Rakentamisen laatukysymykset nousivat esille maankäyttö- ja rakennuslain uudistustyössä

RSS
29.8.2018 Hannele Pokka

Loviisassa on tyhjennetty vasta muutama vuosi sitten valmistunut koulurakennus. Koulun tiloista löytyi korkeita kosteus- ja mikrobiarvoja. Nyt kaupunki neuvottelee rakennusyhtiön kanssa vastuukysymyksistä.

Sisäilmaongelmat ovat Suomessa monen muunkin koulun ongelma. Pääministeri Juha Sipilä lienee myös saanut kansalaisilta runsaasti palautetta homeisista kouluista ja päiväkodeista sekä niiden aiheuttamista terveysongelmista, sillä hän päätti viime kesäkuussa aloittaa useamman vaalikauden mittaisen projektin. Syntyi kymmenvuotinen Terveet tilat 2028 -hanke, jossa kaikki eduskuntapuolueet ovat mukana. Tähän mennessä hanke on kerännyt hyviä käytäntöjä kunnista. On levitetty hyvää sanomaa siitä, että homeongelmat voidaan selättää. Valmisteilla on myös laajempi selvityshanke siitä, kuinka monta sisäilma- ja kosteusongelmista kärsivää julkista rakennusta maassamme on.

Runsas vuosi sitten suurimmat rakennusvalvonnat ottivat käyttöön KuivaKetju10-ohjeet. Kuivaketju tarkoittaa sananmukaisesti, että rakennus pidetään kuivana rakentamisvaiheen aikana, olipa kysymys peruskorjauksesta tai uudisrakentamisesta. Olennainen kysymys on, missä määrin kuivaketju on oikeasti otettu käyttöön rakennushankkeissa. Tätä rakennusvalvontojen ensi kuussa käynnistyvällä kampanjalla arvioidaan.

Rakennusterveysasiat eivät tule kuntoon millään ohjelmalla tai hallitusten periaatepäätöksillä. Tähänastinen keskustelu aiheesta on kuitenkin osoittanut, että sisäilma-asioita ei enää lakaista maton alle. Ne otetaan vakavasti.

Ympäristöministeriössä on aina mahdollisuus tarkentaa kosteudenhallintaa koskevia maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä.

Rakennusvalvonnan roolista on puhuttu jo jonkin aikaa. Kun maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan tämän vuosituhannen alussa, ryhdyttiin puhumaan suhteutetusta rakennusvalvonnasta. Minulle ei ole koskaan oikein selvinnyt, mitä suhteutettu rakennusvalvonta tarkoittaa. Onko kysymys vaihtoehtoisesta totuudesta niin kuin Amerikan maalla nykyään on tapana sanoa? Rakennusvalvonnasta ryhdyttiin joka tapauksessa puhumaan niin kuin sen ei oikeasti kuuluisikaan valvoa, vaan kaikki vastuu on rakennushankkeeseen ryhtyvällä.

Entä rakentamisen toteuttajatahot? Useimmiten rakentamisen laatuasiat kuitataan toteamalla aiheen kuuluvan sopimusvapauden piiriin. Rakentamishankkeeseen ryhtyvä tekee urakoitsijan kanssa sopimuksen, jossa sovitaan hankkeen toteutuksen pääkohdat. Yleensä sopimuksissa on viittaus niin sanottuihin yleisiin alan sopimusehtoihin (YSE).

Ympäristöministeriöstä olemme kysyneet alan keskeisiltä toimijoilta, eikö rakentamisen laadusta pitäisi olla säännökset myös rakennusalan yleisissä sopimusehdoissa niin, että rakennushanketta koskevia sopimuksia tehtäessä rakennusurakan kaikki osapuolet sitoutuisivat laadukkaaseen rakentamiseen aliurakoitsijoita ja tavarantoimittajia myöten. Mikä YSE:n uudistamista estää? Sopimuskumppanit ovat antaneet kierteleviä vastauksia. Mitään ei ole tapahtunut.

Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistusta valmistellaan parhaillaan. Tavoitteena on saada aikaan ehdotus uudeksi laiksi ensi vaalikaudella. Asiaa seuraa parlamentaarinen ryhmä, jossa ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Rakentamisen laatukysymykset nousivat vahvasti esille jo ensimmäisessä parlamentaarisen ryhmän kokouksessa. Odotan mielenkiinnolla, miten laatuun liittyvät ajatukset ja parannusehdotukset jalostuvat uuteen lakiin kirjattaviksi säännöksiksi.

Kommentit (3 kommenttia)
Mikko Virtanen
30.8.2018
klo 8.44
Kyllä valvonnan puute tai heikko laatu on syynä näihin rakennusten laatuongelmiin. Valvojan tehtävä on erittäin hankala nykyisin, koska rakennusliikkeillä ei ole omia työntekijöitä. Työmaalla on liikaa eri intressitahoja, jotka hosuvat omat työnsä olematta
lainkaan huolissaan siitä, kuinka edellinen tai seuraava rakennusvaihe tai -työ toteutetaan. Lisäksi työvaiheiden ja -suorittajien rajapinnat ovat ongelma. Kiire on toinen, jolla perustellaan virheitä. Esimerkiksi betoni ei valitettavasti ymmärrä kiirettä.
Fysiikan lait ovat mitä ovat, ja ihmisten on niihin alistuttava. Betonin pitää saada kuivua rauhassa. Nyt niin ei monesti ole, koska aikataulut ja pelko seuraavan työvaiheen viivästymisestä ja juoksevista viivastysseuraamuksista aiheuttavat virheitä, joita
ei sitten voikaan järkevällä tavalla tai kustannuksella enää korjata. Samalla tavalla, kuin lasten kanssa olisi rakentamisessakin panostettava enemmän huolelliseen ja rauhalliseen laadukkaaseen tekemiseen, eikä hosua menemään. Valtion tulisi enemmän panostaa
pienten lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Tämä vähentäisi huomattavasti kuluja, joita myöhemmin joudumme maksamaan syrjäytyvien ja kyvyttömien lasten ja nuorten ongelmista. Jos perustukset ovat huonot, ei niiden päälle voi mitään hyvää ja laadukasta
syntyä - pätee niin lapsiin kuin rakennuksiinkin.
Mikko
4.9.2018
klo 11.53
Valvonnan suurin ongelma taitaa olla se, että varsinainen rakennustyö on hajaantunut liian monen toimijan kokonaisuudeksi. Raja- ja vastuupinnat tuottavat kitkaa. Tähän, kun lisätään armoton kiire on soppa valmista. Nopeasti valmista, paketti seuraavan
vaiheen suorittajan käsiin ja peukut pystyyn. Vastuu ei toteudu, kun se käytännössä tyssää osaurakoiden välisiin rajoihin.
naapuri
11.9.2018
klo 12.06
Olen katsellut naapuritontille tulevaa ison rahan uudisrakennusta. Sisään satoi lunta ja räntää koko viime talven. Eipä käy kateeksi!