Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030

Keskeisenä keinona  EU-velvoitteiden ja kansallisten ilmansuojelutavoitteiden toimeenpanossa on kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030, jonka valtioneuvosto hyväksyi maaliskuussa 2019. Ohjelma sisältää EU:n päästökattodirektiivin (2016/2284) päästövähennysvelvoitteiden toimeenpanemiseksi tarvittavat toimet ja muita ilmanlaadun parantamiseksi tarvittavia toimia. Nämä lisätoimet koskevat erityisesti taajamien hengityskorkeuden päästölähteitä (puun pienpoltto, katupöly) ja ilmanlaadun kytkemistä ilmanlaatuun vaikuttavaan muiden sektorien päätöksentekoon. Ahvenanmaan päästöt ovat mukana kansallisessa ohjelmassa, mutta Ahvenanmaa päättää itsenäisesti päästöjen vähentämistoimistaan.

 

iStockphoto
iStockphoto

EU-velvoitteet ja niiden täyttäminen

Päästökattodirektiivissä Suomelle asetetut päästövähennysvelvoitteet on esitetty taulukossa. Eri EU-jäsenmaiden päästöjen vähentämisvelvoitteet on pyritty määräämään siten, että kokonaisuuden kannalta saataisiin eniten hyötyä pienimmin kustannuksin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen velvoitteet ovat pienemmät kuin useimpien muiden maiden velvoitteet.

Taulukko. Suomen vanhat ja uudet päästövähennysvelvoitteet prosentuaalisina päästövähennyksinä ja niiden perusteella lasketut päästövelvoitteet kilotonneina (kt) ilmaistuina.

 

Epäpuhtaus

  

Vanhat velvoitteet
v. 2010-2019
 

Uusien velvoitteiden
perusteena olevat
v. 2005 päästöt
 

Uudet velvoitteet
v. 2020-2029

Uudet velvoitteet  
v. 2030

SO2 110 kt 70 kt -30 % (49 kt) -34 % (46,2 kt)
NOX 170 kt 205 kt -35 % (133,3 kt) -47 % (108,7 kt)
NMVOC 130 kt 145 kt -35 % (94,3 kt) -48 % (75,2 kt)
NH3 31 kt 37 kt -20 % (31 kt) -20 % ( 31 kt)
PM2.5 - 28 kt -30 % (19,6 kt) -34 % (18,5 kt)

 

Suomen ympäristökeskuksen tekemien laskelmien mukaan päästökattodirektiivissä asetetut päästövähennysvelvoitteet toteutuvat energia- ja ilmastostrategian ja maatalouden ammoniakkiohjelman toimeenpanossa sovituilla toimilla sekä jo olemassa olevan ja päätetyn sektorikohtaisen päästöraja-arvosääntelyn toimeenpanolla. Tämän lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kansallisessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa (KAISU) toteutettavaksi suunnitellut lisätoimet tehostavat myös ilman epäpuhtauspäästöjen vähentämistä.

Kansalliset tavoitteet ja toimet

Ilmansaasteista aiheutuu terveys- ja ympäristöhaittoja edelleen vuonna 2030, vaikka päästökattodirektiivin mukaiset velvoitteet täyttyisivät. Tästä syystä ilmansuojeluohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla ilman epäpuhtauksien päästöjä ja pitoisuuksia saadaan laskettua vielä EU-lainsäädännön vaatimaa tasoa alemmas.

Toimenpiteet koskevat erityisesti taajamien hengityskorkeuden päästölähteitä (puun pienpoltto, katupöly) ja ilmanlaadun kytkemistä kaikkeen sellaiseen suunnitteluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon, jolla on vaikutuksia ilmanlaatuun. Lisäksi ohjelma sisältää toimia mm. ja ilmansaasteiden haittakustannustiedon ja –osaamisen kehittämisestä ja levittämistä.

Vastuu toimien toteuttamisesta koskee laajaa valtakunnallista, alueellista ja paikallista toimijajoukkoa. Keskeisiä toimijoita ovat mm. eri ministeriöt (YM, STM, TEM, LVM, VM, MMM, OKM), ELY-keskukset, Traficom, kunnat, Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY, tutkimuslaitokset (SYKE, THL, IL, VTT, Valvira), laitevalmistajat ja eri järjestöt (mm. Nuohousalan keskusliitto, Hengitysliitto, Tulisijayhdistys).

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Sirpa Salo-Asikainen, p. 0295 250 077, etunimi.sukunimi@ym.fi

 

Julkaistu 3.7.2019 klo 9.01, päivitetty 4.7.2019 klo 12.44