Vähähiilisen rakentamisen arviointimenetelmä kehittyy koekäytön kautta

RSS
25.3.2019 Matti Kuittinen

Rakentaminen ja rakennukset tuottavat noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä – niinpä rakennetun ympäristön päästöjen hillintään on myös etsittävä uusia ratkaisuja. Olemme ympäristöministeriössä kehittäneet Suomen oloihin soveltuvaa rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmää, jonka luonnos palasi lausuntokierrokselta alkuvuodesta.

Lausuntokierroksen tulokseen pitää olla tyytyväinen. Saimme yhteensä 42 lausuntoa, jotka sisälsivät monia erilaisia – ja myös keskenään erimielisiä – näkemyksiä siitä, miten laskentamenetelmää tulisi kehittää. Kotimaisten sidosryhmien lisäksi näkemyksiä saatiin myös muutamilta kansainvälisiltä asiantuntijoilta.

Palaute on arvokasta. Ilman tätä heijastuspintaa työmme olisi hyvin vaikeaa. Palautetta analysoimalla näemme, mihin teemoihin huomiota pitää kiinnittää.

Eniten palautetta keräsivät erilaiset elinkaariarvioinnin metodologiaa koskevat havainnot. Ympäristöministeriön menetelmä pohjautuu eurooppalaisiin standardeihin ja EU:n kehittämään yhteiseen rakennusten resurssitehokkuuden ”Level(s)”-menetelmään. Koska haluamme säilyttää suomalaisen menetelmän yhteensopivana muiden EU-maiden menetelmien kanssa, emme tule liikkumaan kovin reippaasti standardien määrittelemän kehikon ulkopuolelle. Mutta tämän kehikon sisälläkin on riittävästi liikkumatilaa, jotta menetelmä saadaan Suomen oloihin sopivaksi.

Palautteen pohjalta olemme jo alkaneet valmistella muutamia tärkeitä tarkennuksia menetelmään. Elinkaariarvioinnin tarkastelun ajanjaksoksi tulemme ehdottamaan rakennuksen tavoitekäyttöikää. Pitkää elinkaarta tavoiteltaessa pitää ymmärrettävästi käyttää ehkä hieman enemmän materiaaleja. Kun rakennuksen hiilijalanjälki jaetaan sen tavoitekäyttöiällä, arviointimenetelmä ei ”rankaise” pidempää elinkaarta tavoittelevaa rakentajaa.

Toinen tärkeä päivitys on rakennuksessa käytettävän energian hiilijalanjälki. Suomi on luopumassa hiilivoimasta ja energiateollisuutemme ottaa merkittäviä askelia kohti vähähiilisyyttä. Tulemmekin päivittämään oletukset eri energiamuotojen hiilijalanjäljestä uusien päästöskenaarioiden mukaisiksi. Tämä tarkoittaa, että laskennassa käytettävä sähkön tai kaukolämmön hiilijalanjälki laskee aiemmin arvioitua enemmän rakennuksen elinkaaren aikana.

Pelkästään palautetta analysoimalla ja paperia pyörittämällä arviointimenetelmä ei kuitenkaan kovin pitkälle kehity. Siksi aloitamme kaksivaiheisen koekäytön, jonka aikana katsotaan, miltä osin menetelmää vielä tulee parantaa.

Koekäytön ensimmäisen vaihe alkaa kesällä 2019. Sen aikana kokeilemme arviointimenetelmän toimivuutta käytännön hankkeissa. Tässä vaiheessa ei vielä pyritä pääsemään täsmällisesti ”oikeisiin” hiilijalanjälkilukuihin, vaan tutustumaan laskennan liittämiseen osaksi rakennuksen suunnittelua. Ensimmäinen koekäyttövaihe kestää noin vuoden.

Vuoden 2020 loppupuolelle olemme suunnitelleet koekäytön toisen vaiheen startin. Tällöin meillä olisi olemassa laskennassa käytettävä tietokanta, josta käyvät ilmi eri rakennusmateriaalien ja rakentamisen prosessien CO2-päästöt. Näiden avulla voidaan jo alkaa kerätä tietoa siitä, mikä on tyypillisen kerrostalon, päiväkodin tai toimiston hiilijalanjälki. Toisen koekäyttövaiheen jälkeen vuorossa olisikin sitten säädösohjauksen yksityiskohtien määrittely.

Koekäytön aikana tullaan tekemään paljon jatkokehitystä ja järjestämään erilaisia työpajoja menetelmän eri osioiden kehittämistä varten. Tällaisia teemoja voisivat olla vaikkapa rakennuksen tekniseen ja toiminnalliseen laatuun liittyvien tekijöiden huomioiminen elinkaariarvioinnissa, rakennuksen ”hiilikädenjäljen” arvioinnin vakiinnuttaminen, energian päästöjen arvioinnin kysymykset sekä historiallisesti arvokkaiden tai huonokuntoisten rakennusten korjausten hiilijalanjäljen arvioinnin erityiskysymykset. Jo ensimmäinen lausuntokierros toi runsaasti arvokasta palautetta. Toivottavasti saamme jatkossakin tukea ja palautetta kaikilta asianosaisilta.

Kello kuitenkin käy. Maapallon lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen on noin kymmenen vuotta aikaa. Tässä ajassa meidän pitää pystyä tekemään tehokkaasti kaikki toimenpiteet, jotka tarvitaan rakentamisen päästöjen pienentämiseksi. Arviointimenetelmän kehityksessäkään emme voi aikailla. Siksi tarvitsemme hyvää yhteispeliä samaa tavoitetta kohti. Ilmastolta kun emme pysty pyytämään lisäaikaa.

Matti Kuittinen

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolla.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.