Luonto ja kulttuuri

Fennoskandian vihreä vyöhyke on Suomen, Norjan ja Venäjän rajaa ympäröivä arvokkaiden luontoalueiden helminauha.

Runsaan tuhannen kilometrin pituinen vyöhyke ulottuu Suomenlahdelta Barentsinmerelle ja on läpileikkaus boreaalisesta havumetsävyöhykkeestä. Maiden rajaseuduilla on säilynyt

  • alkuperäistä, luonnontilaista boreaalista metsäluontoa
  • arvokkaita kosteikkoja, kuten soita ja lintuvesi,
  • järviä ja jokia.

Fennoskandian vihreä vyöhyke muodostaa rajan, jossa itäinen taiga-alue ja läntinen luonto kohtaavat. 

Iso karhu Elimyssuolla
© Kuva: Ari Meriruoko/YHA Kuvapankki

Ekologisen käytävän ydin

Vihreän vyöhykkeen luonnonsuojelualueiden ketju muodostaa etelästä pohjoiseen kulkevan laajan ekologisen käytävän ytimen. Se myös tukee länsi-itä -suuntaisia ekologisia käytäviä yli Suomen ja Venäjän rajan.

Muutospaineisiin sopeutuvalle lajistolle hyvin toisiinsa kytkeytyneiden suojelualueiden verkostot ovat erityisen tärkeitä.

Porot
© Kuva: Pentti Sormunen/YHA Kuvapankki

Luonnosta kulttuuria ja elinvoimaa

Rajaseudun kulttuuriperintö on vahvasti kytköksissä alueen luontoon. Alueen kulttuurihistoriallisesti arvokasta yhteistä kulttuuriperintöä ovat muun muassa

  • karjalaiset kyläympäristöt,
  • ortodoksinen uskonto,
  • vanha runonlauluperinne,
  • pohjoisen alueen eräkulttuuri ja poronhoito,
  • saamelaiskulttuuri.

Fennoskandian vihreän vyöhykkeen luonnonsuojelualueet sekä niiden ekosysteemipalvelut tarjoavat monenlaisia sosio-ekonomisia mahdollisuuksia alueelle. Luontokohteet luovat hyvät edellytykset luontomatkailulle, joka työllistää paikallista väestöä ja tuottaa aluetaloudellista hyötyä.

Vihreän vyöhykkeen Suomen puolen luontokohteiden aluetaloudellinen hyöty oli noin 100 miljoonaa euroa vuonna 2016 (Metsähallitus, 2017).

 

 

Julkaistu 17.3.2014 klo 17.12, päivitetty 27.3.2017 klo 18.33