeet ovat omiaan vaikuttamaan suojeltuun alueeseen merkittävästi. Käyttöön ottamisen edellytyksenä on todennäköisyys tai vaara siitä, että kyseessä oleva suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi, ja merkittävyyttä on arvioitava suhteessa alueen säilyttämisen tavoitteisiin. Hankkeita, joilla on vaikutusta kyseiseen alueeseen kuitenkaan vaarantamatta sen säilymisen tavoitteita, ei voida pitää sellaisena, että se olisi omiaan vaikuttamaan merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen.

  1. Komissiolle jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä kuuluva todistustaakka on määritettävä jäsenvaltioille direktiiveissä asetettujen velvollisuuksien tyyppien ja näin ollen niiden tulosten, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava, perusteella, eikä se saa perustua minkäänlaisiin olettamiin.

  1. Luontodirektiivin noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä komissio ei voi vedota pelkästään erityissuojelualueella sijaitsevia teollisuusrakennushankkeita koskevien ohjelmasopimusten olemassaoloon vaan sen on myös esitettävä riittävän konkreettisia seikkoja, joiden perusteella voidaan todeta, etteivät kyseiset sopimukset ole luonteeltaan pelkästään osa viranomaisten alustavaa pohdintaa. Komissio on myös osoitettava tällaisten sopimusten sisältämien suunnitelmien ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuus.

Tapaus liittyi luontodirektiivin 2 artiklan 3 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan sekä 6 artiklan 3 ja 4 kohdan tulkintaan.  Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei sallita sitä, että jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä komission luonnosta yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi yhden tai useamman alueen osalta muilla kuin luonnonsuojelullisilla perusteilla.

Pääasiassa kyseessä olleiden joen suiston liikenneväylien jatkuvasti suoritettavien kunnostamistoimenpiteiden, mm. ruoppaustöiden voidaan katsoa kuuluvan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan tarkoittamiin hankkeisiin tai suunnitelmiin ja näin ollen voivat kuulua kyseisessä säännöksessä tarkoitetun vaikutusten arviointimenettelyn piiriin, siltä osin kuin ne muodostavat hankkeen ja ovat omiaan vaikuttamaan kyseiseen alueeseen merkittävästi. Pääasiassa kyseessä oleviin kunnostamistoimenpiteisiin tulee siis soveltaa luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa siinä tapauksessa, kun kyseisiä kunnostamistoimenpiteitä jatketaan sen jälkeen, kun alue on otettu yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloon ja huolimatta siitä, että ne hyväksyttiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo ennen kuin luontodirektiivin täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut antanut kaikkia kyseisen direktiivin 6 artiklan 2 ja 3 kohdan asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja ja asetuksia. Kansallisessa lainsäädännössä oli säädetty yleisluonteisesti, että kalastus, vesiviljely, metsästys ja muu metsästyksen kaltainen toiminta, jota harjoitetaan voimassa olevissa laeissa ja asetuksissa sallituissa oloissa ja niissä määritetyillä alueilla, ei ole toimintaa, josta aiheutuu häiriötä tai tällaisia vaikutuksia, mikä katsottiin luontodirektiivin 6 artiklan 2-3 kohdan velvoitteiden noudattamatta jättämiseksi.

Lisäksi tapaus koski Natura 2000- sopimuksien mukaisten töiden, hankkeiden ja kehittämistoimien järjestelmällistä vapauttamista luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesta arviointimenettelystä. Vaikka pääasiassa kyseessä olevat Natura 2000 -sopimukset ovat alueen suojelutavoitteiden mukaisia, ei voida pitää luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan perusteella riittävänä, että sopimusten mukaiset toimenpiteet voitaisiin vapauttaa vaikutusten arviointimenettelystä. Näin on, koska ei voida sulkea pois, että ne eivät olisi alueen käytön kannalta tarpeellisia tai ne eivät suoranaisesti liittyisi siihen ja toisaalta, että ne eivät olisi omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan myöskään eräiden tiettyjen hankkeiden vaikutusten arviointivelvollisuuden osalta, koska se on järjestelmällisesti vapauttanut ilmoituksenvaraiset ohjelmat sekä töitä, hankkeita ja kehittämistoimia koskevat suunnitelmat alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointimenettelystä.

Vaihtoehtoisten ratkaisujen vaikutusten arvioinnin osalta voidaan kuitenkin katsoa, että velvollisuus arvioida suunnitelmaa tai hanketta koskevat vaihtoehtoiset ratkaisut ei perustu luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan vaan saman artiklan 4 kohdan soveltamiseen.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin, erityisesti sen 6 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut toteuttanut luontodirektiivin suojelutavoitteen kannalta asianmukaisia suojelutoimenpiteitä yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloon ehdotetulla alueella ennen kyseisen alueen kirjaamista SCI-luetteloon. Lisäksi jäsenvaltio ei ollut toteuttanut tarpeellisia toimenpiteitä niiden luontotyyppien heikentymisen estämiseksi, joita varten yhteisön tärkeänä pitämä alue on osoitettu.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut kansallisessa luontodirektiivin täytäntöönpanossa 6 artiklan 3 kohdan vaatimuksia. Oikeus toteaa, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan perusteella jäsenvaltio ei voi antaa kansallisia säännöksiä, joiden seurauksena on mahdollista yleisesti välttyä hankkeiden alueeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnilta tai jättää soveltamatta ympäristövaikutusten arviointivelvollisuutta tiettyihin hanketyyppeihin toiminnan alan perusteella tai ottamalla käyttöön ilmoitusjärjestelmän. Myös ilmoitusjärjestelmän alaisista toimista on velvollisuus toteuttaa asianmukainen ympäristövaikutusten arviointi silloin, kun nämä toimet ovat omiaan vaikuttamaan Natura 2000 -alueeseen.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin perusteella erityissuojelualueeksi luokitellun alueen osalta luontodirektiivin, erityisesti 6 artiklan 2–4 kohdan mukaisia velvoitteitaan myöntäessään luvat avokaivoksille edellyttämättä hankkeiden asianmukaisen arvioinnin suorittamista alueen suojelukohteille, mm. metsolle (Tetrao urogallus) mahdollisesti aiheutuvista vaaroista. Se ei ollut myöskään toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen eikä metsolle kaivoksista aiheutuvien merkittävien häiriöiden estämiseksi.

Yhteisön tärkeinä pitämien alueiden kansalliseen luetteloon ehdotetut alueet kuuluvat luontodirektiivissä 3, 4 ja 6 artiklassa tarkoitetun suojelun piiriin jo ennen komission kyseisiä alueita koskevan päätöksen julkaisemista ja tapauksessa tulisi soveltaa ennalta varautumisen periaatetta. Kyseiselle erityissuojelun alueelle kohdistuvan hankkeen vaikutusten arviointi todettiin puutteelliseksi, kun kyseisen alueen linnustoa koskevat tiedot puuttuivat tai sitä koskevat luotettavat ja ajantasaiset tiedot puuttuivat, mikä näin ollen oli esteenä hankkeen hyväksymiselle luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan.

Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan nojalla pääasiassa kysymyksessä ollut hanke voidaan juomaveden toimittamisen osalta katsoa sellaiseksi erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaksi syyksi, joka on omiaan oikeuttamaan asianomaisten alueiden koskemattomuuteen vaikuttavan hankkeen toteuttamisen.

Hanketta koskevien korvaavien toimenpiteiden riittävyyden arvioinnissa on otettava luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan nojalla huomioon vedenjuoksun siirtämisen ulottuvuus ja sen edellyttämien rakennustöiden laajuus.

Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden osalta luonnollisen jokiekosysteemin muuttaminen suurelta osin keinotekoiseksi joki- ja järviekosysteemiksi voidaan sallia kestävän kehityksen periaatteen valossa sillä edellytyksellä, että luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät.

Tapauksessa oli kysymys siitä, tuleeko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkita siten, että siinä sallitaan lainsäätäjän myöntävän luvan suunnitelmalle tai hankkeelle, vaikkei se ole varmistautunut siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei sallita kansallisen viranomaisen, ei lainsäätäjänkään, myöntävän lupaa suunnitelmalle tai hankkeelle, jollei se ole varmistautunut siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen.

Lisäksi luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohtaa voidaan soveltaa vasta sen jälkeen, kun suunnitelman tai hankkeen vaikutukset on tutkittu luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tämä on välttämätön edellytys poikkeussäännöksen soveltamisedellytysten tutkimiseksi. Ei voida katsoa, että pääasiassa kyseessä olleen hallinnollisen keskuksen sijoituspaikaksi tarkoitetun infrastruktuurin rakentaminen voisi lähtökohtaisesti olla luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy.

Luontodirektiivin 6(3) artiklaa oli tulkittu vajavaisesti yhteisön tärkeänä pitämän alueen halki kulkevan ohikulkutienhankeen toteuttamista koskien. Päätöksentekohetkellä alue, joka on ehdotettu luetteloon yhteisön tärkeäksi pitämistä alueista, kuuluu luontodirektiivin suojelutoimenpiteiden soveltamisalaan.

Se, ettei alueen koskemattomuuteen luontotyyppinä vaikuteta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, edellyttää alueen suotuisan suojelun tason säilyttämistä. Tästä johtuu, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulee tulkita niin, että suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen, voidaan katsoa vaikuttavan kyseisen alueen koskemattomuuteen siinä tapauksessa, jos se voi estää asianomaisen alueen perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävän säilyttämisen, sellaisen ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin esiintymisen osalta. Tämän arvioimiseksi on sovellettava ennalta varautumisen periaatetta.

Sellaista toimintaa, joka voi vaarantaa pysyvästi sellaisten alueiden ekologiset ominaispiirteet, joilla esiintyy ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä, mm. silloin, kun toiminta voi johtaa kyseisellä alueella esiintyvän ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin häviämiseen tai osittaiseen ja korjaamattomaan tuhoutumiseen, ei voida luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksyä. Suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että eriteltyään kaikki kyseisen suunnitelman tai hankkeen näkökohdat, jotka sellaisinaan tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa voivat vaikuttaa asianomaisen alueen suojelutavoitteisiin, ja ottaen huomioon alan parhaan tieteellisen tietämyksen toimivaltaiset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei suunnitelmalla tai hankkeella ole pysyviä haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että tällaisia vaikutuksia ei aiheudu.

Luontodirektiivin 12 artikla

Jäsenyysvelvoitteita voidaan rikkoa hallintokäytännöllä, vaikka kansallinen lainsäädäntö täyttäisikin jäsenyysvelvoitteiden vaatimukset. Riittäväksi näytöksi jäsenyysvelvoitteiden rikkomisesta ei katsottu kahden luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan vastaisen hallintopäätöksen esittämistä.

Suden kaatolupien myöntäminen ennalta ehkäisevästi ilman riittävää varmuutta erityisen merkittävien vahinkojen välttämisestä katsottiin luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastaiseksi.

Kreikka ei ollut toteuttanut riittäviä toimenpiteitä merikilpikonna Caretta carettan suojelemiseksi eikä näin ollut noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan. Jäsenyysvelvoitteen laiminlyöntiä arvioitaessa otetaan huomioon tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.

Komissio voi perustellussa lausunnossaan yksilöidä tai rajata riidan kohdetta siitä, millainen se on ollut virallisessa huomautuksessa. Riidan kohdetta voidaan myös laajentaa, jos virallisessa huomautuksessa mainittu menettely on jatkunut. Komissio on oikeudenkäynnissä velvollinen esittämään riittävän näytön kanteen perustana olevista tosiseikoista.

Luontodirektiivin 15 artikla ei estä valikoimattomien pyyntikeinojen käyttöä, kun pyynnin kohteena ovat muut kuin direktiivin IV liitteen a kohdassa tai V liitteen a kohdassa mainitut eläinlajit. Espanja ei ollut laiminlyönyt luontodirektiivin toimeenpanoa.

Kreikka ei ole noudattanut luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa toteuttanut toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sellaisen tuloksellisen ja tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja soveltamiseksi, jolla suojellaan Vipera schweizeri -käärmettä ja jolla estetään kaikenlainen tämän lajin tahallinen häiritseminen erityisesti sen lisääntymis-, jälkeläistenhoito- ja talvehtimisaikana ja kaikenlainen lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen.

Tapaus koski luontodirektiivin täytäntöönpanoa sekä direktiivin mukaisen poikkeusjärjestelmän edellytyksiä.

  1. Luontodirektiivissä tarkoitettujen suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla, sillä luontodirektiivissä suojeltuihin elinympäristöihin ja lajeihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä. Luontodirektiivin tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää.

  1. Luontodirektiivin toimeenpanevan kansallisen lainsäädännön tulee olla täsmällistä ja selkeää, jotta voidaan varmistaa luontodirektiivissä annettavien monimutkaisten ja teknisten sääntöjen selkeyttäminen sekä direktiivin täytäntöönpano.

  1. Ei ole riittävää tulkita kansallista lainsäädäntöä luontodirektiivin mukaisesti, mm. suojelutoimenpiteistä päätettäessä, oikeusvarmuuden asettamien vaatimusten kannalta.

  1. Pelkällä hallintokäytännöllä ei voida katsoa riittävällä tavalla pantavan täytäntöön luontodirektiivin asettamia velvoitteita.

  1. Luontodirektiivin tarkoittamalla tavalla jäsenvaltioille ei ole annettu harkintavaltaa päättää toteuttaako vai jättääkö toteuttamatta tarvittavat suojelutoimenpiteet luontodirektiivin liitteissä I ja II tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien asettamien ekologisten vaatimusten turvaamiseksi vaan harkintaa voi ainoastaan käyttää suojelutoimenpiteitä toteutettaessa käytettävien teknisten keinojen ja valintojen suhteen.

  1. Luontodirektiivin 16 artiklaa tulee tulkita suppeasti. Artiklassa määritellään tarkasti ne perusteet, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksia sen 12–15 artiklassa säädetyistä kielloista ja direktiivin mukaisesta suojelujärjestelmästä.

  1. Kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden toteuttamisedellytykseksi, joilla poiketaan direktiivissä säädetyistä kielloista, on asetettava se, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole olemassa, luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan nojalla. Kansallisten poikkeussäännösten tulee täyttää kaikki 16 artiklassa säädetyt perusteet ja edellytykset.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 12 ja 16 artiklaa ja oli laiminlyönyt sen mukaisia velvoitteitaan jättämällä toteuttamatta erityistoimia, jotka ovat tarpeen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn tiukan suojelujärjestelmän tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi, koska jäsenvaltion toimet lajien seurannan alalla olivat puutteellisia ja hajanaisia eräiden lajien osalta.

Jäsenvaltio oli myös pysyttänyt kansallista lainsäädäntöä, ts. rinnakkaisen poikkeusjärjestelmän, joka ei ole yhteensopiva luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan säännösten kanssa. Poikkeusjärjestelmässä sallittiin työtä tehdessä tai määrättyä toimenpidettä suorittaessa suojellun luonnonvaraisen eläimen tahaton vahingoittaminen tai sen lisääntymis- tai levähdyspaikan tahaton hävittäminen tai vahingoittaminen. Nämä poikkeukset ylittävät sen, mistä säädetään luontodirektiivin 16 artiklassa, jossa määritellään tyhjentävästi edellytykset, joiden täyttyessä voidaan poiketa direktiivin 12 artiklasta.

Jäsenvaltioiden on luontodirektiivin mukaisesti toteutettava sellaisilla alueilla, joilla on ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja ja jotka ne ovat yksilöineet niiden merkitsemiseksi yhteisön luetteloon, soveltuvat suojelutoimet alueiden ominaispiirteiden säilyttämiseksi. Jäsenvaltiot eivät saa näin ollen sallia puuttumisia, jotka voivat vakavasti vaarantaa niiden ekologiset ominaispiirteet. Näin on muun muassa silloin, kun puuttuminen voi johtaa kyseisillä alueilla esiintyvien ensisijaisten lajien häviämiseen.

Lisäksi luontodirektiivin 12 artiklan 4 kohdan mukaan, kun sitä luetaan yhdessä sen liitteessä IV olevan a alakohdan kanssa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mm. espanjanilvesten tahatonta tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä, jonka perusteella jäsenvaltion on toteutettava tutkimuksia ja tarvittavia suojelutoimenpiteitä, muun muassa sen varmistamiseksi, ettei tahattomalla tappamisella ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisiin lajeihin. Pääasiassa ei todettu maaseututiehankkeen toteuttamisen yhteydessä espanjanilvekseen kohdistuneen tahattoman tappamisen, tässä tapauksessa yhteentörmäyksistä johtuvien kuolemien, aiheuttavan merkittävää kielteistä vaikutusta espanjanilvekseen, ottaen huomioon jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet espanjanilveksen suojelemiseksi ja yhteentörmäysvaaran välttämiseksi.

Maaseututien kunnostamista koskevan hankkeen, johon liitettiin korjaustoimia, ei näin ollen katsottu itsessään johtavan espanjanilveksen häviämiseen kyseiseltä alueelta ja näin ollen vaarantavan vakavasti alueen ekologisia ominaisuuksia. Kanne hylättiin.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut ottanut käyttöön toimenpideohjelmaa Cricetus cricetus -lajin (eurooppalainen hamsteri) tiukan suojelun varmistamiseksi. Toteutetut toimenpiteet eivät olleet riittäviä eurooppalaisen hamsterin lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämisen tai hävittämisen tosiasialliseksi välttämiseksi, mm. kaupunkisuunnittelun ja -rakentamisen osalta. Myöskään kyseiselle lajille suotuisia alueita koskevien poikkeuslupien myöntämisedellytysten ei todettu olevan riittävän tarkasti määriteltyjä ja toisaalta myös korvaavien toimenpiteiden puute nähtiin riittämättömäksi hamsterin tiukan suojelun varmistamiseksi.

Luontodirektiivin 16 artikla

Komission kanne koski sitä, ettei jäsenvaltio olisi ottanut käyttöön järjestelmää, jolla taataan, että kun myönnetään suunnittelulupa sellaista aluetta koskevaa hanketta varten, jolla elää suojeltuja lajeja, kuten rupilisko, toimivaltaiset viranomaiset noudattavat poikkeuslupia myöntäessään direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä. Komission näkemyksen mukaan tällaisten suunnittelulupien perusteet eivät ole niin tiukat kuin mitä direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetään. Kysymyksessä oli siis tällaisten suunnittelulupien suhde itse luontodirektiivin artiklan 16 mukaiseen poikkeuslupaan. Oikeus kuitenkin toteaa, että siinä tapauksessa, kun kaksi viranomaista joutuu vuorollaan tutkimaan samat tosiseikat, ei sellaisenaan merkitse sitä, että jälkimmäisen viranomaisen arvioinnin lopputulos olisi järjestelmällisesti sama kuin ensimmäisen viranomaisen. Kanne hylättiin.

Luontodirektiivin 23 artikla

Luontodirektiivin täytäntöönpanon laiminlyönti katsottiin toteen näytetyksi, kun jäsenmaa ilmoitti toimeenpanon viivästyneen lainsäädäntöteknisten seikkojen vuoksi, eikä se muutenkaan kiistänyt komission väitteitä.

Luontodirektiiviä ei ollut laitettu riittävällä tavalla täytäntöön. Jäsenmaan toimivaltaiset viranomaiset sovelsivat direktiiviä suoraan direktiivin täytäntöönpanoa koskevan määräajan päätyttyä ja voimassa olevia kansallisia säännöksiä tulkittiin siten, että ne olivat sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa, mutta jäsenmaa ei ole antanut direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

Julkaistu 16.1.2015 klo 11.15, päivitetty 16.1.2015 klo 11.13