Kioton pöytäkirja

kokous, Dohan
Kioton toisesta velvoitekaudesta päätettiin vuonna 2012 Dohan osapuolikokouksessa. Karoliina Kinnunen Mohr

YK:n ilmastosopimusta täsmentävä Kioton pöytäkirja astui voimaan vuonna 2005. Se on ensimmäinen oikeudellisesti sitova sopimus, jonka avulla päästöjä on vähennetty kansainvälisesti. Kioton pöytäkirja asettaa teollisuusmaille ilmastonmuutosta hillitseviä velvoitteita.

Kioton ensimmäinen velvoitekausi kattoi vuodet 2008–2012. Suomi ratifioi Kioton pöytäkirjan muiden yhdessä Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa vuonna 2002. Suomen tavoitteena oli pitää päästöt vuoden 1990 tasolla pöytäkirjan laskentasääntöjen puitteissa ja tässä onnistuttiin.

Kioton pöytäkirjan toisesta, vuodet 2013-2020 kattavasta velvoitekaudesta päätettiin vuonna 2012 Dohan osapuolikokouksessa. Toinen velvoitekausi tulee voimaan kun kolme neljäsosaa Kioton pöytäkirjan osapuolista on hyväksynyt ns. Dohan muutoksen, jolla toisesta velvoitekaudesta sovitaan.

Toisen velvoitekauden tavoitteet

Kioton toisella velvoitekauteen on sitoutunut vähemmän maita kuin ensimmäiselle velvoitekaudelle. Seuraavat maat ovat ilmoittaneet päästövähennystavoitteensa niin sanotun perusvuoden (useimmiten vuosi 1990) tasolta keskimäärin vuosina 2013–2020:

  • Australia (-0,5 %)
  • EU (-20 %)
  • Islanti (-20 %)
  • Kazakstan (5 %)
  • Kroatia (-20 %)
  • Liechtenstein (-16 %)
  • Monaco (-22 %)
  • Norja (-16 %)
  • Sveitsi (-15,8 %)
  • Kazakstan (-5 %)
  • Ukraina (-24 %)
  • Valko-Venäjä (-12 %)

Lisäksi kaudella leikataan sallittua päästömäärää siltä osin kuin se ylittää vuosien 2008–2010 toteutuneet päästöt. Ensimmäiseltä velvoitekaudelta ylijääneet päästöyksiköt voi siirtää täysimääräisesti uudelle kaudelle, mutta niiden ostoa rajoitettiin merkittävästi ja ne siirretään erilliseen varantoon. Lähes kaikki Kioton toiselle velvoitekaudelle osallistuvat maat, EU-maat mukaan luettuna, ovat päättäneet, etteivät aio ostaa ylijääviä päästöyksiköitä.

Myös joustomekanismien käyttöä rajoitettiin niin, että vain ne maat, jotka osallistuvat toiselle velvoitekaudelle, voivat käyttää niitä.

Toimet päästöjen vähentämiseksi

Kioton pöytäkirjan sitovien velvoitteiden piirissä olevat maat voivat itse tai yhdessä muiden kanssa, päättää keinoista, joilla ne täyttävät velvoitteensa. Kioton pöytäkirja mahdollistaa joustomekanismien ja hiilinielujen käytön velvoitteen täyttämiseksi. Käytännössä Kioton pöytäkirjan maat ovat laatineet omia ilmasto-ohjelmiaan, joissa kansalliset toimenpiteet määritellään. Esimerkiksi EU on toteuttanut Kioton pöytäkirjan velvoitteet unionin yhteisen ”kuplan” alla ja käyttää keskeisenä keinona tavoitteiden saavuttamiseen koko EU-alueen laajuista päästökauppajärjestelmää.

Jokainen päästövähennysvelvoitteiden piirissä oleva maa joutuu tekemään tiliä myös metsityksestä, metsänhävityksestä ja metsänhoidosta hiilinielujen laskentasääntöjen puitteissa.

Maiden on raportoitava Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteuttamisesta vuosittain YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle.

Lisätietoja

Ympäristöneuvos Outi Honkatukia, p. 0295 250 272, etunimi.sukunimi@ym.fi
Neuvotteleva virkamies Paula Perälä, p. 0295 250 224, etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 14.5.2013 klo 11.26, päivitetty 23.8.2016 klo 9.17