Suomi etsii yhteisiä ratkaisuja arktiseen yhteistyöhön

RSS
21.2.2017 Hannele Pokka

Suomi ottaa vastaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden Yhdysvalloilta ensi toukokuussa Alaskan Fairbanksissa pidettävässä ulkoministerikokouksessa. Puheenjohtajakausi kestää kaksi vuotta.

Suomen valmistelemassa puheenjohtajakauden ohjelmassa läpileikkaavina teemoina ovat ympäristönsuojelu, YK:n Agenda2030:n kestävän kehityksen tavoitteet ja ilmastomuutos. Suomen erityisteemoja olisivat meteorologia, viestintäyhteydet ja koulutus.

Ympäristönsuojelussa painotetaan muun muassa yhteisesti hyväksyttyjen suositusten toimeenpanoa. Meteorologian osalta korostetaan, että arktista havaintoverkostoa on kehitettävä niin, että se voi tuottaa kattavammin tietoa alueesta. Tämä mahdollistaa tarkemmat ilmastoennusteet ja turvallisemman meriliikenteen. Sujuvasti toimivat viestintäyhteydet ovat edellytyksenä arktisten alueiden ihmisten kanssakäymiselle ja alueen taloudelliselle kehitykselle. Koulutuksessa Suomelle on tärkeää tasapuoliset koulutusmahdollisuudet myös arktisten alueiden ihmisille. Alue on tunnetusti laaja ja harvaan asuttu, vähemmistökielten määrä on suuri ja välimatkat huikeita.

Suomen ohjelmapaperi ”Yhteisiä ratkaisuja etsimässä” esitellään Fairbanksin kokouksessa. Kun ministerit hyväksyvät sen, siitä tulee koko neuvoston ohjelma.

Pohjoiset alueet muutoksen kohteena

Suomi aloittaa puheenjohtajakautensa Arktisessa neuvossa, kun pohjoiset alueet ovat monitahoisen muutoksen kohteena. Maailman väestönkasvu, raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen kehitys, energiamarkkinat, kaupungistuminen, ilmastomuutos sekä turvallisuuspoliittiset haasteet muualla maailmassa vaikuttavat myös arktisilla alueilla. Poliittisen epävakauden lisääntyminen huolestuttaa pohjoisessakin.

Ilmastomuutoksen johdosta pohjoinen pallonpuolisko lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin muu osa maapalloa. Napajään sulaminen avaa uusia merireittejä ja helpottaa luonnonvarojen hyödyntämistä. Toisaalta ilmastomuutos vaikuttaa aluetta uhkaaviin ympäristöongelmiin. Napajään ja ikiroudan sulamisella on ollut vaikutuksia jo nyt alueen ihmisten elämään ja elinkeinoihin.

Öljystä uusiutuviin

Vielä jokin aika sitten elettiin siinä käsityksessä, että arktisista alueista tulee maailman talouden uusi kasvualue. Odotukset öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisestä ja avautuvat uudet merireitit lisäsivät arktista ”boomia”. Arktisen neuvoston tarkkailijajäseniksi hyväksyttiin 2010-luvun alussa kehittyviä maita Koillisväylän toiselta laidalta. Kiinalle, Intialle, Etelä-Korealle, Japanille ja Singaporelle avattiin ovet Arktisen neuvoston kokouksiin. Sen sijaan Euroopan unionille tarkkailijan asemaa ei ole hyväksytty.

Tällä hetkellä pohjoisten alueiden talouden kehitykseen suhtaudutaan maltillisemmin. Öljy-, kaasu- ja mineraalivetoisten keskustelun tilalle puheenaiheiksi ovat nousseet uusiutuvan energian ja energiansäästön mahdollisuudet.  Ajatellaan, että kestävä talous ja uudet työpaikat voivat syntyä megahankkeiden sijaan biotaloudessa, matkailussa sekä paikallisesti kustannustehokkaissa kiertotalousratkaisuissa.

Arktisen neuvoston päätökset eivät ole valtiosopimuksia. Ne ovat suosituksia, joita jäsenmaat panevat kansallisesti voimaan. Monet arktisia alueita koskevat kansainväliset sopimukset tehdään muualla. Tällainen on mm. IMO:ssa, Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä, hyväksytty arktista merenkulkua koskeva polaarikoodi, joka tulee voimaan tänä vuonna. Kansainvälisessä biodiversiteettisopimuksessa on käsitelty myös arktisten luonnon monimuotoisuudelle kohdistuvia uhkia.

Suurin osa arktiselle alueille päätyvistä raskasmetalleista tulee muualta. Vastikään aikaansaadun elohopeasopimuksen toivotaankin vähentävän raskasmetallien pääsyä alueelle. Pariisin ilmastosopimuksen uskotaan tuovan vauhtia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen pohjoisilla alueilla.

Nykyään laaja agenda

Suomella oli merkittävä rooli arktisen yhteistyön käynnistäjänä. Suomen aloitteesta alkoi vuonna 1991 ympäristöyhteistyö arktisten maiden välillä. Ympäristöasioista toiminta laajeni Kanadan aloitteesta useille muille toimialueille vuonna 1996, jolloin Arktinen neuvosto perustettiin kahdeksan arktisen maan ja alkuperäiskansojen yhteisfoorumiksi.

Kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana neuvosto on vakiinnuttanut toimintansa. Ympäristöasiat ovat edelleen neuvoston ja sen työryhmien toiminnan keskiössä, mutta toiminta on laajentunut monille yhteiskunnan alueille. Arktisen neuvoston arvo on myös siinä, että alkuperäiskansat osallistuvat neuvoston työhön.

Arktinen neuvosto on säilyttänyt paikkansa

Viime aikojen geopoliittisista jännitteistä huolimatta arktinen neuvosto on säilyttänyt paikkansa arktisten maiden, niiden alueiden ja ulkopuolisten toimijoiden yhteistyöelimenä. Ukrainan kriisi ja sen myötä Venäjään kohdistetut pakotteet tuntuvat myös arktisessa yhteistyössä. Kansainvälistä rahoitusta tai asiantuntija-apua ei ole ollut enää saatavilla Siperian hankkeisiin.

Neuvosto on edistänyt yhteistyötä pelastusasioissa ja öljyntorjunnassa. Se on tuottanut raportteja alueen asukkaiden terveysongelmista ja etsinyt niihin ratkaisuja. Se on tuonut esille tarpeet tehostaa Jäämeren suojelua ja merenkulun pelisääntöjä.

Neuvoston toiminnan vaikuttavuus riippuu kuitenkin siitä, miten neuvoston piirissä tehty työ, ministerikokousten hyväksymät suositukset ja kannanotot otetaan huomioon jäsenmaissa. Erityisesti työ ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi vaatii jäsenmailta ja tarkkailijoilta yhteisiä ponnistuksia. Arktista lunta ja jäätä sulattaa erityisen tehokkaasti musta hiili, noki, joka kantautuu ilman kautta pohjoisille alueille kaukaa maapallon muilta kulmilta.

Ulkoministerimme Timo Soini osallistui edellisen kerran puolitoista vuotta sitten Alaskassa ilmastokokoukseen. Sen järjestäjinä olivat presidentti Barak Obama ja ulkoministeri John Kerry. Soini, kätellessään USA:n presidenttiä sanoi: ”I’m Timo from Finland. I can help you.” Mielenkiinnolla odotan, millä lauseella ulkoministerimme aloittaa keskustelut uuden amerikkalaisen kollegansa kanssa Fairbanksissa.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.