Ilmansuojelun ohjaus

Ympäristöministeriö valmistelee ilmansuojelun valtakunnalliset tavoitteet, osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön sekä kehittää ja valmistelee ilmansuojelun lainsäädäntöä ja muita keinoja ilman epäpuhtauksien aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Alueelliset ja kunnalliset toimijat ovat ympäristölupamenettelyn kautta vastuussa siitä, että toiminnanharjoittajat vähentävät päästöjään lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Suomen ympäristökeskus kokoaa kansalliset päästötiedot, raportoi ne EU:lle ja YK:n kaukokulkeutumissopimukselle sekä koordinoi ilmansaasteiden vaikutusseurantaa ja raportoi siitä. Ilmanlaadun seurannasta vastaavat kunnat ja maaseututausta-alueella Ilmatieteen laitos.

Ilmanlaadun raja-arvot ja ohjearvot

Valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta (79/2017) on annettu raja-arvot rikkidioksidin, typpidioksidin, typen oksidien, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, lyijyn sekä hiilimonoksidin ja bentseenin pitoisuuksista ulkoilmassa. Raja-arvolla tarkoitetaan ilman epäpuhtauksien korkeinta sallittua pitoisuutta. Ympäristönsuojelulain mukaan kuntien on laadittava ja pantava toimeen ilmansuojelusuunnitelmia, joilla varmistetaan raja-arvojen alittaminen annettuihin määräaikoihin mennessä, jos raja-arvot ylittyvät tai ovat vaarassa ylittyä.

Samassa asetuksessa säädetään tavoite väestön pienhiukkasaltistumisen vähentämiselle ja altistumisen enimmäistasolle. Asetuksessa säädetään myös ulkoilman otsonipitoisuuksia koskevista tiedotus- ja varoituskynnyksistä sekä pitkän ajan tavoitteista ja tavoitearvoista. Raja- ja tavoitearvot perustuvat EU:n ilmanlaatudirektiiviin (2008/50/EY). Lisäksi valtioneuvoston asetuksella (113/2017) ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä on pantu täytäntöön ilmanlaadun EU-direktiivi (2004/107/EY).

Suomessa on voimassa myös 1990-luvun lopulta peräisin oleva valtioneuvoston päätös ilmanlaadusta (480/1996). Siinä annetaan ohjearvot sille, kuinka paljon ulkoilmassa voi olla hiilimonoksidia, typpioksidia, rikkidioksidia, kokonaisleijumaa, hengitettäviä hiukkasia ja haisevia rikkiyhdisteitä. Ohjearvojen lähtökohtana on ihmisten terveyteen ja luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen sekä yleisen viihtyvyyden takaaminen.

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Tarja Lahtinen, p. 0295 250 149, etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 3.7.2019 klo 9.29, päivitetty 3.7.2019 klo 15.18