Nolla virhettä rakentamisen tavoitteeksi

RSS
20.6.2016 Hannele Pokka

Rakentamisen laatu on asia, joka puhuttaa ihmisiä laajasti. Keskustelun kohteena ovat olleet sekä olemassa olevat rakennukset että tulossa olevat uudet energiatehokkuusmääräykset. Suomessa ollaan siirtymässä lähivuosina lähes nollaenergiarakentamiseen.

Energiatehokkuusvaatimusten paraneminen vaatii aikaisempaa huolellisempaa suunnittelua ja rakentamista, mikä luo hyvät edellytykset myös laadun paranemiselle. Määräyksillä ei kuitenkaan voida taata virheettömyyttä. Hyvään rakentamisen laatuun päästään vain hyvällä suunnittelulla, toteutuksella ja valvonnalla. Rakennuksia on myös kyettävä käyttämään oikein. Kun nollaenergiatalossa seinät ovat tiiviit ja talo on täynnä tekniikkaa, on selvää, että tällaisen talon rakentaminen sietää huonosti virheitä rakentamisen aikana.

Rakennetun omaisuuden tilaa seuraavassa ROTI-raportissa on arvioitu, että laiminlyötyjen korjausten määrä olisi 30-50 miljardia euroa.  Suomen koko rakennuskannan arvo on noin 350 miljardia euroa.

Rakennuskantamme on laajasti peruskorjausiässä. Valtaosa rakennuksistamme on rakennettu 1960-80-luvuilla. Nyt jälkeenpäin on jouduttu toteamaan, että tuonaikaiset rakentamismääräykset eivät ole kosteus- ja homeasioiden osalta olleet kunnossa. Lisää virheitä on tapahtunut, kun rakennuksia on myöhemmin korjattu väärin. Kosteus- ja homeongelmia esiintyy kuitenkin aivan uusissakin taloissa.

Pahimmillaan kosteus- ja homeongelmat törmäävät heikentyviin asuntomarkkinanäkymiin – peräti 80 prosenttia Suomen pinta-alasta koostuu kaupunkiseutujen ulkopuolisista alueista, joilla kiinteistöjen arvot laskevat. Näillä alueilla remontoinnin taloudellinen perustelu tulee yhä vaikeammaksi, etenkin kun esimerkiksi asumismenot ovat nousseet viime vuodet keskimäärin neljän prosentin vauhdilla.

Kehitystä on selvästi myös tapahtunut. Enää kosteus- ja homevaurioita tai rakennusten sisäilmaongelmia ei enää lakaista maton alle. Ne otetaan vakavasti.

Ostajien tietoisuus vanhojen omakotitalojen riskirakenteista on kasvanut muun muassa ympäristöministeriön Hometalkoot-ohjelman ansiosta. Kiinteistökaupassa vakiovaatimukseksi on muodostunut tuore kuntoarvio, -tutkimus tai -tarkastus toimenpidevaatimuksineen. Asunto-osakeyhtiöissä samaa ajaa isännöintitodistuksen liitteenä oleva pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelma PTS.

Myös rakennusten kosteudenhallintaa koskevia viranomaismääräyksiä on kiristetty. Rakentamista voidaan tehokkaasti ohjata vapaaehtoisuudenkin kautta. Esimerkiksi Oulun rakennusvalvonta tarjoaa pientalorakentajille laadunohjausta, jonka tukemana taloja rakennetaan jo energiatehokkaammaksi kuin määräyksissä vaaditaan. Pientalotehtaat ovat tuotteistaneet energiatehokkuuden. Myös Helsingin rakennusvalvonta on ryhtynyt valvonnan tehostamiseen. Nämä esimerkit todistavat osaltaan, että uudetkin vaatimukset pystytään hoitamaan hyvällä suunnittelulla, huolellisilla perusratkaisuilla ja tarjoamalla omistajalle tietoa.

Rakentamisen laatu on epäilemättä mainettaan parempi, mutta eniten julkisuutta saavat epäonnistumiset. Toimialalla itsellään on joka tapauksessa suuri vastuu. Sen olisi asettava tavoitteekseen nolla virhettä kaikessa rakentamisessa pääurakoitsijasta alihankkijoihin ja tavarantoimittajiin. Näiden rakennusalan laatutalkoiden käynnistymistä odotellessa on hyvä miettiä, mitä viranomaiset voivat tehdä.

Lain mukaan myös kuntien rakennusvalvonnalla on vastuu siitä, että rakentaminen tehdään oikein. Voisiko kunnan rakennusvalvonta puuttua huonoon rakentamiseen? Periaatteessa puuttuminen olisi lain mukaan nytkin mahdollista, mutta käytännössä rakennusvalvonta on jättänyt rakentamisen laadun rakennuttajan ja rakentajan väliseksi asiaksi.

Pitäisikö rakennusvalvonnalla olla oikeus määrätä välittömästi tuntuva ”sakko”, hallinnollinen maksu pääurakoitsijalle, jos esimerkiksi rakennustyömaan sääsuojaus on laiminlyöty? Ajatus huonon rakentamisen sanktioinnista ei ole uusi, mutta viime aikoina asia on usein noussut esille keskusteluissa kuntien rakennusvalvojien kanssa.

Käytännössä rakennusvalvonnan tehostaminen edellyttää, että siihen on tarpeeksi resursseja ja osaamista. Rakennusvalvonnan vahvistaminen kokoamalla kuntien rakennusvalvonta suuremmiksi yksiköiksi oli viime vaalikauden lopulla esillä. Silloinen Kataisen hallitus oli sisällyttänyt asian ohjelmaansa. Työryhmäkin valmisteli asiaa. Sipilän hallituksessa rakennusvalvonnan asia ratkaistiin maakuntauudistuksen yhteydessä viime huhtikuussa. Hallitus linjasi, että rakennusvalvontaa voidaan koota suuremmiksi yksiköiksi vain kuntien yksimielisellä suostumuksella.  Yksimielisyyden vaatimus tarkoittanee, että käytännössä ylikunnallisia rakennusvalvonnan yksiköitä tuskin syntyy yhtään nopeammin kuin tähänkään asti. Toisaalta rakentamisen painopiste on Suomessa kasvukeskuksissa. Oulun ja Helsingin tapaan myös muut maakuntakaupungit voisivat miettiä, miten ne voisivat tehostamalla rakennusvalvontaa saada aikaan parempaa laatua rakentamiseen.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.