Ilmansuojelu ja otsonikerroksen suojelu

Terveellinen hengitysilma, saasteeton alailmakehä ja UV-säteilyltä suojaava otsonikerros ovat olennainen osa terveellistä, viihtyisää ja kestävää elinympäristöä. Ympäristöministeriön tehtävänä on poliittisella päätöksenteolla ja hallinnonalan ohjauksella suojella otsonikerrosta sekä ilmanlaatua Suomessa.

 
YHA Kuvapankki
YHA Kuvapankki

Ilmansaasteista koituu monia haittoja

Ilmansaasteet ovat vakava terveyshaitta. Ilmansuojelupolitiikalla pyritään vähentämään haitallisia päästöjä ja siten minimoimaan alailmakehän haitallisten kaasujen, kuten rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja ammoniakin pitoisuuksia. Uusimpien tutkimusten mukaan terveydelle vaarallisimpia ovat kuitenkin keuhkorakkuloihin asti tunkeutuvat pienhiukkaset. Hiukkaspäästöjen lähteitä ovat muun muassa liikenne, teollisuus, energiantuotanto ja pienpoltto. Ilmansaasteet ovat myös ympäristöriski, sillä ne saattavat happamoittaa sekä vesistöjä että maaperää, rehevöittää vesistöjä ja muodostaa haitallista alailmakehän otsonia.

Ilmansuojelupolitiikalla haetaan toimenpiteitä, joilla vähennetään ilman epäpuhtauksia. Tärkeimpänä poliittisena ohjelmana työssä on kansallinen ilmansuojeluohjelma.

Merkittävä osa ilmansaasteista kulkeutuu kuitenkin Suomeen ulkomailta, joten ilmansuojelun tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

Otsonikerroksen heikentäminen on estettävä

Yläilmakehän suojelussa poliittinen päätöksenteko kohdistuu otsonikerrokseen, joka on hyvin tärkeä maapallon elämälle. Otsonikerros suodattaa tehokkaasti auringosta tulevaa UV-säteilyä, jolle liiallinen altistuminen aiheuttaa ihosyöpää ja silmäsairauksia sekä vahingoittaa ekosysteemiä.

Elintärkeää otsonikerrosta ohentavat ihmisten toiminnan vaikutuksesta ilmaan pääsevät yhdisteet, erityisesti CFC-yhdisteet eli kloorifluorihiilivedyt (joita kutsutaan freoneiksi) ja metyylibromidi. Näitä on käytetty muun muassa ponnekaasuina, kylmäaineina, vaahtomuoveissa, sammutusaineena, liuottimina ja tuholaisten torjunnassa.

Suomessa on asetettu EU-sääntelyllä ja kansallisilla säädöksillä rajoitteita otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttöön, tuontiin ja vientiin. Suomi on myös sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, joilla näiden aineiden haitallisia vaikutuksia pyritään vähentämään tai estämään. Nopeilla toimenpiteillä on onnistuttu kieltämään otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttö kokonaan tai rajoittamaan käyttöä merkittävästi.

Otsonikerroksen ohentuminen on näin saatu pysäytettyä, joskin sen palautuminen entiselleen kestää vielä vuosikymmeniä.

Otsonikerroksen tulevaisuuden haasteet

Onnistuneet toimenpiteet otsonikerroksen suojelemiseksi eivät ole tehneet suojelutyötä tarpeettomaksi. Haasteita asettavat sekä ilmaston lämpeneminen että otsonia heikentävien yhdisteiden tilalle kehitettyjen aineiden ympäristövaikutukset.

Suurimpia uhkia otsonikerrokselle maailmanlaajuisesti ovat:

  1. Kasvihuoneilmiön voimistuminen, minkä seurauksena yläilmakehän lämpötila saattaa laskea ja nopeuttaa otsonin hajoamista.
  2. Freoneja korvaamaan kehitettyjen F-kaasujen käytön ja niiden päästöjen lisääntyminen. F-kaasut ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja, jotka tulisi tulevaisuudessa korvata kokonaan ympäristöystävällisillä vaihtoehdoilla.
  3. Laitteisiin ja tuotteisiin varastoituneiden freonien päästöt
  4. Typpioksiduuli-päästöjen kasvu
Julkaistu 9.10.2015 klo 11.10, päivitetty 29.9.2015 klo 10.06