Otetaan etäisyyttä nollasummapelistä

RSS
5.12.2014 Joona Poukka

Seuraan tällä kertaa ilmastokokousta toiselta puolelta maapalloa. Parasta siis jättää neuvottelujen ajankohtainen kommentointi paikalla oleville ja tarkastella asiaa hieman etäämmältä.

Limassakin neuvotellaan käsittääkseni myös siitä, että noin 20 triljoonan dollarin arvoiset fossiilisten polttoaineiden varat, eli noin 2/3 maailman tunnetuista varoista tulisi jättää käyttämättä. Ongelman keskiössä eivät ole öljy ja kaasu, sillä niitä ei ole maapallolla kovinkaan paljoa enempää kuin mitä hiilibudjetin mukaan voidaan vielä päästellä – jos vain kivihiili jätettäisiin käyttämättä. Valitettavasti kivihiiltä on enemmän kuin tarpeeksi ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseksi pitkälle yli kestokyvyn. Öljy ja kaasu ovat myös arvokkaampia kuin kivihiili – niiden korvaaminen muilla energianlähteillä esimerkiksi liikenteessä on kallista. Pitäisi siis jättää kivihiili maankuoreen. Merkittävimmät esiintymät ovat Kiinassa, USAssa, Australiassa, Etelä-Afrikassa, Venäjällä, Puolassa, Saksassa, Intiassa ja muutamissa muissa maissa. Ei muuta kuin 20 triljoonan alaskirjauksiin nimi alle?

Suoraviivainen ohjauskeino olisi asettaa hinta päästöille. Globaali hiilidioksidin hinta ei olisi kustannus, vaan yhteinen etu ja markkinahäiriön korjaamista. Häiriö on vakava; tärkeää rajallista resurssia on pidetty vapaana omaisuutena ja kaikki ovat kuluttaneet sitä ilmaiseksi – ilmakehän pitäisi sen sijaan olla yhteistä omaisuutta jolla on myös rahallinen arvo. Koska ilmakehä on ainoa laatuaan, kasvaa sen arvo äärettömään resurssin huvetessa. Siksi omistajuus pitäisi luoda nyt kun ilmakehä voi vielä vastaanottaa jonkin verran hiilidioksidia. Kun ilmakehän arvo alkaa lähestyä ääretöntä, alkaa hyvinvointimme lähestyä nollaa.

Hyvinvoinnista huolehtiminen voikin olla se näkökulma joka avaa tämän vyyhdin, jossa painitaan rajoitusten, taakan ja kustannusten kanssa. Kaikilla niillä 19 kerralla, kun maailman maiden neuvottelijat ovat palanneet kotiin ilmastokokouksesta, joka ei ole lopullisesti ratkaissut ongelmaa, he ovat kuitenkin vieneet mukanaan hiukan muutosta. Tämä muutosvoima on kumuloitunut 20 vuoden aikana.  Tiistaina IDDRIn tieteellinen johtaja Michel Colombier arvioi, että asenne ilmastoneuvotteluissa on muuttumassa radikaalisti. Kehitys joka tuo saataville puhdasta energiaa, toimivaa joukkoliikennettä, puhdasta kaupunki-ilmaa ja uutta liiketoimintaa on alkanut näyttää houkuttelevalta. Maat haluavat mukaan siihen kelkkaan. Maksimoidakseen omaa hyvinvointiaan niiden ei kannatakaan keskittyä välttelemään kustannuksia ja velvoitteita, vaan huolehdittava että he saavat nauttia yhdessä luodun kehityksen kärjestä. Nollasummapeli ei ehkä ole ratkaistavissa, mutta onneksi peli voidaan vaihtaa.

Joskus asiat selkenevät ottamalla vähän etäisyyttä: The Overview Effect. Tsemppiä neuvottelijoille!

Joona Poukka
Asiantuntija, ilmastopolitiikka
Energiateollisuus ry

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.