Ensikertalaisen vaikutelmia Bonnista

RSS
10.6.2014 Ville Inkinen, ympäristöministeriö
Bonnin ilmastoneuvottelut 4.-15.6.2014
Durbanin työohjelman alaisen kontaktiryhmän kokous täysistuntosalissa. Kuva: Ville Inkinen/YM

Durbanin työohjelman alainen neuvottelukokous alkaa kaksi tuntia myöhässä, mutta en niinkään kiinnitä viivästykseen huomiota. Ensimmäinen asia, minkä massiivisessa kokousympäristössä opin, on aikataulujen viitteellisyys. Toinen hyvin nopeasti oppimani asia on, että pitkien päivien aikana omasta taistelukunnosta huolehtiminen on tärkeää eikä hektisessä ympäristössä aina niin yksinkertaista kuin kotioloissa.

Keskustelut pääsevät viimein käyntiin. Pakko myöntää, että monella diplomaatilla on puhetaidot hallussa. Toiset ovat sitten vähän suorasanaisempia. On varmaan hyvä, että molempia puhetapoja löytyy. Työryhmän puheenjohtajia ei käy kateeksi. Osapuolilta tulevien ristiriitaisten toiveiden keskellä sitä oikeaa diplomatiaa vasta tarvitaankin. Mutta kuulostaa siltä, että näitä luoteja on puheenjohtajapöydän takana väistelty ennenkin. Ja tulee kritiikin lisäksi myös paljon kiitossanoja.

Maanantaina, viikko ennen neuvottelukokouksen päättymistä, saavuin jo takaisin Suomeen. Harmittaa, sillä vasta toisella viikolla neuvotteluissa päästäisiin kunnolla vauhtiin. En tarkoita jyrkkää alamäkeä. Ensimmäisellä viikolla kulutettiin paljon aikaa neuvottelujen menettelytapojen ja setvimiseen, ja vasta sen jälkeen voidaan paneutua tosissaan sisältöön. Suuri erimielisyys vallitsi siitä, kenen tekstiä ja millä tavalla käytetään keskustelun runkona. Toiset halusivat oman tekstinsä vapaasti kommentoitavaksi lähtökohdaksi, toiset kehottivat puheenjohtajia valmistelemaan koonnoksen kaikkien osapuolten teksteistä. Lopulta saavutetaan jonkinlainen kompromissi. Osapuolten keskinäinen luottamus on tulosten edellytys, ja siksi menettelytavoilla ja läpinäkyvyydellä on myös suuri merkitys.

”Science” ja ”urgence” on aika yleinen sanapari sekä kehittyvien että kehittyneiden maiden edustajien puheissa. Aistin ilmassa olevan runsaasti bona fidea kaikkia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi. Laihoja sopuja on vuosien varrella nähty, mutta nyt kaikki vakuuttelevat haluaan löytää viimeinkin tuntuvia ratkaisuja. Ehkäpä Yhdysvaltojen ja Kiinan ulostulot juuri ennen neuvotteluiden alkua ovat luoneet optimismia. Minulla on oma teoria: epäilen, että ratkaisuhalukkuuttaan vakuuttelevat neuvottelijat puhuvat aika paljon myös omasta puolestaan. Bonnissa vietetyn intensiivisen työviikon jälkeinen väsymykseni lienee melko pientä verrattuna siihen, mitä neuvotteluiden konkarit tuntevat yli kaksi vuosikymmentä kestäneen prosessin jälkeen.

Ville Inkinen
Ympäristöministeriö
 

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.