Kansainvälinen yhteistyö ja EU-asiat

Kaasumaiset ja hiukkasmaiset ilmansaasteet voivat levitä lähialueille ja jopa toiselle puolelle maapalloa. Ilmansuojelun tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin Suomen kansallisten toimien lisäksi kansainvälistä yhteistyötä, sillä merkittävä osa pienhiukkaskuormituksesta sekä ilman kautta tulevasta happamoittavasta ja rehevöittävästä kuormituksesta tulee Suomeen kaukokulkeutumana.

Tärkein ilmansuojelua koskeva sopimus on YK:n kaukokulkeutumissopimus maasta toiseen kulkeutuvien ilman epäpuhtauksien hallitsemiseksi ja sitä tarkentavat pöytäkirjat.

Kansainvälisten sopimusten lisäksi altistumista ilmansaasteille pyritään Euroopan Unionin alueella vähentämään sekä EU:n lainsäädännöllä (EU-direktiiveillä ja -asetuksilla) että kansallisin keinoin.

YK:n kaukokulkeutumissopimus

Suomi on mukana vuonna 1979 solmitussa YK:n kaukokulkeutumissopimuksessa (UNECE Convention on Long Range Transboundary Air Pollution). Sopimus sisältää ilman epäpuhtauksien vähentämistä, tutkimus- ja kehittämistyötä, tietojenvaihtoa ja ilmansaasteiden tarkkailua koskevia periaatteita ja määräyksiä.

Se ei sisällä varsinaisia päästövähennysvelvoitteita, vaan luo kehykset yhteistyölle ja erikseen hyväksyttäville yksityiskohtaisille pöytäkirjoille, jotka sisältävät mm. päästöjen vähentämisvelvoitteita.

Rikin, typen oksidien, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöille asetettiin kansalliset enimmäismäärät niin sanotussa Göteborgin pöytäkirjassa (SopS 40/2005) vuonna 1999. Pöytäkirjan muutoksella (SopS 95/2013) osapuolet sopivat vuonna 2012 rikkidioksidin, typenoksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, ammoniakin ja pienhiukkasten uusista vähennysvelvoitteista vuodesta 2020 eteenpäin. Pöytäkirjan tavoitteena on vähentää tehokkaasti happamoitumista, rehevöitymistä ja alailmakehän otsoninmuodostusta. Päästökattodirektiivin vuoden 2020 velvoitteet vastaavat näitä päästöjen vähentämisvelvoitteita.

Raskasmetallipöytäkirjassa (SopS 78/2003, muutos 96/2013) esitetään velvoitteet kadmiumin, lyijyn ja elohopean päästövähennyksistä. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan pöytäkirjan (SopS 68/2003, muutos 37/2015) soveltamisalaan kuuluu 16 erilaista yhdistettä, joiden käyttö kielletään tai käyttöä rajoitetaan. Pöytäkirjan päivityksessä on rajoituksiin lisätty seitsemän uutta ainetta.

Suomi raportoi vuosittain tiedot ilman epäpuhtauksien päästöistä kaukokulkeutumissopimuksen sihteeristölle.

Euroopan unionin ilmansuojelulainsäädäntö

Euroopan unionin toimet ilmansaasteiden aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi pohjautuvat vuonna 2013 päivitettyyn toimintaohjelmaan "Puhdasta ilmaa Euroopalle - 2030" (CAFE eli Clean Air for Europe). Siinä on määritelty EU:lle yhteisiä ilmanlaatutavoitteita, mm. ilmansaasteista aiheutuvien terveyshaittojen puolittaminen ja etsitty kustannustehokkaita ratkaisuja ilmansuojelun suurimpiin ongelmiin. Tavoitteisiin pyritään EU-säädösten täysimääräisellä toimenpanolla. Päästölähteitä koskevan sääntelyn ja ilmanlaadun seurannan lisäksi yhä tärkeämpi merkitys ilmanlaatuun ja altistukseen on ilmasto-, energia-, liikenne- ja maataloussektorilla tehtävillä päätöksillä ja niiden vaikutuksilla elinympäristön laatuun. EU:n ilmansuojeluvelvoitteet on pääasiassa pantu kansallisesti täytäntöön ympäristönsuojelulailla (527/2014) ja valtioneuvoston asetuksilla.

Päästöjä koskevat direktiivit

  • Päästökattodirektiivi (EU) 2284/2016 (EUR-Lex) asettaa jäsenmaille kansalliset ilmaan menevien päästöjen vähentämisvelvoitteet vuodesta 2020 ja 2030 alkaen, velvoittaa laatimaan ilmansuojeluohjelman ja seuraamaan päästöjen vähentymistä ja vähentämisen ekologisia vaikutuksia sekä raportoimaan niistä. Velvoitteet ovat jatkoa ensimmäiselle päästökattodirektiiville (2001/81/EY).
  • Teollisuuspäästödirektiivi 2010/75/EU (EUR-Lex)
  • Keskisuuria polttolaitoksia koskeva direktiivi (EU) 2015/2193 (EUR-Lex)
  • Puun pienpolttoa koskevat ekosuunnitteludirektiivin 2009/125/EY (EUR-Lex) nojalla annetut komission asetukset tulissijoille ja kiinteän polltoaineen kattiloille (EU) 2015/1185 (EUR-Lex) ja (EU) 2015/1189 (EUR-lex)

Ilmanlaatu

Vuonna 2008 tuli voimaan ilmanlaatua koskeva EU-direktiivi (2008/50/EY), joka saatettiin voimaan Suomessa vuonna 2011. Siinä annetaan raja-arvoja rikkidioksidille, typpidioksidille, typen oksideille, hiukkasille, lyijylle, hiilimonoksidille ja bentseenille, sekä tavoitearvoja alailmakehän otsonille. Kadmiumin, arseenin, nikkelin sekä PAH-yhdisteisiin kuuluvan bentso(a)pyreenin pitoisuuksia ulkoilmassa säädellään vuonna 2004 voimaan tulleella direktiivillä (2004/107/EY), joka saatettiin voimaan vuonna 2007.

  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY (EUR-Lex)
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY (EUR-Lex)

Muita EU-säädöksiä

Muita ilmansuojelua koskevia EU-säädöksiä ovat muun muassa moottoreiden päästöihin, bensiinin ja dieselöljyn laatuvaatimuksiin sekä maalien ja liimojen VOC-päästöihin sekä maatalouden nitraattipäästöihin liittyvät direktiivit.

 

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies, Sirpa Salo-Asikainen, p. 0295 250 077, etunimi.sukunimi@ym.fi

Ilmanlaatu: Neuvotteleva virkamies Tarja Lahtinen, p 0295 250 149, etunimi.sukunimi@ym.fi

Polttolaitokset: Erityisasiantuntija Sami Rinne, p. 0295 250 361, etunimi.sukunimi@ym.fi

 

 

Julkaistu 3.7.2019 klo 9.23, päivitetty 3.7.2019 klo 9.20