Hyttystä tykillä

RSS
16.3.2015 Hannele Pokka

Ympäristöministeriön työn alla oleva organisaatiouudistus on herättänyt vahvoja tunteita ministeriön ulkopuolella. Ministeriön uusi strategia ”Kestävää elinympäristöä ja vihreää kasvua rakentamassa” valmistui viime kesänä. Tämän jälkeen totesimme, että oli aika tarkastella ministeriön toimintatapoja ja virastorakennetta, vastaako se parhaalla mahdollisella tavalla uuden strategiamme tavoitteita.

Ympäristöministeriön organisaatiota uudistettiin vajaa kymmenkunta vuotta sitten. Silloin ministeriön palveluksessa oli yli 300 ihmistä, tällä hetkellä noin 260.  Valtioneuvoston vuosille 2005-2015 asetetun tuottavuusohjelman mukaisesti virkoja on lakkautettu ja vakansseja jätetty täyttämättä, kun toimintamenoja on leikattu. On myös tullut lisäleikkauksia, kun valtion menoja on jouduttu pienentämään.

Viime syksynä valtioneuvoston tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori aloitti toimintansa. Tietohallinnon asiantuntijoita kaikista ministeriöistä siirtyi uuden organisaation palvelukseen. Ympäristöministeriöön tämän muutoksen jälkeen jäi kaksi it-virkamiestä. Maaliskuun alussa aloitti valtioneuvoston hallintoyksikkö, VNHY, jonne siirtyi ympäristöministeriöistä iso joukko hallinnon ammattiväkeä.

Valtion velka- ja kestävyyslukujen valossa on selvää, että valtion henkilöstö tulee edelleen tulevina vuosina vähenemään. Valitettavasti tehtävät eivät samassa vauhdissa vähene.

Kaikilta ministeriöiltä edellytetään myös tukea ja yhteistä tekemistä hallitukselle tärkeissä hankkeissa. Nyt haetaan kasvua ja työllisyyttä. Tässä suhteessa vihreä talous, biotalouden hankkeet samoin kuin ilmasto- ja energia-asiat tulevat olemaan keskeisiä. Tällä vaalikaudella on tehty asiaan liittyviä laajoja ohjelmia. Nyt niitä pitäisi panna toimeen. Eivätkä Talvivaaran ympäristöongelmat lopu siihen, että vaalikausi päättyy.

Viimeistään Talvivaaran ympäristökatastrofin myötä suomalaisille on selvinnyt, ettei puhdas vesi ja saasteeton elinympäristö ole itsestään selvyys. Yritykset puolestaan korostavat, että hyvä ympäristömaine on olennainen osa kilpailukykyä.

Usean ministeriön yhteinen asia on kaikkien poliitikkojen tärkeänä pitämä lupajärjestelmän joustavoittaminen ja käsittelyaikojen lyhentäminen. Julkisuudesta tosin saa sen kuvan, että koko Suomen lupa-asiat ovat yksin ympäristöministeriön vastuulla. Näin leveitä hartioita lainsäädäntö ei meille anna. Äskettäin mietintönsä ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasoselle jättänyt Lauri Tarastin työryhmä antaa hyvän pohjan kaikille ministeriöille, miten lupajärjestelmiä ja viranomaiskäsittelyjä pitää uudistaa.

Miten ympäristöministeriö pystyy hoitamaan valtioneuvoston yhteisiä isoja hankkeita ja samalla huolehtimaan ydintehtävistään? Näitä ovat edelleen ympäristön- ja luonnonsuojelu sekä maankäytön ja rakentamisen ohjaus.

Jokaisessa ministeriössä mietitään, miten organisaatiota kevennetään osastoja ja yksikköjä vähentämällä. Tämä työ on nyt menossa myös ympäristöministeriössä.

On ollut outoa kuulla väitteitä, että ympäristöministeriön organisaatiouudistuksen tavoitteena on ajaa luonnonsuojelu alas. Jos kysymys olisi siitä, että ympäristöministeriö koko toiminta sulautettaisiin jonkun toisen ministeriön alle, olisi luonnollista, että ympäristöministeriön avaintoimialueista ja niiden asemasta syntyisi keskustelua. Nyt on kuitenkin puhe ympäristöministeriön virkamiesten omasta työympäristön kehittämishankkeesta, johon ministeriön henkilöstö, yt-komitea mukaan lukien, suhtautuu erittäin myönteisesti. Ympäristöministeriön oma väki ei varmasti aja luonnonsuojelutehtäviä alas.

Poliittinen päätöksenteko tulee mukaan sitten, kun vaalit on pidetty ja pääsemme esittelemään ajatuksiamme uudelle ministerille. Valtioneuvoston yhteiset yksiköt VNHY ja Valtori merkitsevät kuitenkin sitä, että joudumme omaa organisaatiotamme jo pikaisesti sopeuttamaan siihen, että aiemmin ministeriölle kuuluneita tehtäviä hoidetaan nyt muualla.

Koko valtioneuvoston uudistaminen tuskin jää tähän. Muutama viikko sitten ministeri Paula Risikolle mietintönsä jättänyt parlamentaarinen keskushallintokomitea esittikin harkittavaksi, että tulevan vaalikauden alussa tehtäisiin perusteellinen selvitys mahdollisen yhtenäisen valtioneuvostoviraston perustamisen edellytyksistä ja sen vaatimista lainsäädäntömuutoksista.  Tässä ehdotuksessa on riittävästi haastetta tulevalle hallitukselle. Asiaa ainakin kannattaisi vakavasti miettiä jo nyt sen sijaan että politiikan kentällä mieluusti heitellään ajatusta valtioneuvoston pienimmän ministeriön, ympäristöministeriön lakkauttamisesta. Asialla tuskin on valtion kestävyysvajeen supistamisen kannalta suurta merkitystä. Siihen nähden tällainen keskustelu on kuin hyttystä ampuisi tykillä.

Kommentit (1 kommenttia)
Tapani Veistola
19.3.2015
klo 1.56
Joo, tärkeintä on pitää ympäristöministeriö tuli mitä tuli. YM:n scope on tosi laaja esim. MMM:ään verrattuna: teollisuus- ja kaupunkiasioitakin. Sellaiset jotka sitä sinne haikailisivat, eivät tunne taloa. Mutta muistan kyllä millaista varjoelämää luonnonsuojelu
alueidenkäytön osaston alla ennen eli. Siksi me ajoimme Biodiversiteettiosastoa vuosia - ja uskomme että sillä on tehtävänsä jatkossakin! Tsemppiä! TVe