Euroopan unionin ilmastopolitiikka

EU:n ilmastopolitiikkaa ohjaa vuoteen 2020 saakka kansainvälisesti YK:n ilmastosopimuksen Kioton pöytäkirja sekä EU:n sisällä 2020- ilmasto- ja energiapaketti.

Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella vuosina 2008–2012 Euroopan unionin (EU-15) velvoitteena oli vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kahdeksan prosenttia vuoden 1990 päästötasosta. EU:n päästövähennystavoite toisella velvoitekaudella vuosina 2013–2020 on 20 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Vuoteen 2030 mennessä tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta. Ilmasto- ja energiapaketin 2021–2030 konkreettisten linjausten lisäksi ilmastopolitiikkaa visioidaan vuoteen 2050 saakka Euroopan komission tiekartassa vähähiiliseen talouteen.

iStockphoto
iStockphoto

Ilmasto- ja energiapakettia 2020 koskeva EU:n lainsäädäntö

EU:n 2020- ilmasto- ja energiapaketin sisältämä lainsäädäntö:

  • uudistettu päästökauppadirektiivi (ETS)
  • taakanjakopäätös (ESD)
  • direktiivi hiilen talteenotosta ja varastoinnista (CCS) sekä
  • direktiivi uusiutuvista energiavaroista (RES)

Päästökauppajärjestelmä on luotu, jotta EU:ssa voitaisiin vähentää päästöjä mahdollisimman kustannustehokkaasti ja markkinapohjaisesti. Päästökauppadirektiivi (2003/87/EY) sisältää säännöt niin sanotun hiilivuotoriskin huomioon ottamisesta, jotta paljon energiaa kuluttava teollisuus ei siirtäisi tuotantoaan muualle.  Päästöoikeuksien pääasiallinen jakotapa vuodesta 2013 lähtien on ollut huutokauppa. EU:n jäsenmaiden yhteinen kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite vuodelle 2020 päästökauppasektorilla on 21 % verrattuna vuoden 2005 tasoon.

Päästökauppajärjestelmään eivät kuulu esimerkiksi rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto tai teollisuuden F-kaasut, vaikka toimialoina ne tuottavat hieman yli puolet EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Päästökaupan ulkopuolisten toimialojen päästöjä säännellään niin sanotun taakanjakopäätöksen (406/2009/EY) perusteella. EU:n jäsenmaiden yhteinen tavoite on vähentää päästökaupan ulkopuolisten toimialojen kasvihuonekaasupäästöjä 10 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Suomen maakohtainen päästövähennystavoite on 16 %.

Direktiiviin hiilen talteenotosta ja varastoinnista (2009/31/EY) sisältyvällä lupamenettelyllä varmistetaan, että uutta teknologiaa sovelletaan alusta alkaen ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta turvallisella tavalla.

RES-direktiivin (2009/28/EY) mukaan vuoteen 2020 mennessä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus nostetaan EU:ssa 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta ja 10 prosenttiin liikenteen energian loppukulutuksesta. Suomen maakohtainen tavoite on ollut nostaa uusiutuvan osuus 38 prosenttiin, ja tämän tavoitteensa Suomi saavutti jo vuonna 2014, kun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kasvoi 38,7 prosenttiin.

Ilmasto- ja energiapaketti 2021–2030

EU on myös Eurooppa-neuvoston päätöksellä sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 40 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 1990 (Eurooppa-neuvosto 24.10.2014). Päästövähennystavoite päästökauppasektorin osalta on 43 % ja päästökaupan ulkopuolisen sektorin osalta 30 % verrattuna vuoteen 2005. Lisäksi uusiutuvan energian osuutta tulee EU-tasolla lisätä 27 % ja energiatehokkuutta parantaa ohjeellisesti 27 %.

Päästökaupan osalta komissio antoi ehdotuksen EU:n päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) muuttamisesta kesällä 2015. Kesällä 2016 komissio puolestaan antoi ehdotuksen jäsenvaltioiden välisestä taakanjaosta päästökaupan ulkopuolisen sektorin osalta. Jäsenvaltiokohtaisten velvoitteiden vaihteluväli on 0-40 % ja Suomelle ehdotettiin 39 % päästövähennysvelvoitetta. Samanaikaisesti taakanjakoesityksen kanssa komissio antoi myös esityksen siitä, kuinka maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) liitetään 2030 ilmastokehykseen sekä tiedonannon vähäpäästöisestä liikenteestä.

Euroopan komissio julkaisi marraskuun 2016 lopussa talvipaketin, joka sisältää uusiutuvan energian direktiiviehdotuksen. Ehdotuksessa käsitellään sitovia EU-tason kestävyyskriteereitä liikenteen biopolttoaineille, bionesteille sekä jatkossa myös sähkön- ja lämmöntuotantoon käytettäville kiinteille ja kaasumaisille biomassoille. Lisäksi talvipaketin energiatehokkuusdirektiivissä ehdotetaan EU:n yhteiseksi sitovaksi tavoitteeksi 30 prosentin energiatehokkuuden parantamista.

Energiaunioni

Euroopan komissio julkaisi energiaunionipakettinsa helmikuussa 2015. Energiaunioni on energiapoliittinen toimenpideohjelma, jonka tarkoituksena on tarjota EU-kansalaisille kohtuuhintaista, varmaa ja kestävää energiaa, ja se on yksi keino 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi. Erityistoimenpiteitä sovelletaan viidellä avainalalla, joita ovat energiaturvallisuuden lisääminen, energiasisämarkkinoiden syventäminen, energiatehokkuuden parantaminen, vähähiiliseen talouteen siirtyminen sekä tutkimuksen, innovoinnin ja kilpailukyvyn tukeminen.

Euroopan komission marraskuussa 2016 julkaistussa talvipaketissa yksi aiheista oli energiaunionin hallintomalliehdotus. Hallintomallilla varmistetaan, että jäsenmaissa toteutettavat toimet edistävät edellä mainittuja energiaunionin tavoitteita. Hallintomallilla halutaan myös keventää hallinnollista taakkaa.

EU:n ilmastopolitiikka vuoteen 2050

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2011 niin kutsutun tiekartan vähähiiliseen talouteen 2050. Tavoitteena oli määritellä kustannustehokas polku vähäpäästöiseen, ilmastoystävälliseen ja kilpailukykyiseen Eurooppaan.

Tiekartassa kuvataan Euroopan komission näkemyksiä sekä esitetään konkreettisia tavoitteita siitä, miten EU voi saavuttaa tavoitteensa kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisesta 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

Lisätietoja

Ympäristöneuvos Magnus Cederlöf, p. 0295 250 060, etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 14.5.2013 klo 10.11, päivitetty 16.12.2016 klo 14.33