Kuullaanko Perussa tieteen viesti?

RSS
1.12.2014 Laura Sokka, VTT

Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana minulla on ollut antoisa tehtävä seurata hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman arviointiraportin kolmannen osaraportin valmistumista tieteellisenä avustajana sekä avustavana kirjoittajana. IPCC on YK:n alaisuudessa toimiva elin, jonka päätehtävänä on koota ja arvioida tietoa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Pääjulkaisuja ovat arviointiraportit, jotka ovat laajoja, satojen alansa huippuasiantuntijoiden laatimia kokoomateoksia ilmastonmuutoksesta ja sen hillinnästä. Raporteista viimeisin, viides arviointiraportti, valmistui marraskuussa, kun kolme osaraporttia yhteen vetävä synteesiraportti hyväksyttiin Kööpenhaminassa.

Synteesiraportin viesti on selvä – ilmasto lämpenee ja sen vaikutukset ovat jo havaittavissa kaikilla mantereilla.  Ilman lisäpäästövähennystoimia kasvihuonekaasupäästöt kaksinkertaistuvat vuoteen 2050 mennessä. Mikäli päästöt jatkavat kasvuaan nykytahtiin, ennustetaan ilmaston lämpenevän 3–4,5 asteella suhteessa esiteolliseen aikaan vuoteen 2100 mennessä. Arviointiraportin skenaariot osoittavat, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen vaatii vuosittaisten globaalien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 40–70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja lähelle nollatasoa vuoteen 2100 mennessä. Teollistuneilta mailta tarvitaan vielä suurempia vähennyksiä.

Mitä aiemmin hillintätoimet aloitetaan, sitä todennäköisemmin kahden asteen tavoite saavutetaan. Jos aloitusta lykätään vuoteen 2030, vaikeutuu kahden asteen tavoitteen saavuttaminen huomattavasti ja toisaalta myös sellaisten vaihtoehtojen määrä kaventuu, joilla lämpötilan muutos voidaan pitää alle kahdessa asteessa esiteolliseen aikaan nähden. Hillintätoimilla on siis kiire ja siksi uudelta ilmastosopimukselta odotetaan paljon. Toistaiseksi sovitut päästövähennystoimet, ns. Cancunin lupaukset, riittävät päästöjen vähentämiseen keskimäärin kolmen asteen lämpenemistä vastaavalle tasolle – eivät kahden asteen tavoitteen saavuttamiseen. Liman kokouksen alla on kuitenkin kuulunut lupaavia viestejä erityisesti suurilta päästäjämailta. EU:n on toiminut hillinnässä edelläkävijänä ja asettanut tavoitteeksi 40 prosentin päästövähennyksen vuoteen 2030 mennessä.

On selvää, että kahden asteen tavoitteeseen pääseminen tulee olemaan erittäin haastavaa. Päästöjen hillintään ei ole yhtä tietä, vaan tehokas päästöjen vähennys vaatii toimia kaikilla sektoreilla. Keskeisiä keinoja ovat siirtyminen vähäpäästöisiin energialähteisiin, kuten uusiutuvaan energiaan, ja ydinvoimaan sekä hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS). Päästövähennysmahdollisuudet ovat erilaisia eri sektoreilla. Mikäli hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, CCS, on käytössä, voidaan sähköntuotannon päästöt vähentää raportin skenaarioiden mukaan lähes nollaan. Myös metsäkatoa ja muita maankäyttöön liittyviä päästöjä on mahdollista vähentää huomattavasti. Tutkimusten mukaan globaalien päästöjen vähentäminen on pitkällä tähtäyksellä vaikeinta liikennesektorilla.

IPCC:n synteesiraportin pääviesti on varoittava mutta samalla toiveikas. Vaikka toimilla on kiire, on lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen yhä mahdollista. Vähennyskustannuksiin liittyy paljon epävarmuuksia, mutta kustannukset eivät ole valtavia. Raportin mukaan lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen tarkoittaisi noin 3–11 prosentin vähennystä kulutuksessa suhteessa perusuraan, joissa kulutaan kasvaa 300–900 % vuosisadan aikana. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 0,04–0,14 prosenttiyksikön keskimääräistä vähennystä kulutuksessa suhteessa perusuran kasvuun, joka on 1,6–3 % vuodessa. Mahdottoman suurista kustannuksista ei siis lopulta ole kyse, enemmänkin kyse on yhteisestä tahdosta, jota nyt todella tarvitaan.

Erikoistutkija Laura Sokka, VTT

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.