Hyppää sisältöön

Kansainvälinen yhteistyö vesien- ja merensuojelussa

Vesiensuojelu

Suomen vesialan kansainvälinen strategia

Suomen vesialan kansainvälinen strategia vuodelta 2018 sisältää Suomen vesialan kansainvälisen toiminnan tavoitteet vuoteen 2030. Strategian päämäärä on vastuullinen ja oikeudenmukainen vesiturvallisuus. Ympäristöministeriö toteuttaa poikkihallinnollisen strategian tavoitteita omalla hallinnonalallaan. Lisätietoa strategiasta ja strategialle vuosittain laadittavat toimintasuunnitelmat sivulla Suomen vesialan kansainvälinen strategia.

Rajavesiyhteistyö

YK:n alainen Euroopan talouskomission (UNECE) rajavesisopimus luo puitteet alueelliselle rajavesiyhteistyölle. Myös UNECEn ulkopuoliset YK-maat voivat nykyään liittyä sopimukseen.

UNECEn rajavesisopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle.

Maa- ja metsätalousministeriön vastuulle kuuluva YK:n yleissopimus kansainvälisten vesistöjen muuhun kuin liikennekäyttöön soveltuvista säännöistä (ns. New Yorkin sopimus) luo osaltaan puitteet valtioiden väliselle rajavesiyhteistyölle. New Yorkin sopimus ja UNECEn rajavesisopimus ovat toisiaan täydentäviä.

Kahdenväliset sopimukset

Suomella on Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa monia yhteisiä rajat ylittäviä vesistöalueita. Rajavesistöyhteistyö naapurimaidemme kanssa perustuu valtiosopimuksiin.

Suomen ja Norjan välinen sopimus rajavesistökomissiosta kuuluu ympäristöministeriön hallinnonalan vastuulle. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa Suomen ja Venäjän välisestä rajajokisopimuksesta sekä Suomen ja Ruotsin välisestä rajajokisopimuksesta.

Vesienhoidon yhteistyö rajavesistöissä

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin perusteella Suomella on kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta: Tornion-Muonionjoen vesistö Ruotsin kanssa ja Jäämereen laskevat vesistöt (Tenojoki, Näätämöjoki ja Paatsjoki) yhdessä Norjan kanssa.

Itämeren suojelu

HELCOM

Itämeren suojelukomissio (HELCOM) on yhteistyöelin, joka vastaa Itämeren rannikkovaltioiden ja EU:n allekirjoittaman Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen toimeenpanon valvonnasta. HELCOM:n tehtävänä on myös huolehtia merenhoitoon liittyvästä Itämeren alueen yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta. HELCOM:n kansainvälinen sihteeristö on Helsingissä.

EU:n Itämeren alueen strategia

EU:n Itämeren alueen strategian avulla halutaan saada Euroopan unionin lainsäädäntö, politiikkaohjelmat ja rahoitus palvelemaan nykyistä paremmin Itämeren alueen kehittämistä.

Kansainvälinen yhteistyö mertensuojelussa

YK-yhteistyö mertensuojelussa

YK:n merioikeusyleissopimus UNCLOS (United Nations Convention on the Law of the Sea) muodostaa oikeudellisen sääntelykehikon kaikelle meriin kohdistuvalle toiminnalle. Merioikeudellisista kysymyksistä vastaa Suomessa ulkoministeriö.

UNCLOS:n alaisuudessa neuvotellaan parhaillaan täytäntöönpanosopimuksesta, joka koskee kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten merialueiden biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä (nk. BBNJ-sopimus).

Kestävän kehityksen Agenda2030:n tavoite 14 koskee meriympäristön suojelua. YK järjestää parin vuoden välein korkean tason konferensseja edistääkseen tavoitetta.

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (Convention on Biological Diversity, CBD) meri- ja rannikkotyöohjelman pääteemoja ovat muun muassa yhdennetty meri-ja rannikkoalueiden suunnittelu, merten ja rannikoiden elävät luonnonvarat, meri- ja rannikoiden suojelualueet, vesiviljely sekä vieraslajit.

Merien luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi on biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa kehitetty kriteerit, joiden avulla voidaan tunnistaa sekä aavalla merellä että kansallisilla merialueilla ekologisesti tai biologisesti merkittäviä merialueita

Itämeren, Koillis-Atlantin, Irlannin- ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusopimus on muuttavia luonnonvaraisia eläimiä koskevan Bonnin sopimuksen alasopimus.

Arktinen yhteistyö mertensuojelussa

Arktisen neuvoston meriympäristön suojelutyöryhmä (PAME) on yhteistyöelin, jossa Arktisen neuvoston kahdeksan valtiota sekä pysyvät alkuperäiskansojen edustajat yhdessä edistävät meriluonnonsuojelua, ympäristöä huomioivaa meriliikennettä, luonnonvarojen kestävää käyttöä, ekosysteemilähestymistavan soveltamista sekä meriroskien toimintaohjelman valmistelua ja toimeenpanoa.

Arktisen neuvoston alaisuudessa käydään lisäksi mertensuojelua koskevia keskusteluja neuvoston virkamieskomitean ja meriasiantuntijoiden välisissä yhteiskeskusteluissa. Virkamieskomitean työtä johtaa Suomessa ulkoministeriön arktinen suurlähettiläs.

Osa Jäämerestä kuuluu Koillis-Atlantin suojelusopimus OSPAR:n maantieteelliseen soveltamisalaan.

Muu kansainvälinen yhteistyö mertensuojelussa

Suomi osallistuu aktiivisesti sekä poliittisella että asiantuntijatasolla YK:n ympäristökokouksen (UN Environment Assembly, UNEA) puitteissa tehtävään kansainväliseen yhteistyöhön, jossa pyritään löytämään ratkaisuja globaaliin meriroska- ja mikromuoviongelmaan. Ratkaisuja muovihaasteeseen kehitetään myös aktiivisessa yhteistyössä Pohjoismaisessa ministerineuvostossa.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on merentutkimuksen yhteistyöjärjestö. ICES antaa suosituksia mereisten luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja hallinnasta.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO vastaa globaalisti merenkulun sääntelystä.

Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty kansainvälinen yleissopimus eli MARPOL-yleissopimus on pääasiallinen merenkulun ympäristönsuojelua sääntelevä sopimus. Merenkulun ympäristönsuojeluasioista vastaa Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö.

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n alainen yleissopimus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä sekä sen pöytäkirja, eli Lontoon dumppaussopimus ja -pöytäkirja, sääntelevät mereen dumppaamista. Muista IMO-sopimuksista poiketen ympäristöministeriö vastaa Lontoon dumppaussopimuksen ja -pöytäkirjan alaisesta työstä.

Kansainvälinen valaanpyyntikomissio toimeenpanee valaanpyyntisopimusta, jonka tarkoituksena on valaskantojen suojelu ja toisaalta valasteollisuuden järjestelmällinen kehittäminen.

Julkaistu 24.6.2020 klo 9.34, päivitetty 30.6.2020 klo 8.53