Joustomekanismit

Jutta Kuure, YHA Kuvapankki
Jutta Kuure, YHA Kuvapankki

Ilmastopolitiikassa on käytössä niin sanottuja joustomekanismeja tai -keinoja. Esimerkiksi Kioton pöytäkirjan osapuolet voivat täydentää kansallisia päästövähennystoimiaan niiden avulla. Joustomekanismien tarkoituksena on edistää päästövähennysten kustannustehokkuutta ja joustavuutta. Lisäksi kohdemaat hyötyvät saadessaan rahoitusta. Kioton pöytäkirjassa maa ei voi kuitenkaan täyttää päästövähennysvelvoitteitaan pelkästään mekanismien avulla, vaan sen on hoidettava merkittävä osa velvoitteestaan kotimaisilla päästövähennystoimilla.

Joustomekanismeja on Kioton pöytäkirjassa kolme:

  • Yhteistoteutus (Joint Implementation, JI), jossa teollisuusmaa rahoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä vähentäviä tai nieluja lisääviä hankkeita toisessa teollisuusmaassa.
  • Puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM), jonka avulla teollisuusmaa rahoittaa päästövähennyshankkeita tai nieluja lisääviä kestävän kehityksen mukaisia hankkeita kehitysmaassa ja saa siirtää käyttöönsä hankkeesta saadut päästövähennykset.
  • Kansainvälinen päästökauppa (Emissions Trading, iET), jossa sallitun päästömääränsä ylittänyt teollisuusmaa voi ostaa toiselta, sallitun päästömääränsä alittaneelta teollisuusmaalta päästöyksiköitä.

Kioton toisella velvoitekaudella vuosina 2013–2020 rajoitetaan mekanismien käyttöä. Maat, joilla ei ole velvoitetta toisella velvoitekaudella, eivät voi käyttää Kioton mekanismeja, kun taas toiseen velvoitekauteen osallistuvat maat voivat käyttää heti puhtaan kehityksen mekanismia ja myöhemmin myös yhteistoteutusta ja kansainvälistä päästökauppaa.

EU ja muut maat käyttävät ilmastopolitiikassaan myös muunlaisia joustokeinoja.

Joustomekanismien käyttö Suomessa

Ympäristöministeriö vastaa yhteistoteutuksesta ja kansainvälisestä päästökaupasta. Ulkoasiainministeriö vastaa puhtaan kehityksen mekanismista sekä työ- ja elinkeinoministeriö mekanismien osto-ohjelman koordinaatiosta. Päivitetyn ilmasto- ja energiastrategian yhteydessä käynnistetään Suomen joustokeinostrategian valmistelu.

Suomi on hankkinut päästöyksiköitä myös kansainvälisten hiilirahastojen kautta, esimerkiksi sijoittamalla Itämeren alueen hiilirahastoon (Testing Ground Facility, TGF), Maailmanpankin Prototype Carbon Fund -rahastoon (PCF) ja Asia Pacific Carbon Fund -hiilirahastoon (APCF).

Hankkeiden käynnistäminen

Myös yritykset ovat voineet osallistua mekanismihankkeisiin ja hankkia sitä kautta tuotettuja päästöyksiköitä. EU:n päästökaupan piirissä olevat yritykset voivat lisätä tällaisilla yksiköillä päästökiintiötään. Yritykset voivat myös myydä päästöyksiköitä eteenpäin.

Hankkeiden hyväksyntää varten tehdään hakemus ympäristöministeriölle (JI-hankkeet) tai ulkoasiainministeriölle (CDM-hankkeet). Valtuutus ja hyväksyminen yhteistoteutuksen hankkeille haetaan ympäristöministeriöstä. Ennen hakemuksen jättämistä suositellaan yhteydenottoa ministeriöön.

Päästöyksiköiden säilyttämiseen päästöoikeustilillä ja siirtoihin kansainvälisessä päästökaupassa tarvitaan valtuutus. EU:n päästökaupan piirissä olevat yritykset, joilla on päästölupa, samoin kuin oikeushenkilö, jolla on valtuutus osallistua yhteistoteutushankkeeseen tai puhtaan kehityksen mekanismin hankkeeseen, ei tarvitse erillistä tiliä koskevaa valtuutusta.

Valtuutus annetaan oikeushenkilölle vapaamuotoisesta hakemuksesta, joka toimitetaan ympäristöministeriölle. Hakemuksessa on ilmoitettava hakijan nimi, kotipaikka ja yhteystiedot sekä hakijan Y-tunnus.

Hakemus toimitetaan ympäristöministeriön kirjaamoon, osoitteella kirjaamo@ym.fi. Valtuutus on ilmainen.

Lisätietoja

Ympäristöneuvos Outi Honkatukia, p. 0295 250 272, etunimi.sukunimi@ym.fi

 

Julkaistu 14.5.2013 klo 11.25, päivitetty 19.9.2016 klo 9.25