Ministeri Tiilikaisen toinen Talanoa-dialogi pureutui ilmastopolitiikan ristiriitoihin

RSS
1.11.2018 Johanna Kentala-Lehtonen

Ministeri Tiilikaisen toinen pyöreän pöydän Talanoa-ilmastodialogi käsitteli ilmastopolitiikan ristiriitoja. Keskustelijat pohtivat, tulisiko ristiriidat nostaa politiikassa paremmin esiin vai vain kunnianhimoisesti edistää ilmastopolitiikkaa ristiriidoista huolimatta.

Ilmastopolitiikka on hiljalleen noussut marginaalista politiikan valtavirtaan ja keskusteluihin tullut mukaan entistä laajempi joukko toimijoita. Samalla muilta politiikan sektoreilta tutut intressiristiriidat ovat tulleet näkyviksi myös ilmastopolitiikassa.

Lentäminen, liha, lemmikit ja lapset sekä vihreän kasvun paradoksi

Talanoa-keskustelussa nousi vahvasti esiin talouskasvun ja päästöjen vähentämisen yhteensovittamisen aiheuttamat ristiriidat. Keskustelijoilla oli erilaisia näkemyksiä siitä, tulisiko meidän myöntää, ettei vihreä kasvu ole mahdollista – vai onko vihreä kasvu kuitenkin se pohja, jolle hyvinvointi rakentuu. Yhtä mieltä oltiin siitä, että osa kulutuksesta on turhaa ja kulutuskäytäntöjen on muututtava.

Ristiriitoja konkretisoi neljä ällää: lentäminen, liha, lemmikit ja lapset. Houkutuksena on osoittaa muita sormella ja puhua niistä ”ällistä”, jotka eivät koske omaa elämää. Puheenvuoroissa todettiin, että sekä liha että lentäminen on liian halpaa, ja molemmissa kulutus on räjähtänyt käsiin lyhyessä ajassa. Aiemmin liha oli juhlaruokaa, jota arvostettiin, ja koko eläin käytettiin. Nyt valtaosa eläimestä menee koiranruuaksi, kun kuluttajille kelpaa vain fileet ja paistit. Tänä päivänä ruokahävikki on iso ongelma. Lihan kulutus on moninkertaistunut neljässä vuosikymmenessä niin Suomessa kuin globaalisti. Kuitenkin lihantuotantoon käytetyn maapinta-alan (83 %) ja lihasta saadun proteiinin osuus (18 %) ei ole järkevässä suhteessa toisiinsa. Eläintuotteiden käytön vähentäminen on merkittävin tapa säästää luontoa.

Ratkaisut ja vastuut

Ristiriitojen jakolinja kulkee valtaapitävien ja seurauksista kärsivien välillä. Nuorten näkökulmasta ilmastonmuutos näyttäytyy pelottavana teemana, joka rajaa tulevaisuuden suunnitelmia. He kaipaavat radikaaleja yhteiskuntavisioita: muutoksia talousjärjestelmään ja elämäntapaan. Nuoret eivät halua työnteon ja opiskelun ohella olla huolissaan punkkisairauksista, hiilijalanjäljestä tai lomalennoista. Ratkaisu on järjestelmien muuttaminen, joka on tämän päivän päättäjien vastuulla. Nuoret alkavat kuitenkin turhautua päättäjien näpertelyyn ja hitauteen – ja tekevät sen seurauksena radikaalejakin valintoja, kuten jäävät vapaaehtoisesti lapsettomiksi.

Ilmastonmuutosta ei voi tarkastella irrallaan valtasuhteista. Nuoria yhdistää se, että he eivät ole valtaapitäviä ja voivat siksi olla radikaaleja: valtasuhteiden purkaminen vie nuorilta vähemmän kuin vallassa nyt olevilta.

Ristiriidat ja törmäyskurssit ovat virtahepo neuvotteluhuoneessa niin kansainvälisesti kuin Suomessa. Vaadittujen ratkaisujen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten osalta ihmiset eivät ole samassa veneessä, ja tämä pitäisi tunnistaa. Samaan veneeseen pääseminen vaatii halua keskustella ja ratkaista tulevina vuosikymmeninä esiin nousevia ristiriitoja.

Ristiriitojen ratkaisuissa mainittiin ainakin aurinko, uusiutuva energia, kulutus ja ilmastovienti sekä kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa ostopäätöksillä, sijoittamalla ja äänestämällä.

Toisaalta meidän on opittava myös luopumaan, että voimme jatkaa ihmisarvoista ja arvokasta elämää. Ostopäätöksissä, sijoittaessa tai äänestäessä olemme aina yksin. Miten voimme löytää yhteisen tavan viedä asioita oikeaan suuntaan, keskustelijat myös pohtivat.

Havahtuuko Suomi viimein ilmastonmuutokseen?

Juuri nyt elämme Suomessa havahtumisen hetkeä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät meillä hitaammin kuin globaalissa etelässä, mutta tänä vuonna vaikutukset ovat kuitenkin näkyneet enemmän kuin ennen. Kun oivalluksen hetki tulee, se johtaa isoihin muutoksiin. Politiikan ja talouden perusteet muuttuvat.

Pyöreän pöydän Talanoa-keskustelu käytiin jo kesäkuussa, jolloin vuosisadan hellekesä ja syksyn IPCC-raportti olivat vasta tulossa. Nämä ovat havahduttaneet suomalaisia vielä laajemmin ahdistumaan ilmastonmuutoksesta. Toimien tarve on tunnistettu laajasti.

Kuten keskustelijat jo kesäkuussa totesivat, ihan kaikkien havahtumista ei voida jäädä odottamaan, vaan rakenteita on muutettava nopeammin. Riittää, että kriittinen massa herää muutostarpeeseen. Taaksepäin ei auta tuijottaa tai etsiä syyllisiä, on mentävä eteenpäin ja tehtävä asioita yhdessä.

Suomen rooli ilmastonmuutoksen ratkaisijana on keskeinen. Meillä on siihen tarvittavat edellytykset: korkea koulutustaso ja teknologista osaamista.

Viimeinen ministeri Tiilikaisen pyöreän pöydän Talanoa-keskustelu järjestetään marraskuun alussa ja siinä käsitellään tarkemmin ratkaisumahdollisuuksia ja tulevaisuutta. Kaikkien kolmen keskustelun yhteenveto esitetään yleisölle avoimessa sidosryhmätilaisuudessa 26.11. Keskustelut muodostavat myös pohjan Puolan Katowicessa joulukuun alussa pidettävien ilmastoneuvotteluiden ohessa järjestettävälle poliittisen tason Talanoa-keskustelulle, jossa ministeri Tiilikainen edustaa Suomea.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.