Aluehallinto uudistuu – mikä muuttuu?

RSS
11.4.2017 Hannele Pokka

Vuoden 2019 alussa voimaan tuleva maakuntauudistus muuttaa merkittävästi ympäristöhallintoa. Maakuntien liitot, ELY-keskukset ja aluehallintovirastot lakkaavat. Niiden tehtävät hoidetaan jatkossa joko 18 maakunnassa tai valtakunnallisessa lupa- ja valvontavirastossa (työnimi LUOVA). Ympäristöhallinnosta maakuntiin siirtyy muun muassa maakuntakaavoitusta ja alueidenkäyttöä, luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämistä sekä vesien ja merenhoitoa koskevat tehtävät. Maakunnilla on myös oma roolinsa ympäristötiedon tuottamisessa.

Työnjako kuntien, maakuntien ja valtion lupa- ja valvontaviraston välillä ympäristötehtävien osalta vaikuttaa varsin selkeältä. Kuntien vastuulla on paikallista osallistumista ja elinvoimaa tukevia ympäristötehtäviä, maakunnilla alueensa kehittämis- ja edistämistehtäviä ja valtion lupa- ja valvontavirastolla oikeusturvaa sekä yleisen edun valvontaa koskevia oikeusharkintaisia tehtäviä. Tulevaisuudessa maakunnat, lupa- ja valvontavirasto ja kunnat toteuttavat yhteistyössä keskeisiä ympäristötehtäviä. Yhteistyö on välttämätöntä sekä asiakkaiden että asianomistajien kannalta, mutta myös eri viranomaisille kuuluvien lainsäädännön täytäntöönpano- ja edistämistehtävien hoitamiseksi.

Kaiken kaikkiaan ympäristötehtävissä korostuu jatkossa sääntelyn rinnalla edistäminen. Tulevan maakuntahallinnon tämän talven aikana järjestetyllä kenttäkierroksella päästiin jo hyvään keskusteluun siitä, miten maakunnat parhaalla mahdollisella tavalla edistävät alueiden tasapainoista kehitystä, luonnon monimuotoisuutta, vesien ja merien hyvää tilaa sekä kulttuuriympäristöjä yhdessä alueen muiden toimijoiden ja asukkaiden kanssa. Varsin laajasti tunnuttiin olevan sitä mieltä, että hyvä ympäristö ja ympäristöasioiden hyvä hoitaminen ovat jatkossa maakuntien menestystekijä.

Maakunnat tulevat olemaan monissa ympäristötehtävissä keskeisen lainsäädännön toimeenpanijoita. On selvää, että maakunnat tarvitsevat tietoa lainsäädännön sisällöstä ja sen asettamista velvoitteista. On myös tärkeää, että lait kohtelevat maakunnan asukkaita samalla tavalla, olipa maakunta suuri tai pieni. Ympäristöministeriössä näemme maakunnat tärkeinä kumppaneina, joiden kanssa haluamme käydä tiivistä vuoropuhelua.

Maakunnat eivät saa verotusoikeutta. Niiden tarvitsemat voimavarat tulevat valtiolta. Varsinkin sote-tehtävien osalta on korostettu tiukan rahaohjauksen merkitystä, että kustannukset pysyisivät hallinnassa. Myös monien muiden tehtävien osalta on suunniteltu vuosittaisia ohjaus- tai sopimusmenettelyjä. Vaarana on maakuntien raskas ylisäätely. Tällainen ei sovi itsehallintoon.

Maakuntiin sijoittuvat ympäristötehtävät tulevat olemaan kaikkien 18 maakunnan vastuulla. Niitä ei ympäristöministeriön toimesta erikseen ohjata järjestämislaeilla tai keskitetä ylimaakunnallisiksi. Jokaisella maakunnalla on vastuu omaa aluettaan koskevissa ympäristötehtävissä. Ympäristöministeriö luottaa siihen, että maakuntien keskinäinen yhteistyö kehittyy suotuisasti. Maakuntien liitot ja valtion alueviranomaiset ovat tähänkin saakka toimineet hyvässä yhteistyössä keskenään. Vanhasta yhteistyöpohjasta ja -rakenteista on varmasti hyötyä uutta aloitettaessa.

Valtiolle jääviä viranomaistehtäviä hoidetaan jatkossa uudessa lupa- ja valvontavirastossa. Sinne siirtyy tehtäviä niin AVIsta kuin ELY-keskuksista, muun muassa ympäristö- ja vesiluvat sekä niiden valvonta, ympäristövaikutusten arviointi sekä luonnonsuojelun viranomaistehtävät.

Osaamisen valtakunnallinen hyödyntäminen ja uuden viraston valtakunnallinen toimivalta tulee korostamaan keskusviraston omaa vastuuta luoda valtakunnallisia toimintamalleja, tietojärjestelmiä ja prosesseja. Toimintamallien ja tietojärjestelmien kehittämisessä viraston tulee huomioida myös sen eri toimialojen väliset synergiat. Virastoa koskevien säädösten valmistelu on parhaillaan työn alla useassa työryhmässä.

Myös kuntien rooli tulee uudistuksen myötä muuttumaan. Niiden tehtävissä tulee korostumaan tulevaisuudessa entistä enemmän kunnan elinvoimaisuutta edistävät tehtävät, kuten kaavoitus, koulutus ja kehittäminen. Kunnilla on jatkossakin oma roolinsa ympäristötiedon tuottamisessa. Kunnat ovat myös merkittäviä ympäristölupien myöntäjiä.

 

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.