Pariisin ilmastosopimus ja kansainväliset hiilimarkkinat – mistä on kyse?

RSS
19.7.2019 Hanna-Mari Ahonen, UM

Pariisin ilmastosopimuksen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että rahoitusvirrat ohjataan vähäpäästöiseen ja ilmastokestävään toimintaan kaikkialla maailmassa. Kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelu eli niin sanottu hiilen hinnoittelu hiiliveron tai päästökaupan kautta on keskeinen keino yritysten ja yhteiskuntien ohjaamiseksi vähäpäästöiselle polulle.

Kansallisia ja alueellisia päästökauppa- ja hyvitysjärjestelmiä on jo käytössä tai suunnitteilla ympäri maailmaa, muun muassa EU:ssa, Kiinassa, Uudessa-Seelannissa, Kaliforniassa, useissa Kanadan provinsseissa, Thaimaassa ja Kolumbiassa. Lisäksi on olemassa useita kansainvälisiä hyvitysjärjestelmiä, esimerkiksi Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), WWF:n perustama vapaaehtoinen Gold Standard -hyvitysstandardi ja Japanin ja sen kumppanikehitysmaiden Joint Crediting Mechanism (JCM). Päästökauppajärjestelmissäkin on kansainvälisiä ulottuvuuksia: Kalifornian ja Quebecin päästökauppa- ja hyvitysjärjestelmät on kytketty toisiinsa ja Norja, Islanti ja Liechtenstein osallistuvat EU:n päästökauppajärjestelmään.

Yhteiset pelisäännöt markkinamekanismeille

Pariisin ilmastosopimus ei puutu markkinamekanismien kansalliseen tai EU:n sisäiseen käyttöön, mutta sääntelee päästöyksiköiden kansainvälisiä siirtoja ja perusti kansainvälisen hyvitysmekanismin. Kansainvälisiä hiilimarkkinoita hyödyntävien osapuolten tulee varmistaa kansainvälisesti siirrettyjen päästöyksiköiden laatu ja soveltaa vankkaa päästölaskentaa. Vankalla päästölaskennalla estetään muun muassa saman päästövähennyksen laskeminen useampaan kertaan.

Hiilimarkkinoiden kansainvälisen käytön säännöistä ei päästy sopuun viime vuonna, vaan niistä sopiminen lykkääntyi joulukuussa 2019 pidettävään COP25-ilmastokokoukseen. Sääntöjen puuttuminen ei estä hiilimarkkinoiden kansainvälistä käyttöä. Yhteiset pelisäännöt päästöyksiköiden kansainvälisille siirroille ovat kuitenkin tärkeät, sillä niillä turvataan Pariisin sopimuksen kunnianhimoinen toteutus. Hiilimarkkinoiden hallitsematon ja epäkoordinoitu kansainvälinen käyttö voi pahimmillaan johtaa korkeampiin päästöihin ja siten vaarantaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen. Parhaimmillaan yhteiset pelisäännöt voivat vauhdittaa kunnianhimoisia ilmastotoimia ja kannustaa yrityksiä ja kansalaisia sopimuksen toimeenpanoon.

Avainasemassa laadukkaat päästöyksiköt ja päästölaskenta

Laadukas päästöyksikkö edustaa aitoa päästövähennystä, joka on mitattu, raportoitu ja todennettu vankasti ja joka on tuotettu kestävää kehitystä edistävästi. Lähtökohtaisesti kaikki päästöt, päästövähennykset ja nielujen aikaansaamat poistot lasketaan Pariisin sopimuksen puitteissa isäntämaan kansallisen hillintälupauksen (Nationally Determined Contribution, NDC) täyttämiseen riippumatta siitä, kuka ne toteuttaa ja rahoittaa. Kaksoislaskennan riski on olemassa aina, kun toteutunut päästövähennys hyväksiluetaan muuhun tarkoitukseen kuin isäntämaan Pariisin sopimukselle antaman NDC:n täyttämiseen.

Kaksoislaskentaa tapahtuu, jos sekä päästövähennysten toteuttaja että isäntämaa laskevat samat päästövähennykset hyväkseen. Jos isäntämaassa toteutunut päästövähennys halutaan hyväksilukea muuhun tarkoitukseen, kuten kansainvälisen lentoliikenteen hiilineutraaliustavoitteen täyttämiseen, tästä on sovittava isäntämaan kanssa. Vapaaehtoisella kompensaatiolla voi vauhdittaa ilmastotoimia, kunhan siihen käytetään laadukkaita ja lisäisiä – eli NDC:n toimeenpanotason ylittäviä – päästövähennyksiä, joita ei hyväksilueta muihin tarkoituksiin.

Piloteilla vauhtia pelisääntöihin ja ilmastotoimiin

Pilotointi voi tarjota arvokasta tietoa sääntöjen kehitystyölle ja edistää samalla ilmastotoimia. Suomi on ollut mukana kehittämässä Kioton pöytäkirjan hiilimarkkinamekanismeja 20 vuoden ajan niiden käynnistymisestä lähtien. Kansainvälisten hiilimarkkinoiden pioneerina Suomella on siis arvokkaita käytännönläheisiä kokemuksia markkinamekanismien haasteista ja mahdollisuuksista ja siten paljon annettavaa myös Pariisin sopimuksen mukaisten hiilimarkkinoiden kehitykselle.

Suomen, Ruotsin, Norjan ja NEFCO:n vuonna 2018 käynnistämä aloite Nordic Initiative for Cooperative Approaches (NICA) pyrkii edistämään pohjoismaisten ja kansainvälisten toimijoiden välisiä, hiilimarkkinoita hyödyntäviä ilmastokumppanuuksia, ja niiden sovittamista yhteen Pariisin sopimuksen sääntöjen kanssa. NICA tarkastelee muun muassa, miten kansainvälisillä kumppanuuksilla voidaan edistää kunnianhimoisia ilmastotoimia ja kestävää kehitystä, varmistaa yhteistyön tuloksena syntyvien päästövähennysten laatu, kestävyys ja vankka päästölaskenta, sekä valjastaa yksityissektorin rahoitusta ja innovaatiota ilmastotoimiin.

Hiilimarkkinat pähkinänkuoressa

Hiilimarkkinoilla käydään kauppaa erilaisilla päästöyksiköillä, joita valtiot, yritykset ja kansalaiset voivat käyttää sitovien päästövelvoitteiden täyttämiseen ja vapaaehtoiseen päästöjen kompensointiin. Markkinoilla päästöyksiköille muodostuu hinta, joka heijastaa niiden kysyntää ja tarjontaa ja joka ohjaa vähentämään päästöjä kustannustehokkaasti.

Hiilimarkkinamekanismeja on kahta perustyyppiä: päästökauppajärjestelmät laskevat liikkeelle päästökiintiötä vastaavan määrän päästöoikeuksia ja hyvitysjärjestelmät myöntävät päästövähennyshyvityksiä tietyt kriteerit täyttäviä päästövähennyksiä vastaan. Yksi päästöoikeus oikeuttaa yhden ekvivalenttisen hiilidioksiditonnin (1 tCO2e) suuruisiin päästöihin päästökauppajärjestelmän piirissä. Yksi päästövähennyshyvitys edustaa 1 tCO2e:n suuruista päästövähennystä. Hyvityksiä voi käyttää esimerkiksi päästöjen vapaaehtoiseen kompensointiin tai joustokeinona päästövähennystavoitteen, päästökauppajärjestelmän tai hiiliveron toimeenpanossa.

 

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.