Ilmansuojelu

Hyvä ilmanlaatu on tärkeää sekä ihmisten terveyden ja viihtyvyyden että luonnon hyvinvoinnin ja rakennetun ympäristön säilymisen kannalta. Suomen ilmansuojelupolitiikan tavoitteena on parantaa ihmisten hyvinvointia turvaamalla ympäristön hyvä tila, mukaan lukien hyvä ilmanlaatu, sekä turvata luonnon monimuotoisuus ja ehkäistä ekosysteemien happamoitumista ja rehevöitymistä. Tämä tavoite toteuttaa osaltaan Suomen perustuslaissa julkiselle vallalle säädettyä velvollisuutta pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Ympäristöministeriön tehtävänä on poliittisella päätöksenteolla ja hallinnonalan ohjauksella huolehtia siitä, että tämä perusoikeus toteutuu Suomessa.

 
YHA Kuvapankki
YHA Kuvapankki

Ilmansaasteista koituu monia haittoja

Ilmansaasteet ovat vakava terveyshaitta ja aiheuttavat Suomessa vuosittain 1 600 - 2 000 ennenaikaista kuolemaa. Ilman epäpuhtauksien terveyshaitat aiheutuvat suurelta osin (64 %) pienhiukkasista (PM2.5), jotka sisältävät mm. syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä ja raskasmetalleja. Hiukkaset kulkeutuvat ilman mukana kaikkiin osiin hengitysteitä, ja aiheuttavat haitallisia vaikutuksia keuhkoissa ja, verenkierron kautta myös muissa kehon osissa kuten sydänlihaksessa ja aivoissa. Muiden ilmansaasteiden vaikutukset ovat myös vakavia, mutta pienhiukkasiin verrattuna vähäisempiä. Kaukokulkeutuvien päästöjen vähetessä EU-toimien ansiosta jäljelle jäävät vielä osin sääntelemättömät lähellä hengityskorkeutta syntyvät puun pienpolton, katupölyn ja tieliikenteen päästöt.

Terveyshaittojen lisäksi ilmansaasteet aiheuttavat happamoitumista ja rehevöitymistä ja materiaalivahinkoja rakennetussa ympäristössä. Suomessa happamoitumiselle herkkien alueiden pinta-alaksi arvioidaan alle yksi prosentti ekosysteemien pinta-alasta ja rehevöitymiselle herkkien vastaavasti noin kolme prosenttia.

Haittoja torjutaan

Ilmansuojelupolitiikalla pyritään vähentämään haitallisia päästöjä ja siten minimoimaan alailmakehän haitallisten kaasujen, kuten rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja ammoniakin sekä pienhiukkasten pitoisuuksia.

Päästöjen vähentäminen perustuu pääasiassa EU-direktiiveihin, jotka on toimeenpantu kansallisella lainsäädännöllä, lähinnä ympäristönsuojelulailla (527/2014) ja sen nojalla annetuilla asetuksilla.

Päästölähteitä koskevan sääntelyn ja ilmanlaadun seurannan lisäksi ilmanlaatuun ja altistukseen vaikutetaan muilla sektoreilla, kuten ilmasto-, energia-, liikenne- ja maataloussektorilla tehtävillä päätöksillä.

 

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Sirpa Salo-Asikainen, p. 0295 250 077, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 3.7.2019 klo 8.28, päivitetty 6.8.2019 klo 14.31