Suomi ylitti lyhyen aikavälin ilmastorahoitussitoumuksensa

RSS
18.12.2013 Johanna Pietikäinen, ulkoministeriö
Kehitysmaiden ilmastorahoitus
© Laura Oja / YHA Kuvapankki

Suomella kuten muillakin niin sanotuilla teollisuusmailla on velvollisuus tukea kehitysmaiden ilmastosopimukseen liittyvää raportointia sekä näiden toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Vuonna 2009 joulukuussa, tuossa paljon puhutussa Kööpenhaminan ilmastokokouksessa, teollisuusmaat sitoutuivat rahoittamaan kehitysmaiden ilmastotoimia lyhyellä aikavälillä eli vuosina 2010–2012 yhteensä 30 miljardilla US dollarilla. EU lupasi osuudekseen yhteensä 7,2 miljardia euroa, josta Suomi sitoutui 110 miljoonan euron osuuteen.

Tuolloin kehittyneet maat sitoutuivat toimittamaan ”uusia ja lisäisiä voimavaroja” kohdennettavaksi tasapuolisesti ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Tuolloin eikä tuonkaan jälkeen ole päästy yhteisymmärrykseen siitä mitä tuo kuuluisa adjektiivipari tarkoittaa käytännössä. Jotkut maat, joille tämä oli mahdollista, laskivat lisäisiksi rahoiksi kehitysyhteistyötavoitteen (0,7 % BKTL) ylittävän osuuden, toisten osalta määritelmä ei ole täysin selvinnyt.

Koska Suomen kehitysyhteistyövarat olivat tuolloin hyvässä kasvussa, linjattiin kevään 2010 kehyspäätöksessä, että Suomen sitoumus toteutetaan kasvavien kehitysyhteistyömäärärahojen puitteissa. Tältä pohjalta alettiin suunnitella ulkoministeriössä sitoumuksen toteuttamista niin, että se voitaisiin toteuttaa nettokasvuna vuoden 2009 eli Kööpenhaminan aikaiseen ilmastorahoituksen tasoon nähden.

Suomi tukee kehitysmaiden ilmastotoimia osana normaalia kehitysyhteistyöhanketoimintaa. Tämä tarkoittaa, että käytämme myös normaaleja kehitysyhteistyökanavia rahoituksen allokoimiseen. Kahdenvälistä maaohjelmointia suunniteltaessa huomioidaan maiden ilmastotarpeet niiden omien ilmasto- ja kehitysstrategioiden mukaisesti. Monenkeskisellä puolella on joitakin erityisiä ilmastorahoitusväyliä kuten Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (GEF) tai Vähiten kehittyneiden maiden rahasto (LDCF), joita Suomi tukee.

Näiden vuosien aikana koko talomme on tullut tietoisemmaksi ilmastonmuutoksesta – tämä näkyy myös ilmastorahoitusluvuissa. Vuonna 2010 Suomen kehitysmaille antama ilmastorahoitus oli kokonaisuudessaan noin 42 miljoonaa euroa, josta noin 15 miljoonaa euroa lasketaan lyhyen aikavälin ilmastorahoitukseksi (= nettokasvua vuodelle 2009). Vuonna 2011 vastaavat luvut olivat noin 62 miljoonaa euroa ja noin 35 miljoonaa euroa.  Vuoden 2012 tilastointi saatiin juuri valmiiksi loppuvuonna, vuoden 2012 vastaavat lukemat olivat noin 108 miljoonaa euroa ja noin 82 miljoonaa euroa eli Suomi ylitti 110 milj. euron sitoumuksen – lopputulos yhteensä noin 131 milj. euroa.

Näiden vuosien aikana on opittu ottamaan paremmin ilmastonmuutos huomioon esimerkiksi kahdenvälisiä maataloushankkeita suunniteltaessa, lisäksi vuodesta 2011 lähtien myös Finnfund ja Finpartnership ovat toimineet ilmastorahoituskanavina. Olemme vaikuttaneet myös kehityspankeissa, jotta nämä sekä ottaisivat ilmastonmuutoksen huomioon hanketyössään että parantaisivat raportointiaan - vuoden 2012 osalta Suomen antamien yleistukien ilmasto-osuudet voitiinkin ottaa mukaan ilmastorahoitustilastointiin ensimmäistä kertaa.

Suomen kuudes maaraportti ilmastosopimukselle sekä ensimmäinen kaksivuotisraportti julkaistaan alkuvuodesta – kannustan tutustumaan niihin, sillä niissä avataan Suomen ilmastorahoitusta monipuolisesti viime vuosien aikana.

Johanna Pietikäinen, ulkoministeriö

Blogin etusivulle

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.