Kysymyksiä ja vastauksia vähähiilisestä rakentamisesta

Mitä vähähiilisellä rakentamisella tavoitellaan?

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii kiireellisiä toimia päästöjen vähentämiseksi. Tähän velvoittavat myös Pariisin ilmastosopimus ja EU:n päästövähennystavoitteet. Rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, ja rakennusten päästöjen vähentämisessä tuleekin tarkastella rakennusten energiankäytön ohella rakennuksen koko elinkaaren aikaisia päästöjä, eli valmistuksen, rakentamisen, käytön ja purkamisen muodostamaa kokonaisuutta.

Millainen on vähähiilinen rakennus?

Vähähiilisen rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälki (CO2e-päästöt) on mahdollisimman pieni. Vähähiilisyys voidaan saavuttaa monin erilaisin reitein. Rakennus voidaan esimerkiksi suunnitella energiatehokkaaksi, siinä voidaan käyttää hiilijalanjäljeltään pieniä ja pitkäikäisiä rakennusmateriaaleja ja -ratkaisuja tai käytettyjen materiaalien ja rakennusosien kierrätettävyys tai uudelleenkäytettävyys voidaan ottaa huomioon tarkasti. Myös muuntojoustavuuden – eli mahdollisuuden käyttää rakennusta eri käyttötarkoituksiin – avulla voidaan edesauttaa rakennuksen pitkää käyttöikää.

Mitä ympäristöministeriö tekee edistääkseen vähähiilistä rakentamista?

Ympäristöministeriön tavoitteena on edistää vähähiilisempään rakentamiseen siirtymistä monin eri tavoin. Ensi vaiheessa ministeriö on laatinut suositukset vähähiilisen julkisen rakentamisen hankintakriteereiksi. Niiden avulla kunnat, kaupungit ja muut toimijat voivat toteuttaa määräystasoa vähähiilisempiä rakennuksia. Ministeriö on myös kehittänyt ensimmäisen version vähähiilisyyden arviointimenetelmästä, joka on otettu testikäyttöön. Jatkossa kehitetään arviointimenetelmää sekä vähähiilisyyttä tukevia rakennusmääräyksiä.

Tekevätkö uudet vaatimukset rakennushankkeiden toteuttamisesta monimutkaisempia? Onko luvassa esimerkiksi uusia säädöksiä?

Vähähiilisen rakentamisen säädöskehitys on osa vuoden 2019 hallitusohjelmaa. Uudet säädökset tehdään huolellisesti ja sovitetaan yhteen nykyisten määräysten kanssa. Lähtökohtana on, että uusi sääntely tarjoaisi monipuolisemman valikoiman keinoja hiilijalanjäljeltään pienen rakennuksen toteutukseen. Vähähiilisyyttä koskeviin rakennusmääräyksiin siirrytään 2020-luvun puoliväliin mennessä. Meneillään olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa vähähiilisyys on mukana uutena asiakokonaisuutena.

Maksaako vähähiilinen rakennus enemmän kuin perinteisellä tavalla rakennettu?

Vähähiilisyys ei ole sidoksissa rakennuksen hintaan. Huolellinen suunnittelu ja elinkaariarviointi auttavat tunnistamaan kustannusoptimaaliset keinot vähähiilisyyden saavuttamiseksi.

Suositaanko vähähiilisessä rakentamisessa jotain tiettyä rakennusmateriaalia?

Ei suosita. Rakennusmateriaalien valmistus, kuljetus ja kierrätys muodostavat osan rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljestä. Vähähiilisyyteen voidaan päästä monia eri reittejä pitkin. Toisissa kohteissa voi olla mielekästä keskittyä energiatehokkuuden maksimointiin, kun taas toisissa kohteissa päästöjä voidaan vähentää käyttämällä vähähiilisiä tai pitkäikäisiä materiaaleja. Rakennuksen hiilijalanjäljen laskennan luotettavuuden varmistamiseksi laskennan tulee pohjautua yleisesti hyväksyttyyn eurooppalaiseen standardisointiin.

Painottuuko vähähiilinen rakentaminen tietyille alueille, kuten kasvukeskuksiin, vai tullaanko sitä toteuttamaan koko Suomessa?

On tärkeää, että vähähiilistä rakentamista kehitetään koko Suomessa. Tätä kautta koko maahan syntyy vähähiilisen suunnittelun ja rakentamisen osaamista, jonka kysyntä koti- ja ulkomaisilla markkinoilla kasvaa.

Koskeeko vähähiilinen rakentaminen kaikkia rakennuksia? Pitääkö historiallisetkin rakennukset saneerata vähähiilisiksi?

Vähähiilisyys koskee kaikkia rakennuksia, mutta säädösohjausta on kaavailtu ensi vaiheessa uudisrakentamiseen, koska rakennuksen elinkaaren alussa syntyy rakennusmateriaalien valmistuksen ja rakennustyön synnyttämä ”hiilipiikki”. Tämän vuoksi olemassa olevan rakennuksen tai rakennusosan turhaa purkamista ja korvaamista uudella tulisi vähähiilisyydenkin näkökulmasta välttää. Historiallisissa rakennuksissa tulisi siis ennen kaikkea pyrkiä käytön aikaisen hiilijalanjäljen pienentämiseen energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä.

Uudisrakentamisen osalla säädösten soveltamisala rakennustyypeittäin määritellään säädösvalmistelun aikana.

Miten lähes nollaenergiarakentaminen liittyy vähähiiliseen rakentamiseen?

Lähes nollaenergiarakennuksella tarkoitetaan terveellistä ja turvallista rakennusta, joka kuluttaa entistä vähemmän energiaa. Rakennukset ovat toteutettavissa hyvällä suunnittelulla ja jo olemassa olevalla teknologialla. Vähähiilisessä rakentamisessa tarkastellaan rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälkeä eli käytön ja energiankulutuksen lisäksi myös rakennusmateriaalien valmistusta, rakentamista ja purkua.

Tarkoittaako vähähiilinen rakentaminen tiiviimpiä taloja ja sen vuoksi myös lisääntyviä sisäilmaongelmia?

Rakennusten terveellisyys on kaiken lähtökohta, eikä sisäilman laadusta tingitä energiatehokkuuden parantamisen tai vähähiilisyyden vuoksi. Hyvä rakennus syntyy laadukkaasta suunnittelusta ja toteutuksesta sekä rakennuksen oikeanlaisesta käytöstä ja ylläpidosta. Käynnissä olevassa Terveiden tilojen vuosikymmen -ohjelmassa tullaan kiinnittämään huomiota erityisesti sisäilmaongelmien vähentämiseen.

Onko Suomi edelläkävijä vähähiilisessä rakentamisessa?

Suomen vähähiilisen rakentamisen tiekartta tähtää kunnianhimoisempaan ohjaukseen, kuin mihin EU-lainsäädäntö tällä hetkellä velvoittaa – Suomi sijoittuu siis edelläkävijämaiden joukkoon. Euroopan maista muun muassa Ranska, Hollanti ja Belgia ovat jo laajentaneet omaa rakentamisen ohjausjärjestelmäänsä huomioimaan myös rakennusmateriaalien päästöt. Esimerkiksi Ranskassa tavoitteena on siirtyä velvoittavaan, raja-arvoihin perustuvaan sääntelyyn vuoteen 2020 mennessä. Tällainen lainsäädäntö on jo käytössä Hollannissa. Ruotsissa ja Norjassa rakennusten ilmastotodistukset tulevat olemaan pakollisia vuodesta 2022 alkaen.

Miksi rakennuksen vähähiilisyyden arvioinnissa käytettävä arviointijakso on 50 vuotta – eikö kestävää olisi rakennuksen huomattavasti pidempi käyttöikä?

Rakennuksen vähähiilisyyden arvioinnissa käytettävä arviointijakso on eri asia kuin rakennuksen suunniteltu käyttöikä, joka on yleensä tarkastelujaksoa pidempi. Ympäristöministeriön arviointimenetelmässä voidaan käyttää arviointijaksona rakennuksen tavoitekäyttöikää, jos se on ollut suunnittelua ohjaavana tekijänä. Jos tavoitekäyttöikää ei ole asetettu, tehdään arviointi 50 vuoden ajanjaksolle. Rakennusten käyttöikään vaikuttavat teknisen kestävyyden ohella myös taloudelliset ja toiminnalliset seikat, joiden ennustaminen on vaikeaa.

Mikä on hiilikädenjälki?

Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan niitä myönteisiä ilmastovaikutuksia, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta. Näitä voivat olla esimerkiksi rakennuksen tuotteiden uudelleenkäytöllä tai materiaalien kierrätyksellä vältettävät päästöt, pitkäikäiset hiilivarastot, rakennuksen tai rakennuspaikan hiilinielut sekä ylijäävä uusiutuva energia. Hiilikädenjäljen laskentaan on olemassa eurooppalaisia standardeja. Hiilikädenjälki ilmoitetaan aina absoluuttisina nettoilmastovaikutuksina, eikä sitä vähennetä hiilijalanjäljestä.

Mikä on hiilikädenjäljen merkitys, jos sitä ei voi vähentää hiilijalanjäljestä?

Suunnittelua voidaan ohjata sekä ongelmien välttämiseen, että ratkaisujen löytämiseen. Suuren hiilikädenjäljen tavoittelu tähtää jälkimmäiseen tavoitteeseen. Viherpesun välttämiseksi myös hiilikädenjäljen laskennalle tarvitaan yhteiset pelisäännöt. Hiilikädenjälkeä voidaan käyttää suunnittelun ohjauksessa tai esimerkiksi vihreissä julkisissa hankinnoissa.

Miksi tontin kasvillisuuden ja maaperän muutokset, kuten hävitetyt hiilinielut, eivät sisälly arviointiin?

Maaperän ja kasvillisuuden hiilinielut ovat tärkeä tekijä hiilineutraalia rakentamista tavoiteltaessa. Niiden arviointi on kuitenkin toistaiseksi huomattavasti työläämpää, kuin rakennuksen ja rakennustuotteiden päästöjen laskenta. Kaavoituksessa on kuitenkin käytössä myös kasvillisuuden ja maaperän muutoksia huomioivia menetelmiä, esimerkiksi viherkerroin-työkalu.

Missä vaiheessa rakennushanketta arviointi voidaan tehdä?

Arviointi soveltuu tehtäväksi rakennussuunnittelun aikana. Tässä vaiheessa on käytettävissä tarpeeksi tietoa rakennuksen materiaaleista ja energiantarpeesta. Vähähiilisyyttä voidaan käyttää ohjausvälineenä myös ennen rakennussuunnittelua esimerkiksi julkisten hankintojen tavoitteita asetettaessa. Tällöin voidaan käyttää hyväksi tilastotietoja muiden vastaavien rakennushankkeiden hiilijalanjäljestä. Kun säädösohjaus myöhemmin tulee voimaan, arviointi kytkeytyisi rakennuslupavaiheeseen.

Mikä on vähähiilisyyden arviointimenetelmän suhde olemassa oleviin rakennusten ympäristösertifiointijärjestelmiin (esim. Joutsenmerkki, RTS, BREEAM, LEED)?

Kiinteistö- ja rakennusalalla on erilaisia pitkään toimineita vapaaehtoisia ympäristösertifiointijärjestelmiä, joissa ympäristövaikutuksia arvioidaan laajemmin. Tarkoituksena ei ole tehdä arviointimenetelmästä niiden kilpailijaa tai kansallista sertifikaattia, vaan luoda selkeä ja yhtenäinen menettely säädösohjauksen pohjaksi.

Mitä työkaluja ja tietoja tarvitaan arviointiin?

Arviointiin tarvitaan arviointimenetelmän lisäksi rakennustuotteiden ja -prosessien päästötiedot sekä työkalu päästöjen laskentaan. Suomessa käytettävää rakennustuotteiden ja -prosessien päästötietokantaa kehitetään parhaillaan, mutta se ei ole vielä käytettävissä. Ennen tietokannan valmistumista rakennuksen vähähiilisyyden arviointiin voi käyttää eri arviointityökaluihin sisältyviä päästötietoja ja skenaarioita. Arviointityökaluna voi käyttää joko ympäristöministeriön kehittämää yksinkertaista arviointitaulukkoa tai muuta soveltuvaa työkalua. Eri päästötiedoilla tai työkaluilla tehdyt arvioinnit eivät kuitenkaan ole keskenään vertailukelpoisia. Kuitenkin jo tässä vaiheessa tehtävä laskenta antaa hyvää käsitystä kunkin hankkeen mahdollisuuksista vähähiilisyyden edistämiseen. Kun kansallinen menetelmä ja päästötietokanta ovat valmiit, voidaan rakennuksia vertailla toisiinsa.

Miten varmistetaan suunnittelijoiden ja rakentajien riittävä osaaminen?

Ympäristöministeriön teettämän osaamiskyselyn mukaan suunnittelijat ovat erittäin kiinnostuneita hiilijalanjälkilaskennasta ja kiinnostuneet kehittämään osaamistaan. Tueksi toivottiin täydennyskoulutusta ja selkeitä, helppokäyttöisiä ohjemateriaaleja ja työkaluja. Koulutusta tulee kehittää, jotta varmistetaan niin suunnittelijoiden, tilaajien, rakentajien kuin viranomaistenkin osaaminen. Välitöntä tukea pilotointivaiheeseen osallistuville tarjoaa ympäristöministeriön rahoittama, Green Building Council Finlandin tarjoama tukipalvelu ja Elinkaarilaskenta.fi-palvelu.

Onko vähähiilisen rakentamisen edelläkävijöille luvassa taloudellisia kannustimia?

Velvoittava säädösohjaus työntää uudisrakentamisen suurta massaa kohti vähähiilisempää rakentamista. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös kokemuksia ja esimerkkejä erittäin vähähiilisistä rakennuksista, joiden hiilijalanjälki on selvästi vaadittua tasoa pienempi. Näiden avulla kehitetään osaamista sekä saadaan tietoa erilaisista ratkaisuista ja niiden vaikutuksista rakennuksen hiilijalanjälkeen. Tämä auttaa asettamaan hiilijalanjäljen raja-arvot päästöjen vähentämisen kannalta vaikuttavalle, mutta mahdolliselle tasolle. Taloudellinen ohjaus on yksi keino edistää asiaa. Ympäristöministeriön teettämässä, Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa selvityksessä selvitetään, miten taloudellisia ohjauskeinoja voitaisiin hyödyntää säädösohjauksen rinnalla, ja millaisia vaikutuksia niillä olisi.

Miksi keskitytään vain rakennustasoon, eikä yhdyskuntarakenteeseen laajemmin?

Rakennuksen sijainti yhdyskuntarakenteessa ja sen perustamisen olosuhteet – esimerkiksi paalutuksen tarve huonommalle maaperälle rakennettaessa – voivat vaikuttaa rakennuksen hiilijalanjälkeen merkittävästi. Ilmastovaikutuksia onkin erittäin tärkeää tarkastella myös eri kaavatasoilla. Tätä näkökulmaa ympäristöministeriö edistää esimerkiksi kaavoituksen ympäristövaikutusten arviointityökalun (KEKO) kehittämishankkeessa.

Pitääkö korjausrakentamisessa huomioida rakennuksen tähänastinen käyttöikä?

Päästöjä ei lasketa takautuvasti korjattaville rakennuksille, vaan arviointihetkestä eteenpäin.

Miten hiilijalanjälki tullaan todentamaan? Hidastaako se rakennuslupaprosessia?

Todentamisen ja sanktiojärjestelmän suunnittelu on olennainen vaihe myöhemmässä kehitystyössä. Lähtökohtana on, että kun säädösohjaus tulee voimaan, todentaminen tapahtuu osana normaalia rakennuslupaprosessia eikä se aiheuttaisi viranomaisille tai luvanhakijoille merkittävää hallinnollista lisätyötä. Tätä tavoitetta tukee tietomallinnuksen hyödyntäminen rakennussuunnittelussa.

Saako rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmän pilotoinnissa käytettävän laskentatyökalun valita vapaasti?

Kyllä saa. Ympäristöministeriö on kehittänyt yksinkertaisen excel-pohjaisen arviointityökalun. Se täyttää arvioinnin vähimmäisvaatimukset, ja on ilmainen ja vapaasti käytettävissä. Markkinoilla on myös kaupallisia työkaluja, joita voi käyttää.

Pitääkö rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmän pilotoinnissa pyrkiä optimoimaan rakennuksen hiilijalanjälkeä?

Ei pidä, mutta se on suositeltavaa. Ensimmäinen pilotointi keskittyy menetelmän testaamiseen ja siitä saatavaan palautteeseen riippumatta siitä, mikä rakennuksen hiilijalanjälki on. Testaukseen toivotaan monia erityyppisiä kohteita.

Miten rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää kehitetään?

Pilotointivaiheita on ainakin kaksi. Ensimmäisestä pilotointijaksosta saatavan palautteen perusteella menetelmää kehitetään ja siitä laaditaan seuraava uusi versio. Toisen pilotointijakson jälkeen otetaan käyttöön lopullinen versio, jota käytetään velvoittavan säädösohjauksen perustana.

Lisätietoja

Harri Hakaste
yliarkkitehti
0295 250 074
harri.hakaste@ym.fi

Matti Kuittinen
erityisasiantuntija
0295 250 268
matti.kuittinen@ym.fi

Julkaistu 11.9.2017 klo 15.17, päivitetty 22.11.2019 klo 15.02