Pariisin sopimus ei riitä – miten sitä kiritetään?

RSS
7.11.2017 Marjo Nummelin

YK:n ympäristöjärjestön UNEPin viimeviikkoinen raportti muistutteli karusta tosiasiasta: Pariisin sopimuksen yhteydessä annetut päästövähennyslupaukset eivät ole vielä lähelläkään sitä, mitä tarvitaan, jotta maapallon keskilämpötilan nousu voidaan rajata kahteen asteeseen.

Kun sopimus joulukuussa 2015 solmittiin, oli selvää että lisää toimia ja kunnianhimoa tarvitaan. Siksi EU ajoi osaksi sopimusta järjestelyn päästövähennysten kirittämiseksi. YK-kielellä kyseessä on Global Stocktake eli globaali tarkastelu. Kielenkäyttöön on vakiintunut myös ambitiomekanismi-termi.

Käytännössä ambitiomekanismissa on kyse vääntökammesta, jolla sopimukseen ruuvataan lisää tehoa. Kampea on Pariisin sopimuksen mukaan tarkoitus vääntää viiden vuoden välein. Missä mennään, mihin pitäisi päästä, ja miten sinne päästään? Näitä kysymyksiä kysytään päästövähennystoimien lisäksi myös ilmastonmuutoksen sopeutumistoimista ja rahoituksesta.

Parhaillaan käynnissä olevassa Bonnin osapuolikokouksessa neuvotellaan tarkastelun yksityiskohdista. Mikä on sen tarkempi aikataulu, millaista tietoa tarvitaan sen teknisessä ja poliittisessa vaiheessa ja mistä se on tarkoitus saada, miten käsiteltävät aiheet rajataan? Ja entäs sitten, kun on johtopäätösten aika? Mikä on tarkastelun lopputulema?

Neuvottelut eivät ole helppoja. Vaikka Pariisin sopimuksessa päästiinkin pitkälti eroon ns. palomuurista eli erilaisista vastuista ja velvollisuuksista kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä, jotkut maat katsovat että tarkastelun painopisteen tulisi olla erityisesti kehittyneiden maiden toimien kirittämisessä sekä päästövähennysten että rahoituksen suhteen. Jotta maiden toimien kunnianhimon tarkastelu ylipäätään olisi mahdollista, tarvitaan myös yhteisiä pelisääntöjä ja läpinäkyvyyttä maiden raportointiin ja seurantaan. Tämä onkin yksi sääntökirjan keskeisiä elementtejä, joista on määrä sopia Puolassa ensi vuonna ja joista Bonnissa nyt neuvotellaan.

Ensimmäinen Pariisin sopimuksen varsinainen tarkastelupiste on vuonna 2023. Tätä edeltää ensi vuonna osapuolikokouksen yhteydessä järjestettävä tarkastelu, ns. fasilitatiivinen dialogi. Myös siinä tarkastellaan globaalien päästövähennystoimien riittävyyttä ja sitä miten toimia voitaisiin vauhdittaa. Tässä vaiheessa kyseessä ei ole varsinainen neuvotteluprosessi, vaan pitkälti osapuolikokousten puheenjohtajien eli Fidžin ja vuoden 2018 puheenjohtajan Puolan vastuulla oleva asia, ja fokus on suppeampi kuin myöhemmissä tarkasteluissa. Fidži on ryhtynyt kutsumaan tilaisuutta ’talanoaksi’ eli perinteiseksi Tyynenmeren maiden asioiden ratkaisumalliksi, jossa kuullaan tasapuolisesti kaikkia tahoja ja jossa pyritään yhteistuumin kohti konsensusta. Nähtäväksi jää, miten talanoa toimii Katowicessa joulukuussa 2018.

Vuoden 2018 lokakuussa hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkistaa myös oman erityisraporttinsa liittyen 1,5 asteen tavoitteeseen, joka myös on kirjattu Pariisin sopimukseen. Kahden asteen tavoitteeseen sitoutumisen lisäksi osapuolet pyrkivät rajoittamaan lämpötilan nousun 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Erityisesti pienille saarivaltioille, kuten Bonnin COP23-kokouksen puheenjohtajamaalle Fidžille, jo tämä on kriittinen raja. Raportti tulee varmasti kiihdyttämään keskustelua nykytoimien ja sitoumusten riittävyydestä ja lisää myös paineita tavoitteiden nostoon,kun maiden odotetaan ensimmäistä kertaa päivittävän Pariisissa ilmoittamansa tavoitteet ennen vuotta 2020.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.