Kansainvälinen yhteistyö ja EU-asiat – vesiensuojelu

Suomi toimii vesiensuojelun edistämiseksi ja vesivarojen turvaamiseksi niin alueellisesti, valtioiden kahdenvälisessä yhteistyössä kuin globaalisti.

EU:n vesistrategia (Blueprint)

EU:n komissio julkaisi Euroopan vesivarojen turvaamista koskevan vesistrategian (Blueprint) vuonna 2012. Vesistrategia pohjautui laajaan analyysiin vesien tilasta, maiden tekemistä vesienhoitosuunnitelmista sekä EU:n vesilainsäädännön kelpoisuudesta. Vesistrategian keskeinen päätelmä on, että vesiasioissa ei tarvita juurikaan uutta lainsäädäntöä, mutta sen toimeenpanossa on parannettavaa. Eri sektoreiden vastuuta ja siihen liittyviä rahoitusjärjestelmiä on kehitettävä tukemaan vesiä koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Vesistrategia sisältää monia toimia vesitehokkuuden parantamiseksi ja veden säästämiseksi. Vesitilinpitoa on kehitettävä, jotta tiedetään paremmin veden saatavuus sekä vesien käytön ja eliöstön tarpeet myös muuttuvissa ilmasto-oloissa.  Vesitehokkuudelle on esitetty tavoitteiden asettamista.  Vesistrategiassa korostetaan vihreän infrastruktuurin parantamista.

Vesistrategialla on vahva kansainvälinen ulottuvuus. Vesivarojen järkevää hallintaa ja suojelua koskevilla toimilla on kiire, sillä vesivaroista on tulossa maapallon kilpailluin luonnonvara.  Suomi on korostanut rajavesisopimusten tärkeyttä vesivarojen kestävässä käytössä ja suojelussa.

On tärkeää, että vesistrategia palvelee lainsäädännön ja erityisesti vesien- ja merenhoidon sekä tulvariskien parempaa hallintaa.  Myös Euroopan maantieteelliset ja alueelliset erot on otettava huomioon.

Suomessa ministeriöt huolehtivat yhteistyössä vesistrategian toimeenpanosta. Useat toimeenpanoon liittyvät kehittämistarpeet voidaan ottaa huomioon vesienhoidon suunnittelussa ja osana erilaisia kehittämishankkeita.  Tärkeitä kehittämiskohteita ovat rehevöitymisen vähentämiseen, haitallisiin aineisiin, ympäristövirtaamiin, kunnostuksiin, ilmastomuutokseen sopeutumiseen ja veden käytön tehokkuuden parantamiseen liittyvät toimet. On tärkeää sovittaa vesien- ja merenhoitotoimet sekä tulvariskien hallintatoimet hyvin yhteen koko vesistöalueilla.

YK:n alainen rajavesistöyhteistyö

Noin 40 % maapallon väestöstä elää rajat ylittävillä vesistöalueilla. Vesivarojen niuketessa on yhä tärkeämpää sopia rajavesistöjä koskevasta yhteistyöstä vesiturvallisuuden parantamiseksi.

Yhdistyneiden Kansakuntien alaisen Euroopan talouskomission (UNECE) rajavesisopimus (1992) luo puitteet alueelliselle rajavesistöyhteistyölle. Sopimuksen tavoite on ehkäistä, rajoittaa ja vähentää sellaista vesien pilaantumista, jonka vaikutukset ulottuvat tai voivat ulottua maasta toiseen. Myös UNECE:n ulkopuoliset YK-maat voivat liittyä sopimukseen helmikuussa 2013 voimaan astuneen sopimusmuutoksen ansiosta, jonka takia siitä on tullut globaali rajavesiyhteistyötä koskeva sopimus.   UNECE:n yleissopimus on edistänyt merkittävällä tavalla rajavesistöjen suojelua ja yhteistyötä sopimuspuolten kesken. Sopimus on vähentänyt konflikteja ja lisännyt turvallisuutta sekä edistänyt vesivarojen kestävää käyttöä. Sopimuksella on myös ollut maailmanlaajuista merkitystä rajavesistöyhteistyön edistäjänä.

Aikoinaan Suomen aloitteesta valmisteltu globaali YK:n yleissopimus kansainvälisten vesistöjen muuhun kuin liikennekäyttöön soveltuvista säännöistä (1997) luo myös osaltaan puitteet valtioiden väliselle rajavesistöyhteistyölle. Sopimus astuu voimaan 17.8.2014 sen jälkeen, kun sopimuksen edellyttämä 35 maan ratifiointimäärä täyttyi. Sopimuksella edistetään rajavesistöjen tasapuolista ja järkevää käyttöä  sekä kansainvälisten vesistöalueiden ekosysteemien suojelua.

UNECE:n rajavesisopimuksen vuonna 2013 voimaantullut sopimusmuutos ja elokuussa voimaan tuleva YK:n rajavesistösopimus ovat toisiaan täydentäviä.  Suomi on tukenut molempien sopimusten voimaansaattamista ja toimeenpanoa, jotta rajavesistöyhteistyölle saadaan kansainväliset puitteet. Nämä globaalit sopimukset luovat puitteet alueellisille yhteistyömekanismeille tai rajavesistökomissioiden perustamiselle.

UNECE:n rajavesisopimuksen Vesivarat ja terveys -pöytäkirja allekirjoitettiin vuonna 1999 ja se astui voimaan vuonna 2005. Sen tavoitteena on edistää terveyden ja hyvinvoinnin suojelua kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti kehittämällä vesien käyttöä, hoitoa ja suojelua sekä ehkäisemällä, rajoittamalla ja vähentämällä vedestä aiheutuvia sairauksia.

Rajavesiyhteistyö Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa

Suomella on Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa monia yhteisiä rajat ylittäviä vesistöalueita. Rajavesistöyhteistyö naapurimaidemme kanssa perustuu valtiosopimuksiin. Venäjän kanssa solmittiin rajavesiyhteistyötä koskeva sopimus vuonna 1965, Norjan kanssa vuonna 1981 sekä Ruotsin kanssa 1971.

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin perusteella Suomella on kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta: Tornion-Muonionjoen vesistö Ruotsin kanssa ja Jäämereen laskevat vesistöt (Tenojoki, Näätämöjoki ja Paatsjoki) yhdessä Norjan kanssa. Suomen ja Venäjän välinen rajavesistösopimus käsittää kaikki Suomen itärajan ylittävät vesialueet. Yhteistyötä hoitaa suomalais-venäläinen rajavesikomissio.

Vesiasioihin liittyvä globaali yhteistyö

Suomi toimii turvallista ja puhdasta juomavettä sekä sanitaatiota koskevien ihmisoikeuksien vahvistamiseksi.  Vesiturvallisuuden lisäämiseksi Suomi edistää globaalia rajavesiyhteistyötä koskevien sopimusten voimaan saamista ja toteuttamista eri foorumeilla.  Suomi edistää vesivarojen hallintaa koskevien suunnitelmien laatimista, jolla varmistetaan vesivarojen kestävän käyttö ja ekosysteemien suojelu.

Suomi on laatinut oman vesialan kansainvälisen strategian. Sen tavoitteena on lisätä suomalaisten vesialan toimijoiden kansainvälistä yhteistyötä ja vaikuttavuutta:

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Antton Keto, p. 050 431 9289, etunimi.sukunimi@ym.fi

EU:n vesipuitedirektiivin toimivuutta arvioidaan – Suomikin kuulee sidosryhmiä 24.9.2018
Euroopan komission järjestämässä vesikonferenssissa 20.–21.9. Wienissä käsiteltiin vesipuitedirektiivin toimivuutta ja kehittämistarpeita. Vesipuitedirektiivin myötä unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet muun muassa siihen, että niiden vesistöjen ekologinen ja kemiallinen tila ovat hyvät viimeistään vuoteen 2027 mennessä.
Lue lisää
Julkaistu 4.6.2014 klo 14.51, päivitetty 3.7.2017 klo 12.58