Asuntopoliittisen kehittämisohjelman työ alkoi

RSS
15.1.2020 Hannele Pokka

Asumiseen liittyvät investoinnit ja päätökset tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi tarvitaan tavoitteellista, pitkäjänteistä kehittämistä ja tulevaisuuden asumisen tarpeiden arviointia.

Ympäristöministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan kahdeksanvuotisen asuntopoliittisen kehittämisohjelman. Ministeri Krista Mikkosen johtama parlamentaarinen ryhmä seuraa valmistelua, mikä myös on tarpeen. Onhan tarkoitus, että asuntopoliittinen ohjelma ulottuu yli vaalikausien.

Sidosryhmät pääsevät heti alkuun nettikuulemisella ottamaan kantaa siihen, mitä asuntopolitiikassa tarvitsisi tehdä. Ohjelma laaditaan yhdessä alan toimijoiden kanssa. Tarkoituksena myös on, että sidosryhmät pääsevät ottamaan kantaa ohjelmaa valmistelevassa työryhmässä esillä oleviin ehdotuksiin työn edetessä.

Nyt on tärkeää arvioida pidemmän aikavälin toimintaympäristön muuttumisen vaikutuksia. Polarisoitumiskehitys jatkuu ja haastaa talouden ja asumisen puitteita monin tavoin. Peruskysymyksenä on edelleen asuntotarpeisiin ja kohtuuhintaisuuden tavoitteeseen vastaaminen erityisesti kasvualueilla. Samalla joudumme pohtimaan asumista ja hyvinvointia hiljentyvillä alueilla. Asumisen tarpeiden rinnalla myös asumistottumukset ja hyvinvointitarpeet ovat muutoksessa, eri kulttuuritaustaisten ihmisten ja ikääntyneiden osuus kasvaa, sisäilmaongelmat haastavat hyviä asumisoloja. Asumiseen liittyvät elinympäristöasiat ja liikkuminen ovat osa kokonaisvaltaista asumisen tulevaisuuden tarkastelua.

Asuntopolitiikka on aina herättänyt suuria intohimoja. Erityisesti huomion saa usein pääkaupunkiseutu, jossa korkeita asumismenoja ei enää tavallinen keskituloinen pysty palkallaan maksamaan. Mutta yhä useammin keskustellaan myös toisaalla hiipuvista asuntomarkkinoista ja niiden haasteista.

Yleinen asumistuki on viime vuosina kasvanut valtavan nopeasti. Asumistukeen käytetään jo yli kaksi miljardia euroa. Asumiseen kuluu myös toimeentulotuesta melkoinen osa.

Asuntopolitiikkaa Suomessa ei ole rakennettu yhdessä vaalikaudessa, vaan nykyiset järjestelmät ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana. Siksi muutoksiin sopeutumiseenkin tarvitaan aikaa.

Asuntopolitiikan pääkysymys on yhä, onko kasvavilla kaupunkiseuduilla aktiivinen maapolitiikka ja riittävä tonttitarjonta asuntorakentamiseen, ja toisaalta onko riittävästi toimijoita rakentamaan kohtuuhintaisia asuntoja, joiden avulla ehkäistään myös osaltaan segregaatiota.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksilla on ollut tärkeä merkitys pääkaupunkiseudun ja muiden kasvukeskusten asuntopolitiikan vauhdittajana. Toivottavasti uudet sopimukset valtion ja kaupunkien välillä saadaan aikaan mahdollisimman pian.

Hallitusohjelmassa on käsitelty laajasti asuntopolitiikan tavoitteita ja keinoja. Hallituksen keinoina ovat asuntopoliittisen kehittämisohjelman ohella erilaiset rahalliset tuet; esimerkiksi ikääntyneiden asumisen tuet, niin sanottu pitkän korkotuen käynnistysavustus kasvavilla MAL-kaupunkiseuduilla, muutosavustukset toimistotiloja muunnettaessa asunnoiksi, energia- ja korjausavustukset sekä puurakentamista edistävät tuet.

Asuntojen rakentamiseen ja korjaamiseen osoitetut valtion tukieurot eivät pysty kuitenkaan muuttamaan asumisen perusongelmaa: kasvavilla kaupunkiseuduilla, kuten Helsingissä, asuminen on kallista ja kallistuu yhä. Samanaikaisesti taantuvilla paikkakunnilla asuntojen hinnat laskevat niin, ettei talon omistaja tahdo saada pankilta lainaa välttämättömän peruskorjauksen tekemiseen, kun rakennuksen arvo ei riitä lainan vakuudeksi. Omistusasunnon hankkijaa pitkään jatkunut matalien korkojen aika on rohkaissut ottamaan isonkin lainan. Toisaalta oman asunnon hankkija on törmännyt asuntomarkkinoiden uusiin elementteihin kuten taloyhtiölainoihin, joiden vaikutuksista on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua.

Lisäksi niin väestön kuin asuntokannan ikääntyminen haastavat meidän asumistamme.

Paljon on niin sanotusti hyviä kysymyksiä, sellaisia kuten pitäisikö vuokrilla kasvavilla kaupunkiseuduilla olla katto, kuinka paljon kaavoituksen hitaudella ja kuntakohtaisilla rakentamisen määräyksillä nostetaan asunnon hintaa, olisiko kehitettävissä uusia omistusasumisen muotoja, milloin rakennuttamiseen saadaan aitoa kilpailua, saadaanko rakentamisen laatu kuntoon määräyksiä kiristämällä, pitäisikö Valtion asuntorahaston nykyistä käyttöalaa vuokra-asumisen tukemisesta laajentaa kohtuuhintaisen omistusasumisen puolelle, muun muassa.

Suurella kiinnostuksella odotan asuntopoliittisen työryhmän ja parlamentaarisen seurantaryhmän keskusteluja. Uudet ideat ovat tervetulleita.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.