Aluehallintouudistus etenee ja puhuttaa

RSS
14.10.2016 Hannele Pokka

Syksyn aikana maakuntauudistuksen valmistelu on edennyt ripeää tahtia. Maakuntahallintolakiesitys on parhaillaan lausunnolla. Valtakunnallisen viraston, joka tuntee nyt nimen LUOVA, valmistelu on myös käynnissä.

Perustana maakunta- ja aluehallintouudistuksen valmistelulle on hallituksen huhtikuussa tekemä linjaus, jonka mukaan maakunnat saavat sote-tehtävien lisäksi vastuulleen alueelliset kehittämistehtävät ja elinkeinojen edistämisen. Valtion tehtäviksi jäisivät oikeusvaltion ylläpitäminen ja kehittäminen sekä perusoikeuksien turvaaminen ja arviointi sekä yleisen edun valvonta. Näitä laillisuus- ja oikeusturvatehtäviä varten perustetaan uusi valtakunnallinen virasto nykyisten kuuden aluehallintoviraston tilalle.

Ympäristötehtävien osalta hallituksen linjaus tarkoittaa, että maakunnat saavat yhdessä maakuntien liittojen maakuntakaavoitusta sekä ELY-keskusten alueidenkäytön edistämistä koskevien tehtävien kanssa keskeiset ja erittäin vahvat maakunnan suunnittelua tukevat välineistöt. ELY-keskuksista siirtyvien vesien- ja merenhoidon suunnittelu ja toimeenpanotehtävät sekä maa- ja metsätalousministeriön vesivara-asiat muodostavat laajan suunnittelukokonaisuuden, jossa on mahdollista saavuttaa lisää vaikuttavuutta mm. eri toimijoiden välisen yhteistyön tiivistymisen kautta.

Valtio puolestaan hoitaisi jatkossakin ympäristö- ja vesilain mukaiset luvat, joita nyt käsitellään neljässä AVI:ssa. ELY-keskusten ympäristötehtävistä valtiolle jäisi lupien valvonta ja luonnonsuojelu. Valtion viranomaiselle sijoittuvat oikeusharkintaiset lupa-, arviointi- ja valvontatehtävät eri menettelyineen mahdollistavat valtakunnallisen ympäristöluvituksen yhdeltä luukulta sekä jatkossa erillisten lupamenettelyiden yhdentämisen.

Täällä ympäristöhallinnossa pidämme hallituksen linjausta varsin tasapainoisena maakuntien, kuntien ja valtion välillä. Olemme pitäneet myös selvänä, että maakunnat saavat ELY-keskuksista tarvittavat asiantuntijat ja myös tehtäviin osoitetut rahat. Luotamme siihen, että esimerkiksi vesienhoidon suunnittelussa, joka käsittää aina useampia kuin yhden maakunnan alueita, maakunnat löytävät sopivat keskinäiset yhteistyömuodot. Olemme sitä mieltä, että kun Suomessa perustetaan maakuntahallinto, uusi itsehallinnollinen toimielin, valtion pitää osata antaa itsehallinnolle tilaa ja kunnioittaa siellä tehtäviä päätöksiä. Jos maakunnille siirretään tehtäviä valtiolta, niille on siirrettävä näiden tehtävien edellyttämät voimavarat.

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies kiitteli tuoreeltaan huhtikuussa hallituksen maakuntahallintouudistuslinjausta ja totesi päätöksen antavan mahdollisuuden sujuvoittaa yritysten ympäristölupamenettelyä heikentämättä ympäristön suojelua.

Ympäristöministeriössä on hallitusohjelman mukaisesti ja maakuntauudistuksen rinnalla valmisteltu ”yhden luukun lakia”, jolla menettelyllisesti yhdistetään ympäristö-, vesi- ja rakennusluvat sekä ympäristövaikutusten arvioinnin. Pohjatyön asialle laati professoriryhmä, joka sai esityksensä valmiiksi viime kesänä ja nyt on alkamassa hallituksen esityksen valmistelu. Valtakunnallinen luvitus ja valvonta osana samaa viranomaista mahdollistaa merkittäviä synergiaetuja nykytilanteeseen nähden. Tämä tulee näkymään elinkeinoharjoittajien osalta laadukkaampana ja nopeampana palveluna niin ennakko- kuin jälkivalvontamenettelyissä.

Useissa maakuntauudistusta koskevissa viimeaikaisissa keskustelutilaisuuksissa on jälleen sivuttu ympäristötehtäviä. Näissä keskusteluissa ympäristötehtäviä on tarkasteltu usein erillisinä palasina, kuten kaavoitus, ympäristöluvat tai vesilain valvonta. Ympäristötehtävät ovat kuitenkin laaja kokonaisuus. Osa ympäristötehtävistä on edistämis- ja kehittämistehtäviä, osa tehtävistä on taas täysin oikeusharkintaisia kuten ympäristöluvat ja niiden valvonta.  Ratkaisuissaan lupaviranomainen on riippumaton toimija, jonka ratkaisun oikeellisuuden luvanhakija tai haitankärsijät voivat saattaa valituksella tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Yleistä etua koskevaa tehtävää ei viimeaikaisessa keskustelussa ole juurikaan käsitelty. Ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelutehtäviä koskevan lainsäädäntökokonaisuuden perustavanlaatuisena lähtökohtana on, että valtiovallan tehtävänä on turvata yleisen edun toteutuminen ympäristönsuojelussa ja luonnonsuojelussa. Yleisen edun valvonta tarkoittaa näiden lakien osalta mm. yksityistä intressiä laajempien etukysymysten valvontaa. Kohteena saattaa olla yksityishenkilön, henkilöryhmän tai omaisuuden sijaan jokin laajempi kollektiivinen kokonaisuus kuten ympäristö tai vesi yleensä, elinympäristön terveellisyys tai eliölaji. Yleisen edun valvonta saattaa kattaa samalla kertaa myös useamman maakunnan alueen. Näissä tehtävissä yleisen edun valvontaa ei voida tarkastella pelkästään alueellisesta vaan myös kansallisesta näkökulmasta.

Perustuslain 20§ mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön ja mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Yleisen edun valvontaa koskeva tehtävä pyrkii osaltaan turvaamaan jokaiselle kuuluvan oikeuden terveelliseen ympäristöön. Yleisen edun valvontaa koskevaa tehtävää sitoo myös yleinen perusoikeuksien turvaamista koskeva PL 22§ (heikennyskielto). Se velvoittaa julkisen vallan esimerkiksi säätämään perusoikeuksien käyttämistä turvaavaa ja täsmentävää lainsäädäntöä sekä kohdentamaan taloudellisia voimavaroja perusoikeuksien toteuttamiseen.

Jääkin miettimään, olisiko perustuslaillisesta näkökulmasta lähtevää yleisen edun valvontatehtävää ilman vaikeuksia mahdollista organisoida ilman valtion keskeistä roolia?

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.