Jäteasiat puhuttavat

RSS
28.11.2016 Hannele Pokka

Jätehuolto on Suomessa muutamassa vuosikymmenessä muuttunut ammattimaiseksi ja monipuoliseksi toiminnaksi. EU:n kaatopaikkadirektiivin toimeenpano vähensi kaatopaikkojen määrää voimakkaasti 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tämän vuoden alussa voimaan tullut orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on romahduttanut kaatopaikoille päätyvän yhdyskuntajätteen määrän ja lisännyt hyötykäyttöä merkittävästi. Kaatopaikkojen tilalle on tullut jätevoimaloita ja biojätteen käsittelylaitoksia. Energiahyödyntäminen sekä kompostointi ja mädätys ovat kasvaneet voimakkaasti.

Suomen jätelainsäädäntöä uudistettiin laajasti 2010 luvulla ja uudistus on saatu pääosin päätökseen.

Yksi jätelainsäädännön kiistakysymyksiä on ollut, minkälaajuinen on kunnan vastuu yhdyskuntajätehuollossa.  Vastuusäännöksiä on muutettu jo kaksi kertaa 2000-luvulla.  Sipilän Hallituksen ohjelma sisälsi uuden muutoksen. Ohjelmassa edellytetään, että kunnille jätelaissa annetut yksinoikeuden rajataan asumisessa syntyviin jätteisiin alueelliset erityispiirteet huomioiden.

Ympäristöministeriö teetti keväällä 2016 vaikutusarvioinnin, jonka mukaan kunnan vastuulta siirtyvän muun kuin asumisessa syntyvän yhdyskuntajätteen määrä olisi noin 270 000 tonnia vuosittain eli noin 10 prosenttia koko yhdyskuntajätteen määrästä. Jätemäärä on siten melko pieni ja se jakautuu koko Suomen alueelle ja näin myös laajalle joukolle yksityisiä jätehuoltotoimijoita.

Voimassa olevan jätelain mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää asumisessa syntyvän jätteen sekä laadultaan siihen rinnastettavat julkisissa ja vastaavissa palveluissa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuolto.Kunnalla on myös toissijainen velvollisuus järjestää myös muun jätteen jätehuolto, jos jätteen haltija tätä palvelutarjonnan puutteen vuoksi pyytää ja jäte laadultaan ja määrältään soveltuu kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi kunnan jätehuoltojärjestelmässä (ns. TSV-palvelu). Jätehuoltopalveluja kunta voi tarjota markkinaehtoisesti hankintalain ja kuntalain sallimissa rajoissa.

Kuntien jätehuolto rakentuu omistajakuntien ja jätelaitosten väliseen sidosyksikkösuhteeseen.

Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on uusi hankintalaki, jolla on myös vaikutuksia kuntien järjestämän jätehuoltoon. Keskustelua on käyty mm, kiristyvistä sidosyksikköjen ulosmyyntirajoista, sekä TSV-palvelujen epäselvästä asemasta. 

Hankintalain yhteydessä viime keväänä sovittiin, että YM perustaa työryhmän laatimaan jätelain vastuurajausta koskevaa uudistusta, jonka yhteydessä tarkastellaan myös jätelain ja hankintalainsäädännön rajapintoja. Työryhmän tulee saada ehdotuksensa valmiiksi ensi vuoden tammikuun loppuun mennessä.

Tämän lisäksi ympäristöministeriö kutsui selvitysmiehen laatimaan ehdotuksen hankintalain ja jätelain yhteensovittamisesta. Selvitysmies Mikko Alkion raportti valmistui tämän kuun alussa. Selvitysmies ehdotti mm. hankintalakiin jätealalle omia siirtymäsäännöksiä, koska hankintalakiehdotuksessa säädettyä 10 prosentin ulosmyyntirajaa pidetään alalle liian kireänä.

Nykyisessä hankintalaissa ei ole numeerista ulosmyyntirajaa.

Jätelain lähtökohtana on ollut, että kunnan järjestämisvastuu on yhdyskuntajätehuollon peruspilari, joka turvaa ympäristölle ja terveydelle haitattoman ja kaikissa olosuhteissa ja joka puolella toimivan yhdyskuntajätehuollon. Tärkeää on myös antaa tilaa terveelle kilpailulle ja yritystoiminnalle jätealalla. On myös syytä pitää mielessä, että Suomen kaltaisessa harvaanasutussa maassa, kunnan palvelua tarvitaan, kun markkinatoimijoita ei alueella ole tarjolla. Tätä asiaa kukaan toimija- tai viranomaistaho ei ole riitauttanut. Suomen jätehuollon erityispiirteet vain ovat jääneet hankintalakiehdotuksessa täysin huomioimatta.

 

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.