Hiilensidontaretkellä

RSS
20.8.2018 Hannele Pokka

Viime torstaiaamuna matkustin Paraisille Qvidjan tilalle, jonka isäntäparina ovat Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta. Aurinko valoi välimerellistä lämpöä eteläisen Suomen ylle. Sitä ei tuntunut häiritsevän, että elokuu oli jo yli puolenvälin, lomat pidetty, nuoriso koulussa ja normaalisti sään sopi olla vaihtelevan viileä. Paistoi ihan kuin näyttääkseen, että ilmasto voi lämmetä pohjan perukoillakin.

Meitä oli Qvidjan avaralla pihalla linja-autollinen väkeä; europarlamentaarikoista kansanedustajiin, yliopiston opettajista ja tutkimuslaitosten edustajista ST1:n Mika ” Make Sahara green again” Anttoseen, järjestöjä ja mediaa, meitä virkamiehiä ja Tiilikaisen Kimmo.

Tämän pienimuotoisen kansainvaelluksen oli saanut aikaan kiinnostus Qvidjalla aloitettuun hankkeeseen, jossa testataan pelloilla, miten maaperä voi olla entistä suurempi hiilivarasto, joka sen sijaan että se päästää hiilidioksidin ilmakehään, sitoo sen maahan.

Pääsimme pellolla itsekin tutkimaan erilaisten maaperäainesten luonnetta. Havaitsimme, että eroa on, jos maaperässä on monimuotoista elämää kuten mikrobeja verrattuna maaperään, joka on köyhtynyt. Mullan hajukin oli erilainen. Meille kerrottiinkin, että maaperän laadulla on väliä. Kun maaperä on kunnossa, sadot paranevat, mutta niin paranee myös maan hiilensidontakyky. Nämä maata parantavat viljelykäytännöt lisäksi minimoivat ravinnehuuhtoumat pelloilta vesistöihin. Torjunta-aineteollisuudelle paikalla kuullut puheet eivät olleet mannaa. Torjunta-aineet ja yksipuolinen viljely köyhdyttävät maan.

Hiilensidontahankkeessa ovat mukana useat tutkimuslaitokset ja yliopistot. Parhaan puheen meille piti nuori maanviljelijä (ja tutkija), joka kertoi hiilensidonnasta sellaisella kielellä, että kemiaa ja maaperätieteitä ymmärtämätönkin tajusi, mistä on kysymys.

Toki kuultiin, mihin Qvidjassa tehty työ liittyy. Talon isäntäpari piti huolen siitä, ettei iso kuva unohtunut. Saara Kankaanrinta puhui ilmastomuutoksesta, ruoka- ja vesipulasta ja kaikesta siitä, miten ihmiskunta itse tuhoaa itseltään tulevaisuuden mahdollisuuksia, Ilkka Herlinillä oli hyvä tarina ravinteiden merkityksestä historiassa.

Kulunut helteinen kesä on tarjonnut meille massiivisia sinileväkukintoja. Opin sen, että maan kasvukunnon parantaminen ja hiilen sidonta maaperään ovat keinoja, joilla voidaan sekä vähentää Itämeren ravinnekuormitusta että hillitä ilmastonmuutosta. Vielä voi mennä aikaa siihen, ennen kuin EU:n maatalouden tukijärjestelmässä aletaan maksamaan bonusta viljelijälle, joka sitoo hiiltä. Hienoa, että Suomessa asiaa testataan ja kokeillaan.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.